Takaisin Viikkiin
– Oli aika jännä kokemus tulla 1.9. Viikin Latokartanon ohi uudelle työpaikalle Eviraan. Ympyrä sulkeutui, lähes 40 vuotta sitten paikalla oli pieni opiskelijakylä metsän keskellä, nyt iso urbaani kaupunki, muistelee Valtion ravitsemusneuvottelukunnan uusi pääsihteeri Arja Lyytikäinen ensimmäistä työpäiväänsä.
Arja Lyytikäinen on maalaistalon tytär ja ruoka on ollut perheen elanto. Lukiolaistyttönä hän haikaili, mikä hänestä tulisi isona. Äiti toivoi innokkaasta leipojasta ja ruuanlaittajasta kotitalousopettajaa. Isän mielestä hän olisi sopinut sairaanhoitajaksi, sellainen huolehtija kun oli. Ravitsemusalallahan voi toteutua molemmat.
Ahaa-elämys maakuntalehdestä
Mutta sitten lukiolaistyttö luki maakuntalehdestä uuteen virkaan valitun ravitsemusterapeutti Lea Turpeisen haastattelun ja sai ahaa-elämyksen. Hän pyrki ja pääsi opiskelemaan ravitsemustiedettä Viikkiin maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan.
– Ne olivat elämäni parhaita vuosia. Viihdyin Viikissä. Opinnot vastasivat omaa näkemystäni kansanravitsemuksesta. Innostuin opiskelemaan myös mikrobiologiaa ja kasvatustiedettä ravitsemuksen rinnalla. Sitten opinnoissa tuli vastaan sairauksien ravitsemushoito. Se oli heti minun juttuni ja päätin suuntautua terveydenhuoltoon.
Kiinnostus lasten ravitsemukseen syntyi ravitsemusterapeuttiharjoittelijana Lastenklinikalla. Lapin keskussairaalan diabeetikkolasten ja vammaisten lasten parissa sai nähdä konkreettisesti työnsä tulokset. Sitten Jyväskylään perustettiin ravitsemusterapeutin virka neuvolatyöhön.
– Se oli minun oppikouluni ravitsemuksesta. Siellä toteutui terveyden edistämisen näkökulma. Työtä tehtiin laaja-alaisesti terveydenhuollossa, sosiaalityössä, joukkoruokailussa ja järjestöjen kanssa. Tunsin todella olevani kansanravitsemusterapeutti.
Vuoden ravitsemusterapeutti
Ravitsemusterapeuttien yhdistys valitsi Arja Lyytikäisen Vuoden ravitsemusterapeutiksi vuonna 2000.
– Se on ollut työurani ehdoton tähtihetki. Koen, että valintani oli tunnustus kaikille terveyskeskuksissa työtään tekeville ravitsemusterapeuteille. Perustyö, väestön ravitsemuksen ja terveyden edistäminen nostettiin arvoonsa. Ammattikunnan piirissä kun kliinistä ravitsemushoitoa oli tapana pitää haasteellisempana työnä.
Hankkeista yhteistyötaitoja
Uusi aluevalloitus, SAPERE -lasten ruokakasvatushanke, lähti liikkeelle pienistä palasista. Pohjana oli usko siihen, että tarvitaan uusia käytännöllisiä työkaluja lasten ravitsemuskasvatukseen. Rinnalle löytyi lastentarhanopettajia, jotka kiinnostuivat ruokakasvatuksesta. Lopulta vuonna 2009 hakkeelle löytyi rahoituskin valtioneuvoston ruokakulttuurirahoista. Sydänliitto myönsi tälle uraauurtavalle työlle terveyden edistämisen tunnustuspalkinnon.
– Olen ylpeä koko porukasta, joka on puurtanut lasten ravitsemuksen edistämiseksi kunnissa ja kiitollinen siitä, että kentällä tehty työ on tullut näkyväksi ja saanut laajemman hyväksynnän ja tuen. Arkisessa työssä kannustavinta ja parasta on, kun ihmiset innostuvat ja lähtevät mukaan.
Työelämän toistakymmentä hanketta ovat opettaneet Arja Lyytikäiselle ennen kaikkea yhteistyötä.
– Ruokaketju on pitkä ja yhteisen linjauksen etsiminen hankkeissa on joskus haasteellista, kun osapuolet eivät puhu keskenään samaa kieltä. Mutta ei ravitsemusasioita voi eristää omaksi erilliseksi sarakseen. Ruuan kautta olemme jatkuvassa yhteydessä toisiin ihmisiin, luontoon, rakennettuun ympäristöön, talouteen ja teknologiaankin… Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Ystäviä maailmalta
Liki 15 vuotta kansainvälistä yhteistyötä eri hankkeissa ja tutkimuksessa on antanut paljon paitsi ammatillisesti myös rikastuttavia ystävyyssuhteita. Vierailut kollegojen kodeissa ovat avanneet kulttuureja aivan eri tavalla kuin turistina.
– Se on tuonut jännittävän uuden perspektiivin elämään, ihmisyyden laajemman näkemyksen. Kun kiinalaisen ystävän perheessä aamiaista valmistanut vanha isoäiti otti kutimen käteensä ja istahti viereen, hän olisi yhtä hyvin voinut olla oma isoäitini – samat aamurutiinit, sama huolenpidon kulttuuri. Ruoanlaitto vieraalle ja sillä ystävyyden osoittaminen on universaalisti koskettavaa.
Omat lapset ja luonto tekevät hyvää
Arja Lyytikäisellä on kolme aikuista lasta.
– He ovat kasvattaneet minua ihmisenä ehkä eniten. Pedantille luonteelleni on tehnyt hyvää, että nuorison kengät lojuvat hujan hajan eteisessä eikä se tunnu ketään haittaavan. Lasten kanssa oppii paljon uutta ja arvokasta.
Luonto ja metsä, mökkeily ja marjastus ovat Arja Lyytikäisen henkireikiä. Muutto Helsinkiin hiukan arvelutti, mutta kuinka ollakaan, ohrapellon keskellä sitä nytkin lenkkeillään ja pyöräillään.
Kirjoittaja: Leena Packalen

Luonto ja metsä, mökkeily ja marjastus ovat Arja Lyytikäisen henkireikiä. Kuva: Arja Lyytikäisen arkisto.