Täytettyäni 60 vuotta sain työnantajalta kirjeen, jossa kysyttiin, milloin jään eläkkeelle. Se herätti ajatuksia. Elämän pitenemisestä huolimatta työura ei juurikaan jatku, mutta eläkeajan pituus kasvaa kasvamistaan. Mieleen on iskostunut ajatus 65 vuodesta eläkeikänä, jonka jälkeen alkaa tilastollinen vanhuus. Niinpä luulemme, että elämä jatkuu vain lopusta ja että eliniän piteneminen johtaa vain vanhuuden pitenemiseen.
Mitä myönteisiä yhteiskunnallisia rooleja tai rakenteita on olemassa yli 65-vuotiaiden toiminnalle? Jotkut ihmiset keksivät itselleen tekemistä järjestöissä, perustavat yrityksen tai jatkavat palkkatöissä, mutta nämä ovat yksilöllisiä ratkaisuja. Ei ole olemassa myönteistä työelämään verrattavaa instituutiota, joka koskisi normieläkeiän ylittäneitä. Ei ole edes nimeä sille ikävaiheelle, eikä ole ihme, että 70-vuotiaita ihmisiä ärsyttää, kun heitä kutsutaan vanhoiksi.
Suomessa vanhuus alkaa noin 80 vuoden iässä
Ihmistä alkaa vanhuus painaa noin kymmenen vuotta ennen kuolemaa ja pari vuotta ennen kuolemaa hyvinvointi heikkenee merkittävästi. Tästä näkökulmasta Suomessa vanhuus alkaa noin 80 vuoden iässä, jolloin odotettavissa oleva keskimääräinen elinaika on 10 vuotta. Lienee kuitenkin tärkeä muistuttaa, että puolella 80-vuotiaista odotettavissa oleva elinaika on pidempi kuin 10 vuotta, joten heidän vanhuutensa alkaa myöhemmin.
Keskiarvot kuvaavat suuren joukon keskimääräistä näkymää, eivät yksilöä. Tähän liittyy kysymys sanojen vanha ja vanhus välttelystä, joka ei kaiketi aina olisi tarpeen. Esimerkiksi käy vanhuspalvelulain nimen muuttaminen muotoon ’Laki ikääntyvän väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista’. Eikö kuitenkin olisi hyväksyttävää käyttää sanaa vanhus silloin, kun puhutaan vanhasta ihmisestä, jonka terveys on heikentynyt, joka tarvitsee hoivaa ja jonka elinaikaa on enää vähän jäljellä. Tällainen henkilö elää vanhuuttaan. Vanhuus määritellään tilaksi, jossa ruumiilliset ja henkiset voimavarat alkavat ehtyä ja kuoleman todennäköisyys kasvaa.
Myöhäiskeski-ikäiset ovat Suomelle iso resurssi
Mikä ikävaihe sijaitsee vuosien 65 ja 80 välillä, jos se ei ole vanhuus? Suomessa on noin miljoona 65-80 –vuotiasta ihmistä. Harva sen ikäinen kokee itsensä vanhaksi. He ovat vielä aika kaukana kuolemasta. Heidän terveytensä on sangen hyvä ja heidän pitkä työuransa antaisi heille valmiuksia toimia monenlaisissa hyödyllisissä tehtävissä. Monet haluaisivat jatkaa työelämässä, mutta eivät ehkä yhtä intensiivisesti kuin aiemmin. On epäselvää, miksi heidän elämänvaihettaan voisi kutsua. Ehkäpä myöhäiskeski-iäksi? Nämä ihmiset ovat Suomen iso resurssi ja heidän tulee saada ansaitsemansa arvonanto.
Valitettavasti työelämä ei ole valmistautunut monisukupolviseen työvoimaan. Tarvitaan nykyistä enemmän joustavuutta. On ajattelematonta laittaa kokeneita työntekijöitä eläkkeelle ja toivoa, että tarvittaessa voi palkata nuoria tilalle. Nuoria ei nimittäin ole riittävästi. Työnantajien on opittava toimimaan ikääntyvän työvoiman kanssa niin, että työurien pituus voi oleellisesti kasvaa nykyisestä noin 40 vuodesta. Työntekijöidenkin on opittava sama asia.
Meillä on nykyään käytettävissä paljon enemmän elinaikaa kuin ennen ja siitä syystä voimme miettiä elämänvaiheita uudella tavalla. Jos jatkamme töitä 75-vuotiaaksi saakka, voi ihan hyvin olla kolmekymppisenä lapsia hoitamassa ja nelikymppisenä pari vuotta pois töistä vaikkapa hankkimassa uuden koulutuksen. Kuusikymppisenä voi täydentää osaamistaan ja jatkaa vielä 10-15 vuotta töissä. Elämä voisi olla paljon nykyistä rennompaa, jos kaikkea ei tarvitse ahtaa samoihin vuosiin. Vaikkapa nelipäiväinen työviikko yhdistettynä aiempaa pidempään työuraan voisi sopia pidentyneeseen elinikään.
Väestö vanhenee hitaammin kuin ikääntyy
Onko todisteita siitä, että vanhat ihmiset ovat nuortuneet eliniän kasvamisen myötä? On. Vertasimme vuosina 1989-1990 tutkittujen 75- ja 80-vuotiaiden toimintakykyä nykyisten samanikäisten ihmisten toimintakykyyn. Nykyään lihasvoima, kävelynopeus, reagointikyky ja älylliset ominaisuudet ovat huomattavasti paremmalla tasolla kuin noin 30 vuotta sitten. Erityisen huomattavaa parannus on 80-vuotiaiden toimintakyvyssä.
Tilastojen mukaan minulla on odotettavissa noin 20-25 toimintakykyistä elinvuotta, ja toivon voivani jatkaa työelämässä yli minulle määrätyn pakollisen eläkeiän. Kyseessä on neljäs vuodenaikani, syksy, sadonkorjuun aika, ehkä urani huippuaika. Odotan sitä kiinnostuneena myönteisin ajatuksin.
Elämä pitenee muualta kuin lopusta. Elämän piteneminen ei ole sama asia kuin väestön vanheneminen. Väestö vanhenee paljon hitaammin kuin ikääntyy.
Tähän kirjoituksen sain kimmokkeen Stanfordin yliopiston hankkeesta ”The New Map of Life”.
Kirjoittaja:
Taina Rantanen on gerontologian ja kansanterveyden professori Jyväskylän yliopistossa.
Ravitsemuskatsaus 1-2020Ikääntyneiden ravitsemus26.3.2020