Hyvä, paha mielihyvä

Mie­li­hyvä on psyyk­ki­nen tila, joka ko­e­taan myön­tei­se­nä ja ta­voit­te­le­mi­sen ar­voi­se­na. Mie­li­hy­vää voi­vat tuot­taa bi­o­lo­gi­set te­ki­jät, ku­ten ruo­ka ja juo­ma tai kult­tuu­ri­set te­ki­jät, ku­ten mu­siik­ki ja elo­ku­vat. Mie­li­hy­vän tun­teen voi ai­heut­taa myös suo­raa kes­kus­her­mos­toon vai­kut­ta­vat ke­mi­al­li­set ai­neet, ku­ten al­ko­ho­li ja jot­kut lääk­keet.

– Mie­li­hyvä ei ole suo­raan kyt­kök­sis­sä näl­kään, mut­ta tie­de­tään, että näl­kä on pa­ras maus­te, to­te­aa FT, do­sent­ti Lei­la Kar­hu­nen Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­ta.

Mie­li­hyvä toi­mii mo­nel­la ta­paa syö­mi­sen sää­te­lys­sä. Mie­li­hy­vän seu­rauk­se­na halu syö­dä li­sään­tyy. Her­kul­li­sen ruu­an nä­ke­mi­nen vah­vis­taa nä­län­tun­net­ta ja ha­lua syö­dä sekä ak­ti­voi mie­li­hy­vän ko­ke­mis­ta sää­te­le­viä aivo­a­lu­ei­ta. Mitä enem­män maul­taan, ra­ken­teel­taan, ulko­näöl­tään ja ha­jul­taan eri­lai­sia ruo­kia on tar­jol­la, sitä enem­män ja moni­puo­li­sem­min syö­dään.

Mut­ta mie­li­hyvä saat­taa vie­dä myös pa­haan kier­tee­seen, jos vaik­ka­pa pai­non­hal­lin­nan ni­mis­sä on sal­lit­tu­ja ja kiel­let­ty­jä ruo­kia: Pi­dän kiel­le­tys­tä ja ha­lu­an sitä, mut­ta en sai­si ha­lu­ta. Ha­lu­an kui­ten­kin. En siis hal­lit­se ha­lu­ja­ni. Kun en ker­ran hal­lit­se, niin an­taa men­nä.

Lei­la Kar­hu­sen mu­kaan kan­nat­taa ope­tel­la syö­mi­sen tai­to, jot­ta mie­li­hy­vää ruu­as­ta voi ko­kea hy­väl­lä mie­lel­lä. Tar­vi­taan ren­to jous­ta­va asen­ne ruo­kaan. Ruu­as­ta saa naut­tia. Tar­vi­taan si­säi­nen mo­ti­vaa­tio syö­dä moni­puo­li­ses­ti eri­lai­sia ruo­kia ja näin edis­tää hy­vää ra­vit­se­mus­ti­laa. Tar­vi­taan syö­mi­sen sää­te­lyä eli nä­län, ruo­ka­ha­lun ja kyl­läi­syy­den tun­te­mus­ten huo­maa­mis­ta. Se yllä­pi­tää eli­mis­tön luon­tais­ta ener­gi­a­tasa­pai­noa ja pai­noa. Tar­vi­taan ky­kyä huo­leh­tia syö­mi­ses­tä. Ensi­si­jai­sen tär­ke­ää ovat sään­nöl­li­set en­nus­tet­ta­vat ate­ri­at eli tasa­pai­noi­nen ate­ri­a­ryt­mi.

Geenitkö ratkaisevat sopivan ruuan?

Ter­veel­le vä­es­töl­le tar­koi­te­tut ylei­set ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­set ei­vät ota huo­mi­oon yk­si­löl­li­ses­ti muut­tu­nei­ta ra­vin­to­tar­pei­ta. Voi­daan­ko gee­nien (pe­rin­tö­te­ki­jöi­den) ta­sol­le vie­dyl­lä ra­vit­se­mus­tut­ki­muk­sel­la mää­ri­tel­lä, mikä on yk­si­löl­le pa­ras­ta ruo­kaa?

– Pe­rin­nöl­li­sen vaih­te­lun mää­rit­tä­mi­nen saat­taa aut­taa tun­nis­ta­maan ra­vit­se­muk­seen liit­ty­viä yk­si­löl­li­siä tar­pei­ta, mut­ta rin­nal­le tar­vi­taan aina myös ra­vit­se­mus­käyt­täy­ty­mi­seen ja va­lin­toi­hin liit­ty­vää tie­toa ja ym­mär­rys­tä, to­te­aa FT, do­sent­ti Mar­juk­ka Ko­leh­mai­nen Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­ta.

Ih­mi­sen ai­neen­vaih­dun­nan ti­laan vai­kut­ta­vat mo­net si­säi­set te­ki­jät, ku­ten ke­hon koos­tu­mus, pe­rin­nöl­li­nen ge­no­tyyp­pi, ter­vey­den­tila, ikä, ku­dos­ten uu­siu­tu­mis­no­peus ja pe­rus­ai­neen­vaih­dun­ta. Ja toi­saal­ta vai­kut­ta­vat ul­koi­set te­ki­jät, ku­ten ra­vin­to­ai­neet, eri­lai­set bio­ak­tii­vi­set yh­dis­teet, fyy­si­nen ak­tii­vi­suus, mik­ro­bit, lääk­keet ja hen­ki­nen ti­la­kin.

– Ra­vit­se­mus­neu­von­nan pi­tää pe­rus­tua suo­si­tuk­siin, mut­ta suo­si­tuk­sia voi­daan muo­ka­ta ge­neet­ti­sen ja metabolisen tie­don va­los­sa, jos tie­toa vain on tar­peek­si. Ylei­set ja yk­si­löl­li­set ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­set ei­vät ole tois­ten­sa vas­ta­koh­tia, vaan täy­den­tä­vät toi­si­aan, Mar­juk­ka Ko­leh­mai­nen muis­tut­taa.

Täl­lä het­kel­lä täy­del­li­sen yk­si­löl­li­sen ra­vit­se­muk­sen mää­rit­tä­mi­nen ja sii­hen liit­ty­vä val­men­nus ovat vie­lä tie­teis­fan­ta­si­aa. Ge­neet­ti­sen ym­mär­ryk­sen li­säk­si on mie­tit­tä­vä, ha­lu­a­vat­ko ih­mi­set tie­tää mah­dol­li­set yk­si­löl­li­set ra­vin­non­tar­peen­sa. Li­sää­kö se vain ah­dis­tus­ta vai voimaannuttaako tie­to ot­ta­maan vas­tuu­ta hy­vin­voin­nis­taan? Ra­joit­taa­ko yk­si­löl­li­nen ra­vit­se­mus yh­des­sä syö­mis­tä?

Eu­roop­pa­lai­ses­sa ky­se­ly­tut­ki­muk­ses­sa 66 % vas­taa­jis­ta oli­si val­mis te­ke­män ge­neet­ti­siä tes­te­jä ja 27 % nou­dat­tai­si ge­neet­ti­sen tie­don pe­rus­teel­la suun­ni­tel­tua yk­si­löl­lis­tä ruo­ka­va­li­o­ta. Ruo­ka­va­li­oon ha­luk­kail­la oli enem­män tie­dos­tet­tu­ja ter­veys­on­gel­mia.

Nutrigenetiikka tut­kii gee­nien osuut­ta sii­hen, mi­ten ruo­ka ke­hos­sam­me vai­kut­taa elin­toi­min­toi­hin. On löy­det­ty esi­mer­kik­si li­ha­vuu­del­le al­tis­ta­via gee­ne­jä, mut­ta ne se­lit­tä­vät yk­si­löi­den vä­li­ses­tä pai­non­vaih­te­lus­ta vain 1,45 % eli noin puo­li ki­loa 170–180 -sent­ti­sel­lä ih­mi­sel­lä.

Nutrigenomiikka tut­kii sitä, mi­ten syö­ty ruo­ka vai­kut­taa gee­nien toi­min­taan. Tie­de­tään, että ras­va ja sen laa­tu, hii­li­hyd­raa­tit, pro­te­ii­nit, vi­ta­mii­nit ja ki­ven­näis­ai­neet vai­kut­ta­vat gee­nien toi­min­taan.

Makumieltymykset peritään ja opitaan

Joku pi­tää kar­vaas­ta ja toi­sel­le se on täy­sin vas­te­mie­li­nen maku. Joku hi­moit­see ha­pan­ta, mut­ta toi­sen se saa ir­vis­te­le­mään. Maku­miel­ty­mys­ten erot se­lit­ty­vät sekä pe­rin­tö­te­ki­jöil­lä että op­pi­mi­sel­la ja ym­pä­ris­tö­te­ki­jöil­lä. Tie­de­tään, että miel­ty­mys ma­ke­aan pe­riy­tyy, mut­ta miel­ty­mys suo­lai­seen ei. Suo­lai­sen miel­ty­mys opi­taan kult­tuu­rin ja al­tis­tuk­sen kaut­ta. Kar­vaan, ma­ke­an ja umamin (esim. li­han maku) ais­ti­mi­sen gee­nit on pai­kan­net­tu.

FT Outi Törnwall Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta on tut­ki­nut maku­miel­ty­mys­ten pe­riy­ty­vyyt­tä 21–25 –vuotiailla kak­so­sil­la. Tut­ki­muk­sen koh­tee­na oli­vat miel­ty­myk­set hap­pa­miin, polt­ta­viin ja astringoiviin eli suu­ta mut­ris­ta­viin ruo­kiin.

Miel­ty­mys astringoiviin ruo­kiin ei näyt­täi­si pe­riy­ty­vän. Sen si­jaa syl­jen pro­te­ii­nin­tuo­tan­non pe­riy­ty­vyy­des­tä on viit­tei­tä. Syl­jen pro­te­ii­nit re­a­goi­vat astringoivien ruo­kien tan­nii­nin kans­sa, voi­te­le­vat suu­ta ja vai­kut­ta­vat ais­ti­muk­seen.

Miel­ty­mys hap­pa­maan ja polt­ta­vaan ma­kuun pe­riy­tyy noin 50-pro­sent­ti­ses­ti, mut­ta ym­pä­ris­töl­lä ja op­pi­mi­sel­la on yhtä suu­ri mer­ki­tys.

– Pal­jon on vie­lä tut­kit­ta­vaa, jot­ta saa­daan sel­vil­le, mit­kä gee­nit miel­ty­myk­sen taus­tal­la ovat, Outi Törnwall huo­maut­taa.

Flavorimieltymyksiä hap­pa­miin, polt­ta­viin ja umami-ruo­kiin kar­toit­ta­neen ky­se­lyn pe­rus­teel­la nuo­ret ai­kui­set ja­kaan­tui­vat kah­teen ryh­mään: pe­rus­ryh­mään ja ”seik­kai­li­joi­hin”. ”Seik­kai­li­joil­la” oli vah­vem­pi miel­ty­mys hap­pa­maan ja polt­ta­vaan ma­kuun ja vä­hem­män uu­sien ruo­kien pel­koa. Pe­ri­mä se­lit­tää ryh­mien eron noin 77 pro­sent­ti­ses­ti.

Flavori on ruu­an maun, tuok­sun ja ra­ken­teen yh­teis­ais­ti­mus ja mie­li­hy­vän pe­rus­ta. Flavori käyn­nis­tää eli­mis­tön vas­taan­ot­ta­maan ra­vin­toa kii­hot­ta­mal­la mm. syl­jen­e­ri­tys­tä.

Kir­joit­ta­ja:

Lee­na Pac­ka­len

Läh­de:

Elin­tar­vi­ke­päi­vät 2014, Tie­teel­li­nen oh­jel­ma: Eloa ja Iloa syö­mi­ses­tä

Kun osaa syö­mi­sen tai­don, ruu­as­ta voi ko­kea mie­li­hy­vää hy­väl­lä mie­lel­lä. Kuva: KL