Kovan tason asiantuntemusta
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) tehtävänä on antaa kansalliset ravitsemussuositukset, jotka perustuvat tieteellisen arvioon ja vahvaan tutkimusnäyttöön. Neuvottelukunta edustaa kovan tason asiantuntemusta, joka kattaa ravitsemuksen kokonaisuuden: ravinnon tarpeen, ruuan terveysvaikutukset, liikunnan ja ravitsemuksen yhteyden, ruuan tien pellolta lautaselle, kestävän kehityksen periaatteet, kuluttajakäyttäytymisen ja ruokaturvallisuuden. Mukana ovat myös kansanterveystyön, ravitsemuskasvatuksen ja joukkoruokailun asiantuntemus.
– Tämä ravitsemusneuvottelukunta on pienempi ja kiinteämpi kuin aikaisemmat ja ravitsemusasiantuntijuus vahvistuu entisestään, uskoo VRN:n uusi pääsihteeri Arja Lyytikäinen. Neuvottelukunnan työssä on mahdollista käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita ja työryhmiä.
Ikäryhmien suositukset päivitetään
Edellinen ravitsemusneuvottelukunta julkisti vuoden alussa uudet ravitsemussuositukset, jotka perustuvat laajaan pohjoismaiseen tieteelliseen taustatyöhön. Neuvottelukunnan työ jatkuu nyt eri ikäryhmien suositusten uudistamisella. Päivitystä kaipaavat niin varhaislapsuuden kuin ikääntyneidenkin suositukset. Ja sitten ovat vuorossa koululaiset.
– Pikkulasten ravitsemussuosituksissa korostuu monipuolinen ja säännöllinen syöminen ja ruokakasvatuksen näkökulma lapsiperheen arjessa. Ruokailo ja yhdessä syömisen merkitys nostetaan esiin.
Arja Lyytikäinen on tyytyväinen siitä, että hän voi neuvottelukunnan työssä edelleen levittää lasten ruokakasvatuksen hyviä käytäntöjä ja mm. lasten makukouluhankkeiden kokemuksia. Hän on tehnyt uraauurtavaa työtä tuomalla lasten ruokakasvatukseen kaikkia aisteja inspiroivan SAPERE-menetelmän.
Kiivas keskustelu kertoo kiinnostuksesta
Suomessa on annettu erilaisia ravitsemussuosituksia 1940-luvulta lähtien. Ne ovat aina aikansa tuotoksia. Suositukset ovat perustuneet kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen, väestön terveydentilaan ja ravitsemuksen parantamisen tarpeisiin sekä saatuun tutkimustietoon. Kulloinenkin tieto vaikuttaa painotuksiin. Opittiin vitamiinien vaikutus kasvuun ja kehitykseen ja selvitettiin, mistä niitä saadaan. 1970-luvulla kiinnostivat kivennäisaineet. Vuorollaan ovat keskustelua hallinneet rasva, kuidut, hiilihydraatit jne.
– Ne askeleet on tarvittu ennen kuin on päästy tähän päivään. Nyt ymmärretään entistä paremmin ruokavalion kokonaisuuden merkitys ja osataan suhteuttaa syöminen muihin hyvän elämän osa-alueisiin: uneen, liikuntaan ja mielenterveyteen.
Vapaasti mediassa ja verkoissa vellova keskustelu koettaa mitätöidä ravitsemussuositukset ja haastaa niiden taustalla olevan asiantuntemuksen. Arja Lyytikäinen näkee asian toisin:
– Kiivas ja kriittinen keskustelu on vain osoitus siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneet ruuasta ja sen terveysvaikutuksista. Sehän on pelkästään positiivista. Toki voidaan ratsastaa yksittäisillä tutkimuksilla ja tehdä niistä kohu-uutisia ja hämmentää.
– On myös muistettava, että suosituksia ei ole tehty yksilöille. Niiden suuntaisen terveellisen ruokavalion voi koota luovasti monella tapaa. En yleistäisi, että julkinen keskustelu on teilannut suositukset. Keskustelussa yksittäiset henkilöt ja jotkut ryhmät vain tuovat esiin sen, mikä heille itselleen on tärkeää.
– Meidän on huolehdittava siitä, että väestöllä on oikeaa tietoa terveellisestä ja turvallisesta syömisestä. Jokainen tahollaan kuitenkin vastaa omasta syömisestään.
Kunpa oppisimme syömään sopivasti
Arja Lyytikäisen mukaan ravitsemussuositusten taustalla oleva asiantuntemus kelpaa auktoriteetiksi. Tutkimusnäyttö on arvioitu ja punnittu todella tarkasti. Työ on tehty niin hyvin kuin on voitu. Samalla on tunnustettava, että kaikesta ei vain ole tietoa ja monista asioista on niukasti laadukkaita tutkimuksia.
Ensimmäiset pohjoismaiset suositukset, joissa Suomi oli mukana, annettiin vuonna 1968. Linja on hyvin sama kuin tänä päivänäkin. Suositukset ovat vain saaneet lisää tieteellistä tukea. Tämä osoittaa tutkimusnäytön arvovaltaa.
Arja Lyytikäinen harmittelee viime vuosien karppausmuodin ja trendisyömisen seurauksia. Väestön kolesteroli- ja verenpainetasot nousivat. Hyvässä kehityksessä taannuttiin hetkessä 2000-luvun alkupuolelle. Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ymmärrys rasvasta on parantunut. Salaatinkastikkeiden, kalan, pähkinöiden ja margariinien kautta luodaan uutta suhdetta hyvään rasvaan.
Arja Lyytikäisen mukaan ruokasuositukset eivät ole hyvin syömisen vaikeuden ydin.
– Kunpa oppisimme syömään itsellemme myös määrällisesti sopivasti. Se on erittäin vaikeaa, kun ruoka on läsnä kaikkialla päivästä toiseen vuorokauden ympäri. Houkutuksia riittää ja markkinointi rummuttaa uutuuksia. Tämä ylitarjonnan ja jatkuvan valinnan tilanteessa eläminen on taitolaji, jota pitäisi vielä enemmän tuoda myös suosituksissa esille. Ravitsemussuositukset painottavat säännöllistä ateriarytmiä, mikä on hyvin ja kohtuullisesti syömisen selkäranka.
Tietoa, tukea ja työkaluja
Ravitsemusneuvottelukunta ei yksin tavoita laajasti väestöä, vaikka sille kuuluvatkin väestötason ravitsemussuositukset vauvasta vaariin. Arja Lyytikäinen näkee neuvottelukunnan roolin ennen kaikkea perustan ja edellytysten luojana eri hallinnonalojen, kuntien ja kansanterveys- ja ruoka-alan järjestöjen työlle hyvän ravitsemuksen edistämisessä.
Ruokasuositusten käytäntöön viejiksi tarvitaan koko ruokatuotanto- ja elintarvikeala sekä suurkeittiöt, jotta kuluttajalle on tarjolla maittavia terveyttä edistäviä ruokia ja aterioita. Neuvottelukunta tuottaa tietoa ja työkaluja tiiviissä yhteistyössä ravitsemusalan toimijoiden kanssa. Kantaa ottavan keskustelun ylläpitäminen ja politiikkaohjelmien prosesseissa mukana oleminen ovat myös neuvottelukunnan vaikuttamisen keinoja.
Pääsihteeri Lyytikäisen virkapaikka on elintarvikevirasto Evirassa, sen tuoteturvallisuusyksikön tuotetietous- ja ravitsemusjaostossa. Pääsihteeriyden lisäksi hänelle kuuluu elintarvikkeiden ravitsemuksellisen täydentämisen valvonta.
– Lainsäädäntö vaikuttaa mm. siihen, millaista täydennyspolitiikkaa harjoitetaan, millaisia elintarvikkeita markkinoilla on ja miten kuluttaja saa tietoa ravintosisällöstä. On tärkeää, että väestön terveyden kannalta välttämättömissä täydennyksessä onnistutaan, vaikka täydentäminen on vapaaehtoista ja perustuu suosituksiin.
Arja Lyytikäisen mielestä elintarvikkeiden D-vitaminoinnissa on onnistuttu hyvin. Aloitettiin varovasti, vaikutusta saantiin ja veren pitoisuuksia seurattiin ja annosta nostettiin tarpeen mukaisesti. Jatkuva seuranta on tärkeää. On tiedettävä miten ihmiset syövät, mitä muutoksia elintarvikkeiden kulutuksessa tapahtuu ja kuinka eri väestöryhmien D-vitamiinin saanti kehittyy.
Kiinnostus on avain oppimiseen
Arja Lyytikäinen iloitsee siitä, että ruuan ympärillä on hyvää eloa. Ruoka kiinnostaa ja sitä halutaan tehdä yhdessä. Tämä kiinnostus pitäisi osata hyödyntää myönteisesti myös hyvin syömisen edistämisessä.
– Kiinnostus on ensimmäinen etappi oikeiden ruokailutottumusten oppimisessa. Miellyttävä kokemus ruokailusta ja hyvä, myönteinen käsitys itsestä ruokailijana kasvattavat tiedon tarvetta. Lapset ja perheet on kohdattava siellä, missä he muutenkin ovat. Netin tieto- ja keskustelutulvan rinnalle tarvitaan myös ”ruokakohtaamisia”, ryhmätoimintaa ja pienimuotoista kurssitoimintaa tukemaan lapsiperheiden arkea ja elämisentaitojen opettelua.
Kirjoittaja: Leena Packalen

Nyt syöminen osataan suhteuttaa muihin hyvän elämän osa-alueisiin: uneen, liikuntaan ja mielenterveyteen. Kuva: KL