Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus on yleinen, mutta huonosti tiedostettu ongelma Suomessa. Euroopassa on arvioitu, että vajaaravitsemuksen riski on 30 %:lla sairaalapotilaista ja siitä aiheutuvat terveydenhuollon kustannukset ovat kaksinkertaiset ylipainoon verrattuna. Riskipotilaiden tunnistaminen ja tehostetun ravitsemusohjauksen kohdentaminen näihin potilaisiin on kannattavaa.
Vajaaravitsemuksella tarkoitetaan tilaa, jossa ravintoaineiden saanti ei vastaa kehon fysiologista tarvetta ja josta aiheutuu haitallisia mitattavia muutoksia kehon koostumuksessa ja sen toiminnassa. Sairauteen liittyvään vajaaravitsemukseen liittyy aina inflammaatio eli tulehdusvaste.
Inflammaation aste vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ravitsemushoidolla voidaan korjata ravitsemustilaa sekä siihen mikä on elimistön typen tarve.1 Krooniset sairaudet, kuten keuhkoahtaumatauti, munuaisten ja sydämen vajaatoiminta, syöpä ja tulehdukselliset suolistosairaudet kuuluvat ryhmään, jossa inflammaation aste on lievä tai keskivaikea. Suuret leikkaukset, vakavat aivotapahtumat ja tehohoitopotilaat kuuluvat vaikean inflammaation ryhmään. Sairauksissa ja tiloissa, joihin ei liity inflammaatiota, kuten anorexia nervosa ja vaikea depressio, ravitsemustila korjaantuu, kun syömistä estävät oireet ja tekijät on poistettu. Sen sijaan muissa sairauksissa ravitsemustila palautuu normaaliksi vain, jos sairaus tai tila väistyy. Ravitsemushoidolla voidaan näissä tilanteissa hidastaa merkittävästi lihaskatoa.
Vajaaravitsemus aiheuttaa kärsimystä
Vajaaravitsemuksen näkyvin piirre on laihtuminen. Akuutissa vaiheessa menetetään pääasiassa rasvakudosta mutta tilan kroonistuessa lihaskato kiihtyy. Painonlasku on merkittävä, kun paino on laskenut yli 10 % puolessa vuodessa tai yli 5 % kuukaudessa. Potilas menehtyy, kun tavoitepainosta on menetetty 30-35 % tai lihaskudoksesta yli puolet. Fataali painonlasku johtaa sydämen ja keuhkojen vajaatoimintaan ja keuhkokuumeeseen. Tästä syystä laihtuminen lisää mm. sydämen ja munuaisten vajaatoimintapotilaiden kuolleisuutta. Vajaaravitsemus lisää infektio- ja leikkauskomplikaatioriskiä, sairaanhoidon tarvetta ja heikentää elämänlaatua. Näiden seurauksena sairaalassaoloaika pitenee 3-6 vrk:lla ja sairaanhoidon kustannukset jopa kolminkertaistuvat.
Kolmannes sairaalapotilaista on riskipotilaita
Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus tunnistetaan huonosti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vajaaravitsemusriskin yleisyys on yli 30 %.2 Suomessa TAYS, KYS ja HUS ovat seuloneet vajaaravitsemusriskiä. Näyttää siltä, että ongelma on Suomessa samansuuruinen kuin muualla Euroopassa. Varovasti arvioiden se koskee lähes 500 000 potilasta. Huolestuttavaa on, että näistä suurin osa jää toteamatta ja hoitamatta.
Kirjoittaja:
Helena Orell-Kotikangas, THM, laillistettu ravitsemusterapeutti, Kliinisen ravitsemusterapian yksikkö, Ravioli, HUS
Lähteet:
1. Sobotka L, editor. Basics in Clinical Nutrition. s. 21-22. Galen; 2011.723 p. 2. Sorensen J, Kondrup J, Prokopowicz J, et al. EuroOOPS: an international, multicentre study to implement nutritional risk screening and evaluate clinical outcome. Clinical Nutrition 2008;27:340-349.
2. Sorensen J, Kondrup J, Prokopowicz J, et al. EuroOOPS: an international, multicentre study to implement nutritional risk screening and evaluate clinical outcome. Clinical Nutrition 2008;27:340-349.
Ravitsemuskatsaus 1-2014Ravitsemussuositukset23.6.2014