Lady D-vitamiini

Chris­tel Lam­berg-Al­lard­tia voi hy­väl­lä syyl­lä kut­sua Lady D-vi­ta­mii­nik­si. Hän on teh­nyt pit­kän ja vai­kut­ta­van uran D-vi­ta­mii­nin tut­ki­muk­ses­sa, kan­sain­vä­li­sis­sä ver­kos­tois­sa ja suo­si­tus­ten asi­an­tun­ti­jana. Hä­nen an­si­os­taan mei­dän D-vi­ta­mii­nin saan­tim­me on ko­hen­tu­nut elin­tar­vik­kei­den on­nis­tu­neen täy­den­tä­mi­sen seu­rauk­se­na.

D-vi­ta­mii­nis­ta ei niin vain jää­dä eläk­keel­le, vaik­ka yli­o­pis­ton vir­ka on­kin jä­tet­tä­vä sää­de­tyt vuo­det täy­tet­ty­ään.

– Kan­sain­vä­li­sis­sä ver­kos­tois­sa ei ky­sy­tä ikää, vaan ko­ke­mus ja in­nos­tus rat­kai­se­vat, Chris­tel Lam­berg-Al­lardt nau­rah­taa. Hän ha­lu­aa käyt­tää oman ko­ke­muk­sen­sa ja suh­teen­sa hy­väk­si aut­taak­seen nuor­ta tut­ki­ja­pol­vea eteen­päin ural­la.

Hän on ol­lut tut­ki­ja­part­ne­ri­na kah­des­sa Eu­roo­pan uni­o­nin isos­sa D-vi­ta­mii­ni­pro­jek­tis­sa, jois­ta toi­nen jat­kuu edel­leen. Sii­nä et­si­tään elin­tar­vi­ke­rat­kai­su­ja, joil­la vä­es­tön D-vi­ta­mii­nin saan­tia voi­tai­siin pa­ran­taa.

– Siel­lä kol­le­gat ke­hu­vat, mi­ten hy­vin Suo­mi on on­nis­tu­nut elin­tar­vik­kei­den täy­den­tä­mi­ses­sä.

Ja tot­ta se on. Chris­tel Lam­berg-Al­lard­tin vii­mei­sin tär­keä jul­kai­su, joka pe­rus­tuu Ter­veys 2000- ai­neis­toon, pal­jas­taa, että vuo­del­le 2010 ase­te­tut D-vi­ta­mii­nin saan­nin ta­voit­teet ovat to­teu­tu­neet.

– Olem­me on­nis­tu­neet mark­ki­noi­maan tut­ki­mus­tu­lok­sem­me ja niis­tä on saa­tu jat­ku­mo käy­tän­nön toi­men­pi­tei­siin.

D-vitamiini vei mennessään

Chris­tel Lam­berg-Al­lard­tin pää­ty­mi­nen ra­vit­se­muk­sen alal­le on sat­tu­mus­ten sum­ma. Kah­den lää­kä­rin ai­no­kai­se­na oli jo­ten­kin it­ses­tään sel­vää ha­keu­tua opis­ke­le­maan lää­ke­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan, mut­ta sin­ne ei­vät ovet avau­tu­neet. Ma­te­ma­tii­kan lau­da­tu­ril­la pää­si kui­ten­kin Hel­sin­gin yli­o­pis­toon lu­ke­maan ke­mi­aa. Sit­ten isä huo­ma­si HYK­Sin am­mat­ti­kun­tien jou­kos­sa uu­den tu­lok­kaan: An­ne­li Ol­lus oli ni­mi­tet­ty sai­raa­lan ra­vit­se­mus­te­ra­peu­tik­si. Isä ar­ve­li alan kiin­nos­ta­van ty­tär­tään. Opis­ke­le­maan pää­si en­sin ap­pro­ba­tu­rin ja sii­tä vä­hi­tel­len mais­te­rin­tut­kin­non ra­vit­se­mus­tie­tees­sä. Ra­vit­se­mus­tie­teen rin­nal­la val­mis­tui mais­te­rin­tut­kin­to ke­mi­as­sa.

Isä myös ai­ka­naan vih­jai­si tyt­tä­rel­leen, että maa­il­mal­la tut­ki­jat ko­hi­se­vat D-vi­ta­mii­nis­ta. Chris­tel Lam­berg-Al­lardt teki gra­dun­sa D-vi­ta­mii­nis­ta lää­ke­tie­teel­li­ses­sä tut­ki­mus­kes­kuk­ses­sa Mi­ner­vas­sa vuon­na 1973 ja jäi sin­ne tut­ki­jak­si.

– Mi­ner­va oli hyvä paik­ka tut­ki­jal­le. Tii­viis­sä yh­tei­sös­sä sai pal­jon ide­oi­ta muil­ta, hän muis­te­lee.

Lam­berg-Al­lardt toi­mi as­sis­tent­ti­na ra­vit­se­mus­tie­teen lai­tok­sel­la 1980-lu­vus­ta saak­ka, mut­ta oli vä­lil­lä myös Suo­men Aka­te­mi­an tut­ki­jan vi­ras­sa. Tut­ki­mus­ryh­mä siir­tyi Mi­ner­vas­ta yli­o­pis­tol­le 1990-lu­vun kes­ki­vai­hees­sa. Vuo­des­ta 2002 al­ka­en hän on hoi­ta­nut yli­o­pis­ton­leh­to­rin teh­tä­vää. Hän ehti toi­mia myös elin­tar­vi­ke- ja ym­pä­ris­tö­tie­teen lai­tok­sen joh­ta­ja­na seit­se­män vuot­ta.

– Se oli ki­vaa ai­kaa. Töi­tä oli pal­jon, mut­ta huo­ma­sin pi­tä­vä­ni töi­hin liit­ty­väs­tä käy­tän­nön asi­oi­den rat­kai­se­mi­ses­ta.

Vuon­na 2014 Tasa­val­lan pre­si­dent­ti myön­si hä­nel­le pro­fes­so­rin ar­von.

– Va­li­tet­ta­vas­ti isä ei enää pro­fes­so­rin ar­vos­ta eh­ti­nyt iloi­ta, hän me­neh­tyi puo­li vuot­ta ai­kai­sem­min.

Oma tutkimusryhmä on sydäntä lähellä

Chris­tel Lam­berg-Al­lard­til­la on oma tut­ki­ja­ryh­mä, Kal­sium­tut­ki­mus­ryh­mä (Cal­cium Re­se­arch Unit), jon­ka eteen hän te­kee työ­tä ja jon­ka me­nes­tys on hä­nel­le tär­ke­ää. D-vi­ta­mii­nin ohel­la tut­ki­mus­koh­tei­na ovat ol­leet myös luus­ton ter­vey­teen vai­kut­ta­vat kal­sium ja fos­fo­ri.

– Fos­fo­ri tuli tut­ki­muk­seen aluk­si kal­siu­min kyl­ki­äi­se­nä. Lii­al­li­sen fos­fo­rin hai­tas­ta luus­tol­le on tie­det­ty jo kau­an, mut­ta nyt olem­me saa­neet ik­ku­nan auki maa­il­mal­le ja fos­fo­rin tut­ki­muk­ses­sa on sel­väs­ti uusi buu­mi. Ryh­mäs­sä on val­mis­tu­nut sii­tä muu­ta­ma väi­tös­kir­ja­kin.

Chris­tel Lam­berg-Al­lardt on il­mei­sen tyy­ty­väi­nen tut­ki­ja­ryh­mään­sä. Huip­pu­tut­ki­muk­sen lo­mas­sa heil­lä on vie­lä haus­kaa­kin kes­ke­nään.

– Se­ni­o­ri­tut­ki­jat ja hei­dän me­nes­tyk­sen­sä ovat mi­nun an­si­o­lu­et­te­lo­ni ja CV:ni, hän to­te­aa. Pro gra­du­ja ei saa unoh­taa, ne­kin ovat useim­mi­ten liit­ty­neet tut­ki­mus­pro­jek­tei­hin ja ol­leet osa tut­ki­mus­ryh­mää.

Hän itse on poik­keuk­sel­li­nen tut­ki­ja si­kä­li, ett­ei ole ol­lut kos­kaan tut­ki­ja­na ulko­mail­la, muu­ta­mia ly­hyi­tä la­bo­ra­to­ri­o­työ­vie­rai­lu­ja Ruot­sis­sa ja Alan­ko­mais­sa sekä kurs­se­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta. Sil­ti hä­nel­lä on ol­lut pal­jon kan­sain­vä­lis­tä tut­ki­mus­yh­teis­työ­tä eri puo­lil­la maa­il­maa.

– Aka­te­mi­an vaa­ti­mus ulko­mail­la työs­ken­te­lys­tä on vä­hän ris­ti­rii­tai­nen. Ei työs­ken­te­ly ulko­mail­la vält­tä­mät­tä ta­kaa oman tut­ki­mus­uran ete­ne­mis­tä eikä syn­ny­tä yh­teis­työ­ku­vi­o­ta. Se ei edes sovi kai­kil­le esi­mer­kik­si elä­män­ti­lan­teen ta­kia.

Chris­tel Lam­berg-Al­lard­til­le yli­o­pis­to­ura on ol­lut mie­lui­nen eikä kiin­nos­tus­ta esi­mer­kik­si lii­ke-elä­män pa­riin ole ol­lut.

– Aka­tee­mi­seen va­pau­teen on niin tot­tu­nut. Kun­han täyt­tää vir­kaan tai tut­ki­muk­seen liit­ty­vät odo­tuk­set, niin muu­ten saa päät­tää itse aika­tau­lus­taan ja te­ke­mi­sis­tään.

Uran tärkeät kohokohdat

Väi­tös­kir­ja on Chris­tel Lam­berg-Al­lard­tin mie­les­tä oman uran en­sim­mäi­nen tär­keä koho­koh­ta.

– Se oli hiu­kan eri­lai­nen kuin lai­tok­sel­la yleen­sä teh­dyt kan­san­ra­vit­se­muk­sen väi­tös­kir­jat. Se aut­toi ym­mär­tä­mään D-vi­ta­mii­nin me­ta­bo­li­aa pa­rem­min.

Toi­nen mer­kit­tä­vä ta­pah­tu­ma on vuon­na 2000 jul­kais­tu tie­teel­li­nen ar­tik­ke­li, jos­sa sel­vi­te­tään, että Suo­mes­sa esiin­tyy D-vi­ta­mii­nin puu­tos­ta.

– Ar­tik­ke­lia on si­tee­rat­tu pal­jon ja se on joh­ta­nut uu­siin tut­ki­muk­siin ja mo­ni­nai­seen yh­teis­työ­hön.

D-vi­ta­mii­niin liit­ty­vä en­sim­mäi­nen EU-pro­jek­ti vuon­na 2000 puo­les­taan ava­si ik­ku­nat maa­il­maan uu­del­la ta­val­la ja poi­ki ar­tik­ke­lei­ta ja yh­teis­työ­kut­su­ja.

Vä­lil­lä Chris­tel Lam­berg-Al­lardt on jou­tu­nut vään­tä­mään kät­tä D-vi­ta­mii­nin asi­an­tun­ti­juu­des­ta lää­kä­ri­kun­nan edus­ta­jien kans­sa.

– Kuka on esi­mer­kik­si D-vi­ta­mii­nin asi­an­tun­ti­jana Ef­sas­sa, Eu­roo­pan elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suus­vi­ras­tos­sa? Kuka on ol­lut asi­an­tun­ti­jana laa­ti­mas­sa poh­jois­mai­sia ja kan­sal­li­sia ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­sia, ky­syn­pä vaan?

Innokas yhdistysaktiivi

Chris­tel Lam­berg-Al­lardt on ol­lut pait­si tuot­te­li­as tut­ki­ja myös ak­tii­vi­nen yh­teis­kun­nan jä­sen. Hän on ol­lut pe­rus­ta­mas­sa usei­ta yh­dis­tyk­siä, jois­sa hän edel­leen toi­mii. Suo­men ra­vit­se­mus­tie­teen yh­dis­tyk­ses­sä, Ra­vit­se­mus­te­ra­peut­tien yh­dis­tyk­ses­sä ja Fin­nish Bone So­cie­tys­sä hän on kun­ni­a­jä­se­ne­nä.

Suo­men Os­te­o­po­roo­si­yh­dis­tys pe­rus­tet­tiin 1990-lu­vul­la po­ti­las­jär­jes­tök­si ja luus­ton ter­vey­den edis­tä­jäk­si.

– Os­te­o­po­roo­sin koh­dal­la ti­lan­ne on vii­me vuo­si­na pa­ran­tu­nut, kii­tos lääk­kei­den ja ra­vit­se­muk­sen. Jos D-vi­ta­mii­nin ja kal­siu­min saan­ti on riit­tä­vää, os­te­o­po­roo­sia ei nii­den yli­an­nok­sil­la pa­ran­ne­ta, vaan tu­ek­si tar­vi­taan lää­ki­tys.   Lii­kun­ta on myös erit­täin tär­ke­ää.

Ge­ron­to­lo­gi­nen ra­vit­se­mus Gery ry toi­mii ikä­ih­mis­ten ra­vit­se­muk­sen hy­väk­si hä­nen pu­heen­joh­ta­juu­des­saan. Li­säk­si hän oli luo­mas­sa ruu­an ar­vos­tus­ta ja ruo­ka­kult­tuu­ria edis­tä­vää Ruo­ka­kult­tuu­ri­kes­kus Ruuk­kua.

Chris­tel Lam­berg-Al­lard­til­ta on riit­tä­nyt kiin­nos­tus­ta myös kun­nal­lis­po­li­tiik­kaan koti­kau­pun­gis­saan Kau­ni­ai­sis­sa.

Ruokaa, musiikkia ja hyötypuutarhaa

Oman osas­ton­sa po­ru­kal­ta yli­o­pis­tol­ta Chris­tel Lam­berg-Al­lardt sai elä­köi­ty­mis­lah­jak­si la­pi­on ja ha­ra­van. Ne ku­vaa­vat hy­vin hä­nen lem­pi­har­ras­tus­taan. Sekä ko­to­na että mö­kil­lä Pork­ka­las­sa on hyö­ty­puu­tar­hat, joi­den hoi­toon nyt ehkä lii­ke­nee en­tis­tä enem­män ai­kaa. Pork­ka­las­sa nou­see myös ka­laa ver­koil­la.

Hän viih­tyy hy­vin keit­ti­ös­sä. Ruu­an­lait­to on ki­vaa ja hyl­lyyn on ker­ty­nyt mel­koi­nen ko­ko­el­ma keit­to­kir­jo­ja.

– Ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­sia en seu­raa or­jal­li­ses­ti niin kuin ei pi­dä­kään. Syön sitä, mis­tä pi­dän, mut­ta lau­tas­mal­li an­taa hy­vän os­vii­tan va­lin­noil­le.

Ny­kyis­tä ruo­ka­kes­kus­te­lua seu­ra­tes­sa tun­tuu vä­lil­lä sil­tä, kuin ih­mi­set et­si­si­vät elä­mää lau­ta­sel­taan. Hän ei ym­mär­rä val­mis­ruo­kien mol­laa­mis­ta ja pro­ses­soin­nin pel­koa. Suu­rin osa val­mis­ruu­is­ta on ihan kel­vol­li­sia ja nii­tä voi arki­kii­rees­sä syö­dä hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la. Eikä ihan jär­keen­käy­pää ole hy­vien ko­ti­mais­ten mai­to­tuot­tei­den kor­vaa­mi­nen soi­ja- ja man­te­li­juo­mil­la il­man al­ler­gi­a­syi­tä.

Mu­siik­ki on ol­lut Chris­tel Lam­berg-Al­lard­til­le aina lä­heis­tä. Oop­pe­ras­sa ja Mu­siik­ki­ta­los­sa tu­lee vie­rail­tua usein ja ka­ma­ri­kuo­ro on ra­kas har­ras­tus. Es­poon kirk­ko­kuo­ro on myös saa­mas­sa hä­nes­tä vah­vis­tus­ta.

Ja vie­lä on yksi asia, joka mul­lis­ti elä­ke­läi­sen elä­män. Chris­tel Lam­berg-Al­lardt sai syk­syl­lä uu­den lonk­ka­ni­ve­len. Leik­kaus on­nis­tui hy­vin.

– Nyt kä­ve­len mel­kein kuin 15-vuo­ti­as, ovat ys­tä­vät sa­no­neet.

Kir­joit­ta­ja:

MMM Lee­na Pac­ka­len on eläk­keel­lä ole­va vies­tin­nän am­mat­ti­lai­nen, joka on ol­lut pe­rus­ta­mas­sa Ra­vit­se­mus­kat­saus­ta jo 1970-lu­vul­la. Työ­his­to­ri­aan mah­tuu lu­ke­ma­ton mää­rä leh­ti­jut­tu­ja, oppi- ja va­lis­tus­ma­te­ri­aa­lia, his­to­riik­ke­ja ja mui­ta teks­te­jä ra­vit­se­muk­sen ja elin­tar­vi­ke­ket­jun aihe­pii­reis­tä.

– D-vi­ta­mii­nis­ta ei niin vain jää­dä eläk­keel­le. Chris­tel Lam­berg-Al­lardt ha­lu­aa käyt­tää oman ko­ke­muk­sen­sa hy­väk­si aut­taak­seen nuor­ta tut­ki­ja­pol­vea eteen­päin ural­la.