Joustava ruokasuhde vapauttaa syyllisyydestä

Ruo­ka­va­lin­to­ja te­ke­vän ku­lut­ta­jan maa­il­ma on vuon­na 2016 moni­mut­kai­nen. Ruo­kaan ja ra­vit­se­muk­seen liit­ty­vää tie­toa on tar­jol­la enem­män kuin kos­kaan, mut­ta sa­mal­la tie­to on yhä sir­pa­lei­sem­paa. Tie­teel­li­sen, tut­ki­tun tie­don rin­nal­la pe­rin­tei­ses­sä ja so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa pals­ta­ti­laa saa­vat yhtä lail­la oman elä­män­sä asi­an­tun­ti­jat, jot­ka poh­jaa­vat nä­ke­myk­sen­sä usein yh­teen ka­pe­aan näkö­kul­maan.

Käy­tet­tä­vis­sä ole­va val­ta­va ja usein si­säl­löl­tään ris­ti­rii­tai­nen tie­to­mää­rä te­kee ruo­an va­lin­ta­ti­lan­teis­ta vai­kei­ta. Sik­si ku­lut­ta­ja pyr­kii te­ke­mään va­lin­to­ja, jot­ka yk­sin­ker­tais­ta­vat elä­mää. Mus­ta­val­koi­nen ajat­te­lu on yksi tyy­pil­li­nen tapa jä­sen­tää moni­mut­kais­ta maa­il­maa ja ris­ti­rii­tai­sia va­lin­ta­ti­lan­tei­ta, sa­noo psy­ko­lo­gi Annamari Heik­ki­lä.

– Ih­mi­nen ko­kee, että va­lin­ta­ti­lan­teis­ta tu­lee hel­pom­pia, kun asi­at ja­kaa joko hy­viin tai huo­noi­hin sen si­jaan, että ne voi­si­vat olla jous­ta­vas­ti sekä että. Eri­lai­set vält­te­ly­di­ee­tit poh­jau­tu­vat tä­hän ajat­te­lu­ta­paan, sil­lä ne tar­jo­a­vat help­po­ja rat­kai­su­ja.

Joustavuutta jäykkien sääntöjen sijaan

Heik­ki­lä sa­noo tör­mää­vän­sä usein us­ko­muk­seen, jon­ka mu­kaan ter­veel­li­nen elä­mä on kiel­täy­ty­mis­tä. Syö­mi­nen näh­dään mo­nes­sa ti­lan­tees­sa edel­leen pal­kin­to­na ja sii­tä kiel­täy­ty­mi­nen ran­gais­tuk­se­na. Moni ajat­te­lee vir­heel­li­ses­ti, että it­se­ään kan­nat­taa syyl­lis­tää esi­mer­kik­si ma­kei­den herk­ku­jen syö­mi­ses­tä, kos­ka sil­loin herk­ku­jen syön­ti vä­he­nee ja ruo­ka­tot­tu­muk­set muut­tu­vat pit­käl­lä täh­täi­mel­lä ter­veel­li­sem­mik­si.

– Näin ei kui­ten­kaan ole. Meil­lä on pal­jon tut­ki­mus­näyt­töä sii­tä, että esi­mer­kik­si pai­non­hal­lin­nas­sa on­nis­tu­vat pa­rem­min ne ih­mi­set, joil­la on jous­ta­va suh­de syö­mi­seen kuin ih­mi­set, joil­la on eh­dot­to­mia ja jäyk­kiä sään­tö­jä käyt­täy­ty­mi­sel­le.

Heik­ki­län mu­kaan syyl­li­syys he­rää, kun ih­mi­nen tun­tee rik­ko­van­sa omia ar­vo­jaan ja nor­me­jaan vas­taan. Syö­mi­seen liit­ty­vis­tä syyl­li­syy­den tun­teis­ta voi olla nyky­maa­il­man yltä­kyl­läis­ten elin­tar­vi­ke­va­li­koi­mien ää­rel­lä vai­kea pääs­tä ko­ko­naan eroon, mut­ta jo­kai­sen ih­mi­sen oli­si hyvä py­säh­tyä poh­ti­maan, mil­lai­sil­la ruo­ka­va­lin­noil­la syyl­li­syy­des­tä ei tu­li­si syö­mis­tä jat­ku­vas­ti lei­maa­va tun­ne.

– Ra­vit­se­muk­sen am­mat­ti­lais­ten yh­te­nä teh­tä­vä­nä on sie­dät­tää ih­mi­siä sii­hen, että syö­mis­tä mää­rit­tä­vät to­tuu­det ei­vät ole mus­ta­val­koi­ses­ti joko tai, vaan eri­lai­set rin­nak­kai­set to­tuu­det vie­vät yhtä ai­kaa koh­ti juos­ta­vam­paa ruo­ka­suh­det­ta. Jous­ta­vam­pi ruo­ka­suh­de voi tar­koit­taa esi­mer­kik­si sitä, että vä­lil­lä voi her­ku­tel­la myös ar­ke­na, mut­ta sa­maan ai­kaan voi pyr­kiä syö­mään ter­veel­li­ses­ti. Jous­ta­vas­sa ruo­ka­va­li­os­sa mis­tään ei tar­vit­se kiel­täy­tyä ko­ko­naan.

Kir­joit­ta­ja:

Kris­ta Kor­pe­la-Ko­so­nen

Vies­tin­tä Nutrimedia

Läh­de:

”Mi­hin ka­to­si ruo­kai­lun ilo – mik­si syö­mi­nen tuo syyl­li­syyt­tä?” Saarioinen Oy:n jär­jes­tä­mä se­mi­naa­ri Hel­sin­gis­sä 3.2.2016

Kun ruo­ka­suh­de on jous­ta­va, pul­laa­kin so­pii syö­dä vä­lil­lä. Kuva: KL