– Ympäristönsuojelu olisi ollut minun urani, jos olisin kuunnellut nuorena sydämen ääntä, toteaa ETT, dosentti Merja Suominen. Kasvaminen ikääntyneiden ravitsemuksen asiantuntijaksi on monen sattumuksen ja ”johdatuksen” summa.
– Ja nyt olen dosentti ja toiminnanjohtaja. Miten minulle näin kävi? Vähempikin olisi riittänyt, Merja Suominen ihmettelee.
Ylioppilasvuonna häntä varotettiin, että maine menee, jos hakeutuu yliopistoon opiskelemaan ympäristönsuojelua. Se oli silloin niin ”hippien” hallussa. Silloin ei vielä ollut muuta mahdollisuutta ympäristöasioihin perehtymiseen. Mielessä kävivät myös limnologia ja meteorologia, mutta sitten Merja Suominen kuitenkin päätyi Viikkiin ja elintarviketieteisiin ja pääsikin opiskelemaan. Iso tekijä Viikin eduksi oli, että naapurilähiössä Pihlajamäessä asui sukulaisia.
– Ajattele, miten heppoisilla motiiveilla sitä ratkaisee elämänuraansa, Suominen naurahtaa.
Elintarviketieteet eivät kuitenkaan sytyttäneet. Merja Suominen keskeytti opinnot ja suoritti askarteluohjaajan tutkinnon. Hän teki melkein kymmenen vuotta erilaisia pätkätöitä ja projekteja muun muassa Ruotsissa ja mietti, mikä hänestä voisi isona tulla.
Enkö kelpaa mihinkään
Vuonna 1988 Merja Suominen päätti palata Viikkiin, hankkia maisterinpaperit ja hakeutua kunnon töihin. Vaan maisteri valmistui 1990-luvun lamaan eikä töitä tahtonut löytyä. Rikkonainen työura katsottiin silloin myös miinukseksi.
– Tuli tunne, etten kelpaa mihinkään, Suominen muistelee.
Professori Leena Räsänen ravitsemustieteen laitokselta ratkaisi hänen tulevaisuutensa. Räsäsen mielestä Merja Suominen sopisi erityisen hyvin tutkimaan ja kehittämään ikääntyneiden ravitsemusta. Professorin suosituksesta hän pääsi Vanhustyön keskusliittoon toteuttamaan ravitsemushanketta vuonna 1999.
– Se oli työuran tähtihetki. Silloin aukeni näky tulevaisuuteen. Nyt tiesin, mitä teen ja kumma on, jos tämän onnistuisin pilaamaan, Suominen kertoo.
Hän oli tehnyt siihen mennessä aiheeseen liittyviä hankepätkiä, kuten kotiateriaselvityksen Sodexolle ja Helsingin kaupungille, sekä vanhusten ravitsemusoppaan Ravitsemusterapeuttien yhdistykselle.
– Mutta en minä aikaisemmin tiennyt sopivani alalle. Oli juhlallista, kun oli työaika, oma työpöytä ja -kone.
Tätähän täytyy tutkia
Gerontologia, vanhustutkimus, nosti samoihin aikoihin suosiotaan. Suuret ikäluokat olivat tulossa eläkeikään ja heidän terveytensä ja hyvinvointinsa alkoi kiinnostaa, eikä vähiten lisääntyvien terveydenhoitokustannusten vuoksi.
Merja Suominen havaitsi, ettei ikäihmisten ravitsemusta ja sen vaikutusta toimintakykyyn ollut juurikaan tutkittu. Hän löysi arkistoista Ritva-Liisa Karvetin lisensiaattityön 1950-luvulta. Myös emeritusprofessori Ismo Räihän väitöskirja käsitteli vanhusten ravitsemustilaa. Mutta siinäpä se sitten suunnilleen olikin.
– Tätähän täytyy tutkia, Merja Suominen päätti ja otti väitöskirjan tavoitteekseen.
Johdatusta oli se, että Merja Suominen ja geriatri, yleislääketieteen professori Kaisu Pitkälä löysivät toisensa.
– Kaisu Pitkälä on ollut minun mentorini. Hänen kauttaan opin, että tutkimuksella on oikeasti arvoa. Kun hankkeet tehdään ja dokumentoidaan tieteellisin menetelmin, syntyy arvioitua näyttöä ja sitä kautta opitaan hyviä käytäntöjä.
Suurta mielihyvää Merja Suominen on tuntenut yhteistyöstä kouvolalaisen Haanojan palvelukeskuksen henkilökunnan kanssa. Haanojalla selvitettiin hankkeessa ammattilaisten koulutusintervention avulla, miten heikentynyttä ravitsemustilaa voidaan hoitaa.
– Vuorovaikutus oli herättävää. Oli mielenkiintoista oppia hoitohenkilökunnan arkea, miettiä yhdessä, miten ruokia voitaisiin tarjota niin, että ne houkuttelisivat syömään. Kuulostella, mitä tukea hoitohenkilökunta tarvitsee hyvän ravitsemuksen edistämisessä.
Tästä yhteistyöstä syntyi artikkeli väitöskirjaan. Itse väitös oli Merja Suomisen mukaan iso ponnistus, mutta olihan se hieno saavutus.
Kun kukaan ei halunnut leikkiä meidän kanssamme
Ikäihmisten hyvinvoinnin ja edunvalvonnan piirissä on paljon toimijoita. Yksi niistä on Suomen muistiasiantuntijat ry. Merja Suominen oli sen piirissä vetämässä pariakin tutkimus- ja kehittämishanketta. Taas olisi ollut hankerahaa anottavissa, mutta juuri mikään taho ei ollut halukas hakijaksi. Kaikilla oli omat agendansa.
– Meitä oli muistiasiantuntijoissa kolme ravitsemusihmistä ja keskenämme haaveilimme, että olisipa oma yhdistys ikääntyneiden ravitsemuksen edunvalvojaksi. Järki sanoi kuitenkin, että ei ruveta pyörittämään omaa yhdistystä, koska toimijoita on kyllä jo tarpeeksi.
– Mutta kukaan ei oikein halunnut leikkiä meidän kanssamme. Kun Suomen muistiasiantuntijat sitten ilmoitti, ettei hae toivomaamme hankerahaa, meidän oli pakko perustaa Gery ry seitsemän vuotta sitten. Me saimme hankerahan, vaikkei yhdistystäkään vielä ollut hakuvaiheessa. Olipa hyvä pakkorako, Suominen riemuitsee.
Hän myös ihmettelee, miksei ammattikunta ole perustanut myös Laryä ja Tyryä, eli yhdistyksiä lastenravitsemuksen ja työikäisten ravitsemuksen edunvalvontaan ja asiantuntijoiden oman työn markkinointiin.
Gery vielä vahvemmaksi
Gery tuli perustetuksi juuri oikeaan aikaan. Kehittämistyötä ja edunvalvontaa tarvitaan, jotta ravitsemus muistetaan ottaa mukaan vanhusten hyvinvoinnin edistämisessä. Merja Suomisen ansiosta muun muassa Gerontologia 2020 päiville on saatu oma ravitsemusosionsa.
Geryn tuottamalle materiaalille, koulutukselle ja konsultoinnille on kysyntää. Suominen toivookin, että saisi yhdistystä vielä vahvistettua, jotta vastuunkantoa voisi jakaa ja omaa työmäärää hiukan keventää.
Geryssä pohditaan myös yrityksen perustamista yhdistyksen rinnalle tuottamaan materiaalia ja muita palveluja ulkopuolisille. Toisaalta verottajalta on juuri saatu ennakkopäätös siitä, että yhdistys voi tuottaa koulutuspalveluja jonkin verran myös verottomana.
– Yrityksen kautta olisi ehkä mahdollista monipuolistaa palveluntarjontaa ja kehitellä vaikkapa joitakin ruokakuvioita, kuten ateriapalveluja ja lisäksi neuvontaa ja laajemmin koulutusta, Suominen haaveilee.
Neuvoja kyllä tarvittaisiin
Geryn piirissä iloitaan siitä, että ikäihmisten ravitsemusasia on edennyt ja edunvalvonta on toiminut. Valtion ravitsemusneuvottelukunta on suosituksissaan antanut valtakunnalliset suuntaviivat ikääntyneiden ravitsemukseen.
– Mutta edelleen törmää asenteeseen, että kyllähän ihmiset nyt syödä osaavat. Mutta kun eivät osaa. Joillakin ikäihmisillä on valtavan hyvä tietotaito ja he osaavat tehdä järkeviä valintoja. Sitten on heitä, joilla ei ole hajuakaan siitä, mitä on proteiini tai mistä ruuista sitä saisi, Suominen on saanut havaita.
Ihmiset hyötyisivät ravitsemusohjeista. Mutta pitää käyttää oikeita asiantuntijoita. Pitää antaa käytännönläheisiä ohjeita. Pitää tutkia ja arvioida, millä menetelmillä on vaikuttavuutta ja mikä mahtuu kustannusraameihin.
Geryn hanke Muutos lautasella toteutetaan kokonaan virtuaalisena kännykkäsovelluksella, koska vaikuttavaksi todettuun pienryhmäohjaukseen ei käytännössä terveydenhoidossa ole varaa.
Merja Suomisen mukaan terveydenhoidon asiantuntemus ei yksin riitä vaikuttavaan ravitsemusohjaukseen. Ravitsemusta opiskelleilla sen sijaan olisi kykyä neuvontaan, kunhan heille vain saataisiin terveydenhuoltoon vakansseja.
Eurooppalaista yhteistyötä
Merja Suominen on myös yliopistotutkija. Hän johtaa vuonna 2016 alkaneen yhteiseurooppalaisen PROMISS-tutkimuksen Suomen lohkoa Helsingin yliopistossa. PROMISS on Hollannin koordinoima EU-hanke, jossa selvitetään ravitsemustilan ja toimintakyvyn yhteyttä vanhuksilla.
Suomessa on puolen vuoden mittaiseen interventioon rekrytoitu jo 140 yli 70-vuotiasta henkilöä pääkaupunkiseudulta. Suomisen ehdotuksesta ravitsemustilan mittariksi valittiin proteiinin saanti. Mukaan pääsivät henkilöt, joilla saanti oli alle 1 gramma painokiloa kohti. Tutkimusryhmä saa ravitsemusohjausta ja proteiinipitoisia välipaloja. Toimintakykyä testataan muun muassa 400 metrin kävelytestillä. Tavoitteeksi on asetettu proteiininsaannin kohoaminen 1,2 grammaan painokiloa kohti.
Merja Suominen teki itsekin tutkimuksen kuntotestin ja se paljasti, että reisilihaksissa on voimaa riittävästi. Polvivaivan vuoksi käynti fysioterapeutilla kuitenkin osoitti, että lonkan koukistaja ja takareisi ovat heikkoja. Oikein kohdistetulla kuntojumpalla tilanne korjaantui aika vaivattomasti. Tästä syttyikin seuraava tarpeellinen tutkimusaihe: vaihdevuodet ohittaneiden naisten lihaskunnon ja proteiininsaannin välinen yhteys.
– Ehkä minä toteutan sen sitten virkeänä eläkeläisenä, Suominen naurahtaa.
Luovaa toimintaa työn vastapainoksi
Luova tanssi on Merja Suomisen avain omaan hyvinvointiin. Tanssi on hyvää fyysistä liikuntaa, mutta siinä on mukana myös tunneilmaisu. Askarteluohjaajan taustalla hän harrastaa myös muita taiteita, maalaa ja tekee tilkkutöitä.
Luova kirjoittaminenkin kiinnostaa. Kirjoittamiskurssilla on syntynyt tarinaa, jota tekisi mieli jatkaa.
– Ehkä sitten, kun saan Geryyn lisää vastuunkantajia, Merja Suominen huokaa.
Gery ry: Ikäihmisten hyvinvoinnin puolesta
Gerontologinen ravitsemus Gery ry viestii, kouluttaa ja tutkii keskittyen ikäihmisten ravitsemuskysymyksiin. Yhdistys perustettiin vuonna 2013. Sillä on noin 200 jäsentä, jotka ovat gerontologeja, hoitajia, ravitsemusasiantuntijoita, opiskelijoita ja ikäihmisiä. Noin 50 yhteisöjäsenen kautta Gery saa materiaalejaan ja osaamistaan leviämään kentälle.
Tutkimustietoa käytäntöön
Yhdistys seuraa aktiivisesti tutkimusta ja osallistuu suomalaisiin ja eurooppalaisiin tutkimushankkeisiin. Näin saadaan Suomeen sovellettavaa tietoa ja lisätään sekä päättäjien, toimijoiden että ikääntyneiden itsensä tietoa siitä, miten ruokavalinnoilla voi edistää terveyttä.
Geryn vastuulla on tällä hetkellä kaksi hanketta. Voimaa ruuasta -toiminta levittää hyviä vinkkejä ikäihmisten arkiruokailuun ja liikkumiseen. Muutos lautasella -hankkeessa ohjataan eläkeiän kynnyksellä olevia parempien ruokavalintojen äärelle älypuhelinsovelluksen avulla.
Geryn viestintä tukeutuu tutkimustietoon ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin.
Voimaa ruuasta
Gery tekee yhteistyötä järjestöjen, yritysten ja kaupunkien kanssa, jotta tietämys ja osaaminen ravitsemuksen merkityksestä ikääntyneiden toimintakyvyn ja hyvinvoinnin tukemisessa lisääntyy.
Käytännössä se tarkoittaa vanhusten ryhmäohjausta ja ryhmäohjaajien koulutusta, materiaalin tuotantoa ja luennointia. Yhdistys osallistuu myös erilaisiin tapahtumiin. Toimintaa rahoittaa Sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla.
Geryn Voimaa ruuasta -lehti ilmestyy neljästi vuodessa ja sitä toimitetaan jäsenille, jäsenyhteisöille sekä heidän jäsenilleen. Lehteä on myös mahdollista selata verkossa tai tilata.
Ikääntyneille tarkoitetut nettisivut ovat osoitteessawww.voimaaruuasta.fi
Kirjoittaja:
Leena Packalen on eläkkeellä oleva MMM ja toimittaja. Hän on ollut tekemässä Ravitsemuskatsausta sen alusta lähtien ensin toimitussihteerinä ja sitten toimituskunnan jäsenenä.
Ravitsemuskatsaus 1-2020Ikääntyneiden ravitsemus26.3.2020