Hapatettu täysjyvävehnäleipä sopii ruisleivän kaveriksi terveelliseen ruokavalioon

Ruis­lei­pä vai­kut­taa myön­tei­ses­ti ate­ri­an­jäl­kei­seen so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­taan, sil­lä sen syö­mi­sen jäl­keen tar­vi­taan vä­hem­män in­su­lii­nia ve­ren­so­ke­rin sää­te­lyyn kuin val­koi­sen veh­nä­lei­vän syö­mi­sen jäl­keen. Li­säk­si ve­ren­so­ke­ri py­syy pa­rem­mal­la ta­sol­la vie­lä kol­men­kin tun­nin jäl­keen ruis­lei­vän syö­mi­ses­tä. Sen si­jaan veh­nä­lei­vän syö­mi­nen nos­taa ja las­kee ve­ren­so­ke­ria no­pe­as­ti.

Tuo­re väi­tös­kir­ja­tut­ki­mus osoit­ti, että ruis­lei­vän myön­tei­sen in­su­lii­ni­vas­teen li­säk­si ha­pa­tet­tu täys­jyvä­veh­nä­lei­pä las­kee ate­ri­an­jäl­keis­tä ve­ren­so­ke­ri­vas­tet­ta ver­rat­tu­na val­koi­seen veh­nä­lei­pään. Ta­van­o­mai­ses­ti hii­val­la val­mis­te­tun täys­jyvä­veh­nä­lei­vän syö­mi­nen sen si­jaan ai­heut­ti sa­man­lai­sen ate­ri­an­jäl­kei­sen ve­ren­so­ke­ri- ja in­su­lii­ni­vas­teen kuin val­koi­sen veh­nä­lei­vän syö­mi­nen.

Väi­tös­tut­ki­muk­ses­sa sel­vi­tet­tiin myös pak­su­suo­len kaut­ta vä­lit­ty­viä vai­ku­tuk­sia. Ne ei­vät ol­leet yhtä mer­kit­tä­viä pit­kä­ai­kai­sen so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­nan sää­te­lys­sä kuin ate­ri­an­jäl­kei­set ve­ren­so­ke­ri- ja in­su­lii­ni­vas­teet.

Suolistovaikutukset vielä epäselviä

Täys­jyvä­vil­jan ja vil­ja­kui­dun vai­ku­tuk­sia so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­taan ja suo­lis­ton ta­pah­tu­miin tut­kit­tiin kah­des­sa eri ate­ri­a­ko­kees­sa ja kah­des­sa in­ter­ven­ti­os­sa. Nii­hin osal­lis­tui pää­osin keski-ikäi­siä ter­vei­tä sekä metabolisesta oire­yh­ty­mäs­tä kär­si­viä mie­hiä ja nai­sia. Ate­ri­an­jäl­keis­ten vas­tei­den li­säk­si sel­vi­tet­tiin vil­ja­kui­tuun si­tou­tu­nei­den fenolisten yh­dis­tei­den imey­ty­mis­tä eli­mis­töön, suo­lis­ton mik­ro­bi­koos­tu­mus­ta sekä pak­su­suo­les­sa vil­ja­kui­dus­ta muo­dos­tu­vien ly­hyt­ket­juis­ten ras­va­hap­po­jen pi­toi­suut­ta ve­ren­kier­ros­sa.

Vil­ja­kui­dun fe­no­li­ha­pot tai niis­tä eli­mis­tös­sä muo­dos­tu­vat ai­neen­vaih­dun­ta­tuot­teet ei­vät se­lit­tä­neet muu­tok­sia so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­nas­sa. Vaik­ka ruis­lei­väs­sä on run­saas­ti vil­ja­kui­tua, jota pak­su­suo­len mik­ro­bit ha­jot­ta­vat ja käyt­tä­vät ra­vin­nok­seen, pit­kä­ai­kai­nen ruis­lei­vän syö­mi­nen ei muut­ta­nut tut­kit­ta­vien suo­lis­ton mik­ro­bi­koos­tu­mus­ta ver­rat­tu­na val­koi­sen veh­nä­lei­vän syö­mi­seen. Täys­jyvä­vil­jan ja vil­ja­kui­dun si­jas­ta ruo­ka­va­li­on ras­va oli yh­tey­des­sä suo­lis­ton mik­ro­bi­koos­tu­muk­seen. Vil­ja­kui­dus­ta muo­dos­tu­vien ly­hyt­ket­juis­ten ras­va­hap­po­jen, propionaatin ja butyraatin, pi­toi­suu­det ve­res­sä nou­si­vat ruis­ta si­säl­tä­vien lei­pien syö­mi­sen vai­ku­tuk­ses­ta. Tar­vi­taan jat­ko­tut­ki­muk­sia sel­vit­tä­mään, onko propionaatilla ja butyraatilla mer­ki­tys­tä so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­nan sää­te­lys­sä.

Ruisleipää helpommin saatavilla

Suo­ma­lai­set ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­set oh­jeis­ta­vat syö­mään päi­vit­täin vä­hin­tään kol­me an­nos­ta täys­jyvä­vil­ja­tuot­tei­ta. Ate­ri­an­jäl­kei­sen so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­nan kan­nal­ta on pa­rem­pi va­li­ta ha­pa­tet­tua täys­jyvä­veh­nä­lei­pää kuin ta­van­o­mais­ta. Ha­pa­tet­tu­jen veh­nä­lei­pien va­li­koi­ma kau­pois­sa on kui­ten­kin hy­vin sup­pea, usein ole­ma­ton. Näin ol­len ruis­lei­pä on­kin suo­ma­lai­sel­le help­po ja käy­tän­nöl­li­nen va­lin­ta.

Kir­joit­ta­ja:

Jen­ni Lap­pi, TtM, väit.

Läh­de:

Jen­ni La­pin väi­tös ”Effects of Wholegrain Foods and Grain Fibre in Intestinal Tract in Relation to Glucose Metabolism: With an Emphasis on Wheat and Rye Bread Effects“ 

Jen­ni Lap­pi tut­ki väi­tös­työs­sään ha­pa­te­tun veh­nä­lei­vän vai­ku­tuk­sia ate­ri­an­jäl­kei­seen ve­ren­so­ke­riin ja in­su­lii­ni­vas­tei­siin.