Miten tässä näin kävi

– Ym­pä­ris­tön­suo­je­lu oli­si ol­lut mi­nun ura­ni, jos oli­sin kuun­nel­lut nuo­re­na sy­dä­men ään­tä, to­te­aa ETT, do­sent­ti Mer­ja Suo­mi­nen. Kas­va­mi­nen ikään­ty­nei­den ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­jak­si on mo­nen sat­tu­muk­sen ja ”joh­da­tuk­sen” sum­ma.

– Ja nyt olen do­sent­ti ja toi­min­nan­joh­ta­ja. Mi­ten mi­nul­le näin kävi? Vä­hem­pi­kin oli­si riit­tä­nyt, Mer­ja Suo­mi­nen ih­met­te­lee.

Yli­op­pi­las­vuon­na hän­tä va­ro­tet­tiin, että mai­ne me­nee, jos ha­keu­tuu yli­o­pis­toon opis­ke­le­maan ym­pä­ris­tön­suo­je­lua. Se oli sil­loin niin ”hip­pien” hal­lus­sa. Sil­loin ei vie­lä ol­lut muu­ta mah­dol­li­suut­ta ym­pä­ris­tö­a­si­oi­hin pe­reh­ty­mi­seen. Mie­les­sä kä­vi­vät myös lim­no­lo­gia ja me­te­o­ro­lo­gia, mut­ta sit­ten Mer­ja Suo­mi­nen kui­ten­kin pää­tyi Viik­kiin ja elin­tar­vi­ke­tie­tei­siin ja pää­si­kin opis­ke­le­maan. Iso te­ki­jä Vii­kin eduk­si oli, että naa­pu­ri­lä­hi­ös­sä Pih­la­ja­mä­es­sä asui su­ku­lai­sia.

– Ajat­te­le, mi­ten hep­poi­sil­la mo­tii­veil­la sitä rat­kai­see elä­män­u­raan­sa, Suo­mi­nen nau­rah­taa.

Elin­tar­vi­ke­tie­teet ei­vät kui­ten­kaan sy­tyt­tä­neet. Mer­ja Suo­mi­nen kes­keyt­ti opin­not ja suo­rit­ti as­kar­te­lu­oh­jaa­jan tut­kin­non. Hän teki mel­kein kym­me­nen vuot­ta eri­lai­sia pät­kä­töi­tä ja pro­jek­te­ja muun mu­as­sa Ruot­sis­sa ja miet­ti, mikä hä­nes­tä voi­si iso­na tul­la.

Enkö kelpaa mihinkään

Vuon­na 1988 Mer­ja Suo­mi­nen päät­ti pa­la­ta Viik­kiin, hank­kia mais­te­rin­pa­pe­rit ja ha­keu­tua kun­non töi­hin. Vaan mais­te­ri val­mis­tui 1990-lu­vun la­maan eikä töi­tä tah­to­nut löy­tyä. Rik­ko­nai­nen työ­ura kat­sot­tiin sil­loin myös mii­nuk­sek­si.

– Tuli tun­ne, ett­en kel­paa mi­hin­kään, Suo­mi­nen muis­te­lee.

Pro­fes­so­ri Lee­na Rä­sä­nen ra­vit­se­mus­tie­teen lai­tok­sel­ta rat­kai­si hä­nen tu­le­vai­suu­ten­sa. Rä­sä­sen mie­les­tä Mer­ja Suo­mi­nen so­pi­si eri­tyi­sen hy­vin tut­ki­maan ja ke­hit­tä­mään ikään­ty­nei­den ra­vit­se­mus­ta. Pro­fes­so­rin suo­si­tuk­ses­ta hän pää­si Van­hus­työn kes­kus­liit­toon to­teut­ta­maan ra­vit­se­mus­han­ket­ta vuon­na 1999.

– Se oli työ­uran täh­ti­het­ki. Sil­loin au­ke­ni näky tu­le­vai­suu­teen. Nyt tie­sin, mitä teen ja kum­ma on, jos tä­män on­nis­tui­sin pi­laa­maan, Suo­mi­nen ker­too.

Hän oli teh­nyt sii­hen men­nes­sä ai­hee­seen liit­ty­viä han­ke­pät­kiä, ku­ten koti­a­te­ri­a­sel­vi­tyk­sen So­de­xol­le ja Hel­sin­gin kau­pun­gil­le, sekä van­hus­ten ra­vit­se­mus­op­paan Ra­vit­se­mus­te­ra­peut­tien yh­dis­tyk­sel­le.

– Mut­ta en minä ai­kai­sem­min tien­nyt so­pi­va­ni alal­le.  Oli juh­lal­lis­ta, kun oli työ­aika, oma työ­pöy­tä ja -kone.

Tätähän täytyy tutkia

Ge­ron­to­lo­gia, van­hus­tut­ki­mus, nos­ti sa­moi­hin ai­koi­hin suo­si­o­taan. Suu­ret ikä­luo­kat oli­vat tu­los­sa elä­ke­i­kään ja hei­dän ter­vey­ten­sä ja hy­vin­voin­tin­sa al­koi kiin­nos­taa, eikä vä­hi­ten li­sään­ty­vien ter­vey­den­hoi­to­kus­tan­nus­ten vuok­si.

Mer­ja Suo­mi­nen ha­vait­si, ett­ei ikä­ih­mis­ten ra­vit­se­mus­ta ja sen vai­ku­tus­ta toi­min­ta­ky­kyyn ol­lut juu­ri­kaan tut­kit­tu. Hän löy­si ar­kis­tois­ta Rit­va-Lii­sa Kar­ve­tin li­sen­si­aat­ti­työn 1950-lu­vul­ta. Myös eme­ri­tus­pro­fes­so­ri Ismo Räi­hän väi­tös­kir­ja kä­sit­te­li van­hus­ten ra­vit­se­mus­ti­laa. Mut­ta sii­nä­pä se sit­ten suun­nil­leen oli­kin.

– Tä­tä­hän täy­tyy tut­kia, Mer­ja Suo­mi­nen päät­ti ja otti väi­tös­kir­jan ta­voit­teek­seen.

Joh­da­tus­ta oli se, että Mer­ja Suo­mi­nen ja ge­ri­at­ri, yleis­lää­ke­tie­teen pro­fes­so­ri Kai­su Pit­kä­lä löy­si­vät toi­sen­sa.

– Kai­su Pit­kä­lä on ol­lut mi­nun men­to­ri­ni. Hä­nen kaut­taan opin, että tut­ki­muk­sel­la on oi­ke­as­ti ar­voa. Kun hank­keet teh­dään ja do­ku­men­toi­daan tie­teel­li­sin me­ne­tel­min, syn­tyy ar­vi­oi­tua näyt­töä ja sitä kaut­ta opi­taan hy­viä käy­tän­tö­jä.

Suur­ta mie­li­hy­vää Mer­ja Suo­mi­nen on tun­te­nut yh­teis­työs­tä kou­vo­la­lai­sen Haan­ojan pal­ve­lu­kes­kuk­sen hen­ki­lö­kun­nan kans­sa. Haan­o­jal­la sel­vi­tet­tiin hank­kees­sa am­mat­ti­lais­ten kou­lu­tus­in­ter­ven­ti­on avul­la, mi­ten hei­ken­ty­nyt­tä ra­vit­se­mus­ti­laa voi­daan hoi­taa.

– Vuo­ro­vai­ku­tus oli he­rät­tä­vää. Oli mie­len­kiin­tois­ta op­pia hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan ar­kea, miet­tiä yh­des­sä, mi­ten ruo­kia voi­tai­siin tar­jo­ta niin, että ne hou­kut­te­li­si­vat syö­mään. Kuu­los­tel­la, mitä tu­kea hoi­to­hen­ki­lö­kun­ta tar­vit­see hy­vän ra­vit­se­muk­sen edis­tä­mi­ses­sä.

Täs­tä yh­teis­työs­tä syn­tyi ar­tik­ke­li väi­tös­kir­jaan. Itse väi­tös oli Mer­ja Suo­mi­sen mu­kaan iso pon­nis­tus, mut­ta oli­han se hie­no saa­vu­tus.

Kun kukaan ei halunnut leikkiä meidän kanssamme

Ikä­ih­mis­ten hy­vin­voin­nin ja edun­val­von­nan pii­ris­sä on pal­jon toi­mi­joi­ta. Yksi niis­tä on Suo­men muis­ti­a­si­an­tun­ti­jat ry. Mer­ja Suo­mi­nen oli sen pii­ris­sä ve­tä­mäs­sä pa­ri­a­kin tut­ki­mus- ja ke­hit­tä­mis­han­ket­ta. Taas oli­si ol­lut han­ke­ra­haa anot­ta­vis­sa, mut­ta juu­ri mi­kään taho ei ol­lut ha­lu­kas ha­ki­jak­si. Kai­kil­la oli omat agen­dan­sa.

– Mei­tä oli muis­ti­a­si­an­tun­ti­jois­sa kol­me ra­vit­se­mus­ih­mis­tä ja kes­ke­näm­me haa­vei­lim­me, että oli­si­pa oma yh­dis­tys ikään­ty­nei­den ra­vit­se­muk­sen edun­val­vo­jak­si. Jär­ki sa­noi kui­ten­kin, että ei ru­ve­ta pyö­rit­tä­mään omaa yh­dis­tys­tä, kos­ka toi­mi­joi­ta on kyl­lä jo tar­peek­si.

– Mut­ta ku­kaan ei oi­kein ha­lun­nut leik­kiä mei­dän kans­sam­me. Kun Suo­men muis­ti­a­si­an­tun­ti­jat sit­ten il­moit­ti, ett­ei hae toi­vo­maam­me han­ke­ra­haa, mei­dän oli pak­ko pe­rus­taa Gery ry seit­se­män vuot­ta sit­ten. Me saim­me han­ke­ra­han, vaikk­ei yh­dis­tys­tä­kään vie­lä ol­lut haku­vai­hees­sa. Oli­pa hyvä pak­ko­rako, Suo­mi­nen rie­muit­see.

Hän myös ih­met­te­lee, miks­ei am­mat­ti­kun­ta ole pe­rus­ta­nut myös La­ryä ja Ty­ryä, eli yh­dis­tyk­siä las­ten­ra­vit­se­muk­sen ja työ­i­käis­ten ra­vit­se­muk­sen edun­val­von­taan ja asi­an­tun­ti­joi­den oman työn mark­ki­noin­tiin.

Gery vielä vahvemmaksi

Gery tuli pe­rus­te­tuk­si juu­ri oi­ke­aan ai­kaan. Ke­hit­tä­mis­työ­tä ja edun­val­von­taa tar­vi­taan, jot­ta ra­vit­se­mus muis­te­taan ot­taa mu­kaan van­hus­ten hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­ses­sä. Mer­ja Suo­mi­sen an­si­os­ta muun mu­as­sa Ge­ron­to­lo­gia 2020 päi­vil­le on saa­tu oma ra­vit­se­mus­o­si­on­sa.

Ge­ryn tuot­ta­mal­le ma­te­ri­aa­lil­le, kou­lu­tuk­sel­le ja kon­sul­toin­nil­le on ky­syn­tää. Suo­mi­nen toi­voo­kin, että sai­si yh­dis­tys­tä vie­lä vah­vis­tet­tua, jot­ta vas­tuun­kan­toa voi­si ja­kaa ja omaa työ­mää­rää hiu­kan ke­ven­tää.

Ge­rys­sä poh­di­taan myös yri­tyk­sen pe­rus­ta­mis­ta yh­dis­tyk­sen rin­nal­le tuot­ta­maan ma­te­ri­aa­lia ja mui­ta pal­ve­lu­ja ulko­puo­li­sil­le. Toi­saal­ta ve­rot­ta­jal­ta on juu­ri saa­tu en­nak­ko­pää­tös sii­tä, että yh­dis­tys voi tuot­taa kou­lu­tus­pal­ve­lu­ja jon­kin ver­ran myös ve­rot­to­ma­na.

– Yri­tyk­sen kaut­ta oli­si ehkä mah­dol­lis­ta moni­puo­lis­taa pal­ve­lun­tar­jon­taa ja ke­hi­tel­lä vaik­ka­pa joi­ta­kin ruo­ka­ku­vi­oi­ta, ku­ten ate­ri­a­pal­ve­lu­ja ja li­säk­si neu­von­taa ja laa­jem­min kou­lu­tus­ta, Suo­mi­nen haa­vei­lee.

Neuvoja kyllä tarvittaisiin

Ge­ryn pii­ris­sä iloi­taan sii­tä, että ikä­ih­mis­ten ra­vit­se­mus­asia on eden­nyt ja edun­val­von­ta on toi­mi­nut. Val­ti­on ra­vit­se­mus­neu­vot­te­lu­kun­ta on suo­si­tuk­sis­saan an­ta­nut val­ta­kun­nal­li­set suun­ta­vii­vat ikään­ty­nei­den ra­vit­se­muk­seen.

– Mut­ta edel­leen tör­mää asen­tee­seen, että kyl­lä­hän ih­mi­set nyt syö­dä osaa­vat. Mut­ta kun ei­vät osaa. Joil­la­kin ikä­ih­mi­sil­lä on val­ta­van hyvä tie­to­tai­to ja he osaa­vat teh­dä jär­ke­viä va­lin­to­ja. Sit­ten on hei­tä, joil­la ei ole ha­ju­a­kaan sii­tä, mitä on pro­te­ii­ni tai mis­tä ruu­is­ta sitä sai­si, Suo­mi­nen on saa­nut ha­vai­ta.

Ih­mi­set hyö­tyi­si­vät ra­vit­se­mus­oh­jeis­ta. Mut­ta pi­tää käyt­tää oi­kei­ta asi­an­tun­ti­joi­ta. Pi­tää an­taa käy­tän­nön­lä­hei­siä oh­jei­ta. Pi­tää tut­kia ja ar­vi­oi­da, mil­lä me­ne­tel­mil­lä on vai­kut­ta­vuut­ta ja mikä mah­tuu kus­tan­nus­raa­mei­hin.

Ge­ryn han­ke Muu­tos lau­ta­sel­la to­teu­te­taan ko­ko­naan vir­tu­aa­li­se­na kän­nyk­kä­so­vel­luk­sel­la, kos­ka vai­kut­ta­vak­si to­det­tuun pien­ryh­mä­oh­jauk­seen ei käy­tän­nös­sä ter­vey­den­hoi­dos­sa ole va­raa.

Mer­ja Suo­mi­sen mu­kaan ter­vey­den­hoi­don asi­an­tun­te­mus ei yk­sin rii­tä vai­kut­ta­vaan ra­vit­se­mus­oh­jauk­seen. Ra­vit­se­mus­ta opis­kel­leil­la sen si­jaan oli­si ky­kyä neu­von­taan, kun­han heil­le vain saa­tai­siin ter­vey­den­huol­toon va­kans­se­ja.

Eurooppalaista yhteistyötä

Mer­ja Suo­mi­nen on myös yli­o­pis­to­tut­ki­ja. Hän joh­taa vuon­na 2016 al­ka­neen yh­teis­eu­roop­pa­lai­sen PRO­MISS-tut­ki­muk­sen Suo­men loh­koa Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa. PRO­MISS on Hol­lan­nin koor­di­noi­ma EU-han­ke, jos­sa sel­vi­te­tään ra­vit­se­mus­ti­lan ja toi­min­ta­ky­vyn yh­teyt­tä van­huk­sil­la.

Suo­mes­sa on puo­len vuo­den mit­tai­seen in­ter­ven­ti­oon rek­ry­toi­tu jo 140 yli 70-vuo­ti­as­ta hen­ki­löä pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta. Suo­mi­sen eh­do­tuk­ses­ta ra­vit­se­mus­ti­lan mit­ta­rik­si va­lit­tiin pro­te­ii­nin saan­ti. Mu­kaan pää­si­vät hen­ki­löt, joil­la saan­ti oli alle 1 gram­ma pai­no­ki­loa koh­ti. Tut­ki­mus­ryh­mä saa ra­vit­se­mus­oh­jaus­ta ja pro­te­ii­ni­pi­toi­sia väli­pa­lo­ja. Toi­min­ta­ky­kyä tes­ta­taan muun mu­as­sa 400 met­rin kä­ve­ly­tes­til­lä. Ta­voit­teek­si on ase­tet­tu pro­te­ii­nin­saan­nin ko­ho­a­mi­nen 1,2 gram­maan pai­no­ki­loa koh­ti.

Mer­ja Suo­mi­nen teki it­se­kin tut­ki­muk­sen kun­to­tes­tin ja se pal­jas­ti, että rei­si­li­hak­sis­sa on voi­maa riit­tä­väs­ti. Pol­vi­vai­van vuok­si käyn­ti fy­si­o­te­ra­peu­til­la kui­ten­kin osoit­ti, että lon­kan kou­kis­ta­ja ja taka­rei­si ovat heik­ko­ja.  Oi­kein koh­dis­te­tul­la kun­to­jum­pal­la ti­lan­ne kor­jaan­tui aika vai­vat­to­mas­ti. Täs­tä syt­tyi­kin seu­raa­va tar­peel­li­nen tut­ki­mus­aihe: vaih­de­vuo­det ohit­ta­nei­den nais­ten li­has­kun­non ja pro­te­ii­nin­saan­nin vä­li­nen yh­teys.

– Ehkä minä to­teu­tan sen sit­ten vir­ke­ä­nä elä­ke­läi­se­nä, Suo­mi­nen nau­rah­taa.

Mer­ja Suo­mi­nen huo­leh­tii omas­ta hy­vin­voin­nis­taan lii­kun­nan ja tans­sin avul­la. Har­ras­tuk­siin kuu­lu­vat myös käsi­työt, maa­laus ja luo­va kir­joit­ta­mi­nen.

Luovaa toimintaa työn vastapainoksi

Luo­va tans­si on Mer­ja Suo­mi­sen avain omaan hy­vin­voin­tiin. Tans­si on hy­vää fyy­sis­tä lii­kun­taa, mut­ta sii­nä on mu­ka­na myös tun­ne­il­mai­su. As­kar­te­lu­oh­jaa­jan taus­tal­la hän har­ras­taa myös mui­ta tai­tei­ta, maa­laa ja te­kee tilk­ku­töi­tä.

Luo­va kir­joit­ta­mi­nen­kin kiin­nos­taa. Kir­joit­ta­mis­kurs­sil­la on syn­ty­nyt ta­ri­naa, jota te­ki­si mie­li jat­kaa.

– Ehkä sit­ten, kun saan Ge­ryyn li­sää vas­tuun­kan­ta­jia, Mer­ja Suo­mi­nen huo­kaa.

Kir­joit­ta­ja:

Lee­na Pac­ka­len on eläk­keel­lä ole­va MMM ja toi­mit­ta­ja. Hän on ol­lut te­ke­mäs­sä Ra­vit­se­mus­kat­saus­ta sen alus­ta läh­tien en­sin toi­mi­tus­sih­tee­ri­nä ja sit­ten toi­mi­tus­kun­nan jä­se­ne­nä.

Ikään­ty­nei­den ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­ja, ETT, do­sent­ti Mer­ja Suo­mi­nen työs­ken­te­lee toi­min­nan­joh­ta­ja­na Gery ry:ssä.