Suomalaiset Pohjoismaiden pulskimpia

Ai­kuis­vä­es­tön li­ha­vuus on Suo­mes­sa ylei­sem­pää kuin muis­sa Poh­jois­mais­sa, mut­ta har­vi­nai­sem­paa kuin Ete­lä-Eu­roo­pas­sa tai Isos­sa-Bri­tan­ni­as­sa. Yli puo­let ai­kui­sis­ta suo­ma­lai­sis­ta on yli­pai­noi­sia ja joka vii­des on sel­väs­ti li­ha­va. Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen Finriski 2012 -tut­ki­muk­sen mu­kaan työ­i­käis­ten mies­ten kes­ki­mää­räi­nen pai­no­in­dek­si (BMI) on 27,1 ja nais­ten 26,0.

– Vai­kut­taa sil­tä, että li­ha­vuus­e­pi­de­mia on Suo­mes­sa vä­hi­tel­len ta­soit­tu­mas­sa, mut­ta kes­ki­ar­vot ovat edel­leen lii­an kor­ke­at, sa­noo yli­joh­ta­ja Erk­ki Var­ti­ai­nen THL:sta.

Vä­es­tön yli­pai­noi­suus ei ole yk­sin­o­maan Suo­men on­gel­ma, vaan lii­ka­ki­lo­jen kans­sa kamp­pail­laan kaik­ki­al­la län­si­mais­sa ja yhä enem­män myös ke­hi­tys­mais­sa. Var­ti­ai­sen mu­kaan mi­kään maa ei ole vie­lä löy­tä­nyt on­nis­tu­nut­ta re­sep­tiä kään­tää li­ha­vuus­lu­ke­mat las­kuun.

Suo­mes­sa tä­hän täh­tää THL:n vuon­na 2012 käyn­nis­tä­mä Kan­sal­li­nen li­ha­vuus­oh­jel­ma, jon­ka ta­voi­te on saa­da li­ha­vuus­ke­hi­tys las­ku­suun­taan. Mo­nen toi­mi­jan yh­teis­työ­oh­jel­ma pyr­kii sii­hen, että en­tis­tä har­vem­mas­ta lap­ses­ta ja nuo­res­ta kas­vai­si li­ha­va ai­kui­nen, ja en­tis­tä har­vem­pi li­hoi­si ai­kuis­i­äs­sä.

Lap­suus­iän yli­pai­no ja li­ha­vuus li­sää­vät ris­kiä pai­no-on­gel­miin myös ai­kuis­i­äs­sä. THL:n las­ten ja nuor­ten ter­veys­seu­ran­ta­tut­ki­muk­sen (LATE) mu­kaan leik­ki-ikäi­sis­tä lap­sis­ta noin 12 pro­sent­tia on yli­pai­noi­sia, mut­ta kou­lu­i­käi­sis­tä jo vii­den­nes. Nuor­ten yli­pai­noi­suus on kol­min­ker­tais­tu­nut nel­jän vii­me vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na, ja li­ha­vuu­den vai­keus­aste on kas­va­nut.

Haitallinen vyötärölihavuus

Var­ti­ai­nen muis­tut­taa, että li­ha­vuus on mer­kit­tä­vä kan­san­ter­veys­on­gel­ma, sil­lä se li­sää mo­nien kroo­nis­ten sai­rauk­sien ris­kiä. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si tyy­pin 2 di­a­be­tes, sy­dän- ja veri­suo­ni­sai­rau­det, tuki- ja lii­kun­ta­e­li­mis­tön sai­rau­det sekä kih­ti ja sap­pi­kivi­tau­ti.

– Sai­ras­tu­mis­ris­ki al­kaa nous­ta jo koh­tuul­li­sen vä­häi­sel­lä yli­pai­nol­la, Var­ti­ai­nen täh­den­tää.

Yksi mer­kit­tä­vä yli­pai­noon liit­ty­vä ter­veys­ris­ki on metabolinen oire­yh­ty­mä, jol­le on tyy­pil­lis­tä eten­kin vyö­tä­röl­le pai­not­tu­va li­ha­vuus. Sii­hen liit­tyy li­säk­si ve­ren­pai­neen ko­ho­a­mi­nen sekä ras­va- ja so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­nan häi­ri­öi­tä.

– Metabolinen oire­yh­ty­mä voi uu­sim­pien tut­ki­mus­tie­to­jen mu­kaan olla jopa 44 pro­sen­til­la suo­ma­lai­sis­ta. Se yleis­tyy iän myö­tä ja on mie­hil­lä yleen­sä ylei­sem­pi kuin nai­sil­la, ker­too THL:n tut­ki­mus­pro­fes­so­ri Pek­ka Jou­si­lah­ti.

Metabolisessa oire­yh­ty­mäs­sä on kyse usei­den ter­vey­del­le hai­tal­lis­ten ris­ki­te­ki­jöi­den ka­sau­tu­mi­ses­ta. Sik­si se en­nus­taa hy­vin tyy­pin 2 di­a­be­tek­sen ja sy­dän- ja veri­suo­ni­tau­tien ris­kiä. Eh­käi­syn kan­nal­ta kes­ki­ös­sä on pai­non­hal­lin­ta sekä ruo­ka­va­li­on että lii­kun­nan kei­noin, Jou­si­lah­ti pai­not­taa.

Itämeren ruokaa ja liikuntaa

Do­sent­ti, aka­te­mi­a­tut­ki­ja Satu Män­nis­tön mu­kaan tut­ki­muk­sis­sa li­ha­vuu­teen on yh­dis­tet­ty mm. pro­ses­soi­dun li­han, voin, vaa­le­an vähä­kui­tui­sen vil­jan, ma­keis­ten ja vir­voi­tus­juo­mien run­sas käyt­tö. Pa­rem­paa pai­non­hal­lin­taa taas en­nus­taa ruo­ka­va­lio, jos­sa on pal­jon kas­vik­sia ja he­del­miä, täys­jyvä­vil­jaa, päh­ki­nöi­tä ja mai­to­val­mis­tei­ta.

– Tun­ne­tuin ter­veel­li­sen ruo­ka­va­li­on mal­li on Väli­me­ren ruo­ka­va­lio, jon­ka ko­ti­mai­nen vas­ti­ne on Itä­me­ren ruo­ka­va­lio, Män­nis­tö to­te­aa.

Itä­me­ren ruo­ka­ko­ris­sa on rei­lus­ti vi­han­nek­sia, juu­rek­sia ja mar­jo­ja, ruis­ta ja muu­ta täys­jyvä­vil­jaa, ryp­si­öl­jyä ja mui­ta kas­vi­ras­vo­ja, ka­laa 2 -3 ker­taa vii­kos­sa sekä ras­vat­to­mia ja vähä­ras­vai­sia mai­to­val­mis­tei­ta. Itä­me­ren ruo­ka­va­lio on hy­vin lin­jas­sa ra­vit­se­mus­suo­si­tus­ten mu­kai­sen, ter­veyt­tä edis­tä­vän ruo­ka­va­li­on kans­sa.

Tut­ki­ja Jar­na Han­nu­kai­nen Tu­run yli­o­pis­ton PET-kes­kuk­ses­ta muis­tut­taa, että lii­kun­ta tu­kee sekä laih­du­tus­ta että pai­non­hal­lin­taa. Se vä­hen­tää li­säk­si te­hok­kaas­ti viskeraalista eli sisä­e­lin­ten ym­pä­ril­le ker­ty­nyt­tä ras­vaa, vaikk­ei pai­no ale­ni­si­kaan.

– Lii­kun­nan on tut­ki­muk­sis­sa ha­vait­tu vä­hen­tä­vän mak­saan ker­ty­nyt­tä ras­vaa sekä nor­maa­li­pai­noi­sil­la, yli­pai­noi­sil­la että yli­pai­noi­sil­la di­a­bee­ti­koil­la, Han­nu­kai­nen ker­too.

Rasvamaksa sotkee metaboliaa

Ras­va­mak­sa to­de­taan ta­val­li­ses­ti 40 – 60 vuo­den iäs­sä, mut­ta ny­ky­ään sitä löy­tyy yhä use­am­min jo lap­sil­la ja nuo­ril­la ai­kui­sil­la. Ylei­sin ras­va­mak­san syy on vyö­tä­rö­li­ha­vuus. Mak­san ras­voit­tu­mi­nen se­koit­taa eli­mis­tön so­ke­ri- ja ras­va-ai­neen­vaih­dun­taa. Se on vah­vas­sa yh­tey­des­sä tyy­pin 2 di­a­be­tek­sen il­maan­tu­mi­seen.

– Mak­san ras­voit­tu­mi­nen se­lit­tää suu­rim­man osan li­ha­vuu­teen liit­ty­vis­tä metabolisista häi­ri­öis­tä. Kes­kei­sim­mät niis­tä ovat li­sään­ty­nyt glu­koo­sin tuo­tan­to sekä li­sään­ty­nyt triglyseridien ja ko­les­te­ro­lin syn­tee­si, ker­too pro­fes­so­ri Jus­si Pih­la­ja­mäki Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­ta.

Alt­tius mak­sa­so­lu­jen ras­voit­tu­mi­seen vaih­te­lee ih­mi­ses­tä toi­seen. Kai­kil­le li­ha­vil­le ei ke­hi­ty ras­va­mak­saa, eikä heil­lä vält­tä­mät­tä ole metabolisia on­gel­mia. Toi­saal­ta myös lai­hal­la ih­mi­sel­lä voi olla lii­an suu­ri mää­rä ras­vaa ke­hos­saan.

Satu Män­nis­tö sa­noo­kin, että li­ha­vuus­tut­ki­muk­ses­sa on en­tis­tä enem­män kes­ki­tyt­tä­vä sel­vit­tä­mään myös sitä, ket­kä ovat oi­ke­as­ti li­ha­via.

– Onko niin, että li­ha­vuus ei ole kai­kil­le yhtä hai­tal­lis­ta? hän poh­tii.

Kohti oman kehon hyväksyntää

Do­sent­ti, tut­ki­mus­pääl­lik­kö Piia Jallinoja Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kuk­ses­ta huo­maut­taa, että pu­het­ta li­ha­vuu­des­ta ja sen mer­ki­tyk­ses­tä ih­mi­sen ter­vey­del­le ovat jo pit­kään hal­lin­neet ra­vit­se­mus- ja lää­ke­tie­de. En­tis­tä enem­män pi­täi­si kiin­nit­tää huo­mi­o­ta myös li­ha­vuu­teen yk­si­lön hen­ki­lö­koh­tai­se­na ko­ke­muk­se­na ja li­ha­vuu­teen yh­teis­kun­nal­li­se­na il­mi­ö­nä.

– Pyr­ki­mys olla ter­ve ja hoik­ka on yh­teis­kun­nas­sam­me vah­va nor­mi. Ruu­miin koos­ta on tul­lut yhä enem­män kel­paa­vuu­den mit­ta­ri, Jallinoja sa­noo.

Jallionojan mie­les­tä li­ha­vuus­pu­het­ta lei­maa usein li­ha­vien syyl­lis­tä­mi­nen ja li­ha­vuu­den nä­ke­mi­nen ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nus­e­rä­nä. Lei­maa­mi­sen si­jaan pi­täi­si vah­vis­taa nä­ke­mys­tä, että li­ha­vuus ei ole vain yk­si­lön on­gel­ma ja vas­tuu.

– Yksi ta­voi­te oli­si­kin löy­tää kei­no­ja, joil­la kan­nus­te­taan li­ha­vaa ih­mis­tä elin­tapa­muu­tok­seen niin, että sa­mal­la myös oman ke­hon hy­väk­syn­tä ja myö­tä­tun­to it­seä koh­taan li­sään­ty­vät. On­gel­ma on mo­nen tie­teen­alan yh­tei­nen ky­sy­mys, Jallinoja sa­noo.

Kir­joit­ta­ja:

Kris­ta Kor­pe­la-Ko­so­nen, Vies­tin­tä Nutrimedia

Läh­de:

Suo­men Li­ha­vuus­tut­ki­jat ry:n ja Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen se­mi­naa­ri Hel­sin­gis­sä 4.4.2014

Mit­ta­nau­ha on hyvä apu­vä­li­ne li­ha­vuu­den ar­vi­oin­nis­sa.