Sosiaali- ja terveysministeriön ainoa ravitsemuksen ammattilainen

Neu­vot­te­le­va vir­ka­mies Sir­pa Sarlio-Läh­teen­kor­va on sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­ön noin 500 hen­ki­lön jou­kos­sa ai­nut ra­vit­se­muk­sen am­mat­ti­lai­nen. Kaik­ki ra­vit­se­mus­ta kä­sit­te­le­vät asi­at tu­le­vat ta­val­la tai toi­sel­la hä­nen pöy­däl­leen.

– En koe enää ole­va­ni ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­ja. Täs­sä työs­sä ei aika yksi­ker­tai­ses­ti rii­tä ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­juu­den pi­tä­mi­seen ajan ta­sal­la. Mut­ta minä tie­dän, kuka on asi­an­tun­ti­ja ja ke­nel­tä voi ja kan­nat­taa pyy­tä kom­ment­te­ja ja lau­sun­to­ja. Kol­le­goi­den laa­ja ja luo­tet­ta­va ver­kos­to te­kee tä­män työn mah­dol­li­sek­si.

Sir­pa Sarlio-Läh­teen­kor­vas­ta tuli ra­vit­se­muk­sen am­mat­ti­lai­nen pal­jol­ti sat­tu­man kaut­ta.

– Lu­ki­os­sa pää­tin, ett­en ai­na­kaan pyri lää­kä­rik­si, in­si­nöö­rik­si enkä ju­ris­tik­si, kos­ka nii­tä alo­ja kaik­ki suo­sit­te­li­vat. Yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten jäl­keen pää­tin­kin pi­tää sa­pat­ti­vuo­den. Pak­ka­sin Ruot­sis­sa suk­laa­ta ja kas­va­tin Is­ra­e­lis­sa ap­pel­sii­ne­ja.

Sit­ten per­he al­koi pai­nos­taa, että jo­hon­kin pi­täi­si pyr­kiä opis­ke­le­maan. Yh­dek­si vaih­to­eh­dok­si löy­tyi val­ti­o­tie­teel­li­nen tie­de­kun­ta ja vies­tin­tä.

– Toi­mit­ta­jan am­mat­ti saat­tai­si so­pia le­vot­to­mal­le ja ute­li­aal­le luon­teel­le.

Toi­saal­ta Haa­gan ho­tel­li- ja ra­vin­to­la­o­pis­tos­sa oli juu­ri aloi­tet­tu res­to­no­mi­kou­lu­tus.

– Pa­ris­sa vuo­des­sa ho­tel­lin­joh­ta­jak­si, tu­ris­mia ja mat­kai­lua. Kuu­los­ti kiin­nos­ta­val­ta.

Sir­pa Sarlio-Läh­teen­kor­va pyr­ki ja pää­si mo­lem­piin.

– Muu­ta­ma viik­ko vies­tin­nän lu­en­to­ja sii­tä, kuin­ka vies­tin­tä yleen­sä epä­on­nis­tuu, va­kuut­ti, ett­ei mi­nus­ta ehkä sit­ten­kään tule täh­ti­toi­mit­ta­jaa. Sen si­jaan res­to­no­mi­kou­lu­tuk­seen liit­ty­vä ra­vin­to-oppi kiin­nos­ti ja sil­loin kau­pun­ki­lais­ty­töl­le sel­vi­si, että ra­vit­se­mus­ta voi opis­kel­la myös yli­o­pis­tos­sa niin omi­tui­ses­sa pai­kas­sa kuin maa­ta­lous- ja met­sä­tie­teel­li­nen tie­de­kun­ta.

Ra­vit­se­muk­sen sa­ral­la Sir­pa Sarlio-Läh­teen­kor­va on eh­ti­nyt toi­mia elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suu­des­sa, elin­tar­vi­ke­val­von­nas­sa, ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti­na ja to­teut­taa toi­mit­ta­jan am­mat­ti­a­kin. Hän las­kee ol­leen­sa kaik­ki­aan lä­hes 50 työ­pai­kas­sa. Jou­koon mah­tuu muu­ta­ma vuo­si koti­äiti­nä­kin Ame­ri­kois­sa.

– Ute­li­ai­suus on saa­nut ko­kei­le­maan kai­ken­lais­ta.

Tutkijasta virkamieheksi

Sit­tem­min Sir­pa Sarlio-Läh­teen­kor­va pa­la­si val­ti­o­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan, mut­ta suo­rit­ti siel­lä mais­te­rin­tut­kin­non vies­tin­nän si­jaan so­si­o­lo­gi­as­ta. Yli­op­pi­las­ke­vään van­no­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta lää­ke­tie­teel­li­nen tie­de­kun­ta­kin on osu­nut vah­vas­ti ura­po­lul­le. Väi­tös­kir­ja, kym­me­nen vuot­ta tut­ki­ja­na, opet­ta­ja­na ja pro­fes­so­rin vi­ran hoi­ta­ja­na­kin kan­san­ter­veys­tie­teen lai­tok­sel­la on ol­lut joh­da­tuk­se­na ny­kyi­seen vir­kaan sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­ös­sä.

– Jos ra­vit­se­muk­sen ural­le pää­ty­mi­nen oli­kin sat­tu­maa, niin val­ti­on­hal­lin­toon olen ha­keu­tu­nut tie­toi­ses­ti. Kan­san­ter­veys­tie­teen lai­tok­sel­la oi­val­sin, ett­ei il­man lää­kä­rin pä­te­vyyt­tä ol­lut mah­dol­li­suut­ta saa­da py­sy­vää taus­ta­vir­kaa, vaik­ka tut­ki­mus­mää­rä­ra­ho­ja ja tun­ti­o­pe­tus­ta oli­kin hy­vin tar­jol­la. Ti­lal­le piti et­siä jo­ta­kin, jos­sa tut­ki­mus­työn ja yli­o­pis­to­maa­il­man ko­ke­muk­sia voi­si käyt­tää hyö­dyk­si.

– Mi­nis­te­ri­ön vir­kaan ra­vit­se­mus­tie­teen tut­kin­to so­si­o­lo­gi­al­la ja kan­sa­ter­veys­tie­teel­lä täy­den­net­ty­nä so­pii mai­ni­os­ti. Mut­ta nii­tä ju­ris­tin­tai­to­ja­kin on ol­lut pak­ko ope­tel­la, lain­sää­dän­tö kun on yksi mi­nis­te­ri­ön toi­mi­a­lu­eis­ta.

Urbaani mökkiläinen

Sir­pa Sarlio-Läh­teen­kor­va edis­tää työs­sään suo­ma­lais­ten ter­veyt­tä. Itse hän ko­kee elä­vän­sä perusterveellisesi ole­mat­ta kui­ten­kaan ter­veys­in­toi­li­ja. Kar­kit työ­pöy­dän kul­hos­sa ovat kui­ten­kin tur­val­li­ses­ti la­sia.

Vil­je­lys­tä Sir­pa Sarlio-Läh­teen­kor­va on eri­tyi­sen kiin­nos­tu­nut. Kym­me­nen vuot­ta sit­ten han­ki­tul­la Kum­pu­lan siir­to­la­puu­tar­ha­pals­tal­la on kiva kas­vat­taa kaik­kea sel­lais­ta, mitä kau­pas­ta ei yleen­sä saa.

– Minä olen täl­lai­nen ur­baa­ni mök­ki­läi­nen. Mi­nul­le so­pii se, että mö­kil­le pää­see pyö­räl­lä tai ra­ti­kal­la. Vie­rai­den on help­po tul­la pii­pah­ta­maan, mut­ta ku­kaan ei odo­ta 12 ne­li­ön mö­kis­sä täy­del­lis­tä pal­ve­lua eikä jää luu­haa­maan päi­vä­kau­sik­si. Läm­min uima­vesi ja sau­na­kin ovat aina val­mii­na Kum­pu­lan maa-ui­ma­las­sa.

Sir­pa Sarlio-Läh­teen­kor­val­le siir­to­la­puu­tar­ha on oma maa­il­man­sa. Kun pals­tan por­tis­ta as­tuu si­sään, ei­vät työ­a­si­at seu­raa mu­ka­na.

Kir­joit­ta­ja: Lee­na Pac­ka­len

Sir­pa Sarlio-Läh­teen­kor­va on sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­ös­sä ra­vit­se­muk­sen ai­noa am­mat­ti­lai­nen.