Ravinnon fosforilähteiden välillä on eroja imeytyvyydessä ja vaikutuksessa luuston mineraaliaineenvaihduntaan. Lisäainefosfori näyttää imeytyvän tehokkaimmin ja vaikuttavan ainakin lyhytkestoisesti luuston aineenvaihduntaan negatiivisesti. Siksi lisäainefosforipitoiset tuotteet voivat olla haitallisempia fosforirajoitteisessa ruokavaliossa kuin luontaisesti fosforia sisältävät ruuat, osoittaa ETM Heini Karpin väitöstutkimus.
Suomalaisten fosforin saanti on runsasta verrattuna ravitsemussuosituksiin. Naisilla saanti on keskimäärin 1350 mg ja miehillä 1800 mg vuorokaudessa, kun suositus aikuisväestölle on 600 mg/vrk. Runsas fosforin saanti on haitallista kroonisesta munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville, mutta viimeaikaisten tutkimusten perusteella se saattaa lisätä myös sydän- ja verisuonitautien sekä osteoporoosin riskiä väestötasolla.
Fosforia saadaan useista eri lähteistä kuten maidosta, lihasta, viljasta, palkoviljasta ja kananmunista sekä lisäainefosfaatista.
Raejuusto sopii munuaispotilaalle
Heini Karpin väitöskirjassa määritettiin yhteensä 21 liha- ja meijerituotteen kokonais- ja liukoisen fosforin pitoisuus. Suurimmat kokonais- ja liukoisen fosforin pitoisuudet todettiin sulatejuustoilla sekä kovilla, kypsytetyillä juustoilla, matalimmat puolestaan maidolla ja raejuustolla.
Fosfori-proteiinisuhteen sekä natriumpitoisuuden perusteella raejuusto ja lisäaineettomat lihat soveltuvat munuaispotilaille paremmin kuin sulatejuustot, kovat kypsytetyt juustot, leikkeleet tai makkarat, Karp toteaa.
Luustolle juustoa
Väitöskirjan yhdessä osatyössä tutkittiin eri fosforilähteiden akuutteja vaikutuksia mineraaliaineenvaihduntaan 15 terveellä nuorella naisella. Kontrollijaksolla fosforin (500 mg) ja kalsiumin (250 mg) saanti oli niukkaa. Muilla tutkimusjaksoilla fosforin saanti oli noin 1500 mg vuorokaudessa, josta 1000 mg saatiin vaihdellen lihasta, viljasta, juustosta tai lisäainefosforiseoksesta. Tutkimusruokavaliot koostettiin lisäainefosforiseosta lukuun ottamatta tavallisista elintarvikkeista.
Seerumin lisäkilpirauhashormonipitoisuutta (S-PTH) nosti kontrollipäivään verrattuna ainoastaan lisäainefosforiseos. Luun aineenvaihdunnan merkkiaineiden perusteella liha lisäsi sekä luun hajoamista että sen muodostumista. Juusto sen sijaan laski seerumin PTH-pitoisuutta ja vähensi luun hajoamista.
Vilja nosti seerumin fosfaattipitoisuutta vähemmän kuin muut fosforilähteet, mikä viittaa siihen, että viljan fosfori on huonommin imeytyvää kuin muista lähteistä peräisin oleva fosfori.
Karpin mukaan fosforilähteen vaikutukset elimistössä riippuvat myös sen sisältämistä muista ravintoaineista; kypsytetyn juuston positiivinen vaikutus mineraaliaineenvaihduntaan johtuu juuston sisältämästä kalsiumista.
Kirjoittaja:
Krista Korpela-Kosonen, Viestintä Nutrimedia
Lähde:
Heini Karp. Dietary phosphorus sources and their acute effects on mineral metabolism in healthy women. Academic dissertation. University of Helsinki. Helsinki, 2013.
Ravitsemuskatsaus 1-2014Ravitsemussuositukset23.6.2014