Ravitsemuspolitiikka toteutuu ruokalautasella. Siinä pitäisi näkyä kaikille yhteinen tavoite: ihmisten terveys ja hyvinvointi, ympäristön vaaliminen ja tuotantoeläinten hyvä kohtelu. Yksi ravitsemuspolitiikan toimijoista on sosiaali- ja terveysministeriö ja sen ravitsemuksesta vastaava neuvotteleva virkamies FT, VTM Sirpa Sarlio-Lähteenkorva.
Kansalaisten hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä ja ohjelmia tehdään myös muualla kuin sosiaali- ja terveysministeriössä. Ravitsemuskin on aika hajallaan hallinnossa. Niinpä Sirpa Sarlio-Lähteenkorvalla on lobattavaa. Hän pitää huolen siitä, että valmistelevissa työryhmissä ja päätöksissä muistetaan ravitsemus terveyden edistäjänä.
– Maa- ja metsätalousministeriö haluaa profiloitua ruokaministeriönä. Minun tehtäväni on kannustaa, että ruokaohjelmissa on terveellisen ravitsemuksen näkökulma mukana. Miten esimerkiksi varmistetaan terveysvaikutukset, kun suositaan luomutuotantoa? Riittääkö D-vitamiini, kun luomumaitoa ei saa täydentää?
Ympäristöministeriön kestävän kehityksen tavoitteet koskettavat myös ruokaa. Hiilijalanjälkien mittaamisessa ei kuitenkaan saa unohtaa ravitsemuksen painoarvoa.
– Etupäässä työni on koordinointia. On pidettävä tuntosarvet ulkona. Etsittävä asioille sopivat kommentoijat verkostosta. Hihkaistava milloin millekin ryhmälle, että hei, muistittehan ravitsemuksen. Siksi on tärkeää tuntea oman ammattikunnan erityisosaajat ja heidän kiinnostuskohteensa. Tästä työstä ei ilman verkostoa tulisi mitään, Sirpa Sarlio-Lähteenkorva tunnustaa.
Ravitsemus on terveyden edistämistä
Sosiaali- ja terveysministeriössä ravitsemus kuuluu terveyden edistämisen kokonaisuuteen. Ehkäisevien palvelujen asemaa pidetään ministeriössä tärkeänä, mutta eri asia on, miten siihen käytännössä riittää resursseja.
– Rahaa on kaiken kaikkiaan niukasti, mutta ehkäisevät palvelut ovat saaneet olla kohtalaisen rauhassa leikkauksilta.
Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan mukaan ravitsemuksella on ihan kelvollinen asema sosiaali- ja terveysministeriössä muiden terveydenedistämisen palvelujen ohessa. Tuntuu, että ravitsemuksen asema on viime vuosina jopa vahvistunut kaikilla niillä alueilla, joilla ministeriöllä on toimivaltaa eli lainvalmistelussa, suosituksissa ja rahoituksessa.
Tulostakin on näkyvissä. Uuden neuvola-asetuksen myötä on määritelty terveysneuvonnan sisällöt. Mukana ovat monipuolinen ravitsemus, painonhallinta, imetys, liikunta jne.
Ikälaki eli vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia hankkimaan käyttöönsä erityisasiantuntemusta, jolla taataan laadukkaat vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhtenä asiantuntemuksen alueena laissa mainitaan ravitsemus.
– Tämä yksi sana lainsäädännössä antaa mahdollisuuden kysyä kunnasta, miten vanhusten ravitsemuspalvelujen asiantuntemus on varmennettu.
Terveydenhuoltolaissa on nyt esitetty kattavasti terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin kokonaisuus ja määritetty vastuutahot sen toteuttamiseen. Merkittävää on myös valtioneuvoston periaatepäätös ravitsemuksesta ja liikunnasta. Se valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä.
Maailmanlaajuista vaikuttamista
Ei riitä, että on näppituntuma ravitsemuksen asemasta kotimaassa. Terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat monet kansainväliset organisaatiot ja päätökset.
Sirpa-Sarlio-Lähteenkorva edustaa Suomea Pohjoismaiden ministerineuvoston elintarvikkeista vastaavassa virkamieskomiteassa. Komitea kehittää parhaillaan yhteispohjoismaista elintarvikkeiden kulutuksen ja ravitsemuksen seurantajärjestelmää.
Euroopan unionin komissio on nimennyt korkean tason ravitsemuksen asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on luoda unionille yhteisiä strategioita. Sirpa Sarlio-Lähteenkorva on ollut ryhmän jäsen vuodesta 2007 lähtien. Ryhmän puitavana on esimerkiksi lihavuus ja sen ehkäisy. Eri maiden hyvät käytännöt halutaan jakoon.
Hän on ravitsemuksen yhdyshenkilö Maailman terveysjärjestön WHO:n toiminnassa ja kommentoi järjestön toimintasuunnitelmia Suomen näkökulmasta. Toisaalta hän välittää WHO:n viestiä meidän suosituksiimme ja säädöksiimme.
– WHO:n kautta on tullut mm. suositus, että makkara-aterioita saisi tarjota alle kouluikäisille lapsille vain kerran viikossa eikä alle vuoden vanhoille lainkaan niiden suola- ja nitraattipitoisuuden vuoksi.
WHO ja Maailman maatalousjärjestö FAO vaikuttavat siihen, mihin suuntaan maailman ruokajärjestelmää kehitetään. Ne tuottavat poliittisia lauselmia, jotka sitovat ainakin moraalisesti kansallisten järjestelmien kehittäjiä. WHO:n ja FAO:n perustaman Codex alimentarius -komitean standardit ja ohjeet ovat meilläkin elintarvikesäädösten perustana.
Ravitsemussuositukset käytäntöön
Sirpa Sarlio-Lähteenkorva oli mukana uudistamassa kansallisia ravitsemussuosituksia Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenenä. Hänellä on myös innostajan rooli suositusten viemiseksi käytäntöön.
– Ravitsemussuosituksia ovat perinteisesti vieneet kentälle järjestöt, nyt erityisesti Suomen Kuluttajaliitto. Se on saanut hankkeeseensa rahoitusta Raha-automaattiyhdistyksestä. Olen itse mukana ohjausryhmässä.
Hänestä kansalliset suositukset ovat kohtalaisen onnistuneet ja palaute myönteistä. Julkinen keskustelukin oli pääosin asiallista.
– Onnistuneesti juuri ennen suosituksia julkaistiin Finravinto -tutkimus ja sairastavuustilastot, joissa näkyivät karppaus-buumin seuraukset. Suola ja rasva eivät todellakaan ole mielipideasioita, vaan suosituksilla on vankka tutkimustausta.
Joihinkin suosituksen yksityiskohtiin todennäköisesti joudutaan vielä tekemään tarkennuksia. Yksi niistä on D-vitamiini. Epäselvyyttä on syntynyt siitä, pitääkö suositus sisällään myös lapsille ja ikäihmisille esitetyn vitamiinilisän.
– Suositus tarkoittaa kokonaissaantia. Ikäihmisillä esimerkiksi saanti ravinnosta on todella niukkaa ja kokonaissaanti on käytännössä sama kuin vitamiinilisä.
Sirpa Sarlio-Lähteenkorva olisi halunnut, että kestävä kehitys olisi sisällytetty suositukseen.
– Käyttäjille olisi helpompaa, jos terveyden ja kestävän kehityksen näkökulmat kulkisivat rinnan: Syö kalaa, mutta vältä uhanalaisia lajeja kuten…
Kirjoittaja: Leena Packalen
Ravitsemuskatsaus 1-2014Ravitsemussuositukset23.6.2014