Jodinpuutoksesta uusi ongelma?

Jo­dis­ta ei ole ol­lut puu­tet­ta Suo­mes­sa pit­kään ai­kaan, sil­lä 1950-lu­vul­la jo­dia alet­tiin li­sä­tä ruo­ka­suo­laan. Sil­loin pääs­tiin eroon struu­mas­ta, joka oli kan­san­sai­raus vie­lä vuo­si­sa­dan alku­puo­lel­la. Vii­me vuo­si­na Eu­roo­pan ra­vit­se­mus­tut­ki­jat ovat huo­les­tu­neet jo­din saan­nin vä­he­ne­mi­ses­tä. Suo­mes­sa Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tos tut­kii par­hail­laan vä­es­tön jo­din saan­tia.

Maa­il­man ter­veys­jär­jes­tö WHO suo­sit­taa vä­es­tön jo­din­saan­nin riit­tä­vyy­den ar­vi­oin­tia mit­taa­mal­la sen pi­toi­suut­ta virt­sas­sa. Struu­man ris­ki on pie­nin, kun jodi­pi­toi­suus ylit­tää 100 mik­ro­gram­maa lit­ras­sa. Kun virt­san jodi­pi­toi­suus jää vä­lil­le 50–100 µg/l, ky­sees­sä on lie­vä puu­tos.

Suo­mes­sa suun­taus on sel­vä: vä­es­töl­lä on lie­vä jo­din puu­tos. FIN­RIS­KI 2002 -tut­ki­muk­ses­sa arvo jäi 81:en µg/l ja FIN­RIS­KI 2012 -tut­ki­mus osoit­ti sen las­ke­neen edel­leen pari­kym­men­tä pro­sent­tia. Myös Fin­ra­vin­to 2012 -tut­ki­muk­sen ra­vin­non­saan­ti­las­kel­mat vah­vis­ta­vat puu­tok­sen.

Vaikuttaa aivojen kehitykseen

Maa­il­mal­la on tais­tel­tu jo­din puu­tos­ta vas­taan pit­kään. Ta­val­li­sin kei­no on li­sä­tä jo­dia koti­ta­louk­sien käyt­tä­mään ruo­ka­suo­laan. Se ei enää lie­ne pa­ras tapa var­mis­taa vä­es­tön jo­din­saan­tia län­si­mais­sa, sil­lä niin Suo­mes­sa kuin muu­al­la­kin Eu­roo­pas­sa ruo­kai­lu­tot­tu­muk­set ovat muut­tu­neet mo­nel­la ta­val­la. Muu­tok­sis­ta huo­mat­ta­vin on koti­ruu­an val­mis­tuk­sen vä­he­ne­mi­nen.

Maa­il­man ter­veys­jär­jes­tö WHO pi­tää jo­din saan­nin tur­vaa­mis­ta erit­täin tär­ke­ä­nä. Sen avul­la eh­käis­tään las­ten aivo­vau­ri­oi­ta ke­hit­ty­vis­sä mais­sa, jois­sa jo­din puu­tos­ta ja sii­tä joh­tu­vaa struu­maa on vie­lä pal­jon.

Eu­roo­pas­sa lap­sil­la ei enää ole va­ka­vaa jo­din­puu­tos­ta, joka ai­heut­taa fyy­si­sen ja hen­ki­sen ke­hi­tyk­sen häi­ri­öi­tä. Tut­ki­jat ovat kui­ten­kin ha­vain­neet lie­vää jo­din­puu­tet­ta. Esi­mer­kik­si Bri­tan­ni­as­sa jo­din saan­ti on las­kus­sa.

Kos­ka jo­dia tar­vi­taan ai­vo­jen ke­hi­tyk­seen, tut­ki­jat ovat kiin­nos­tu­neet lie­vän puu­tok­sen mah­dol­li­sis­ta vai­ku­tuk­sis­ta las­ten älyl­li­seen ke­hi­tyk­seen ja op­pi­mi­seen. Eri­tyi­sen tär­ke­ää on sel­vit­tää ras­kau­den­ai­kai­sen jo­din­puu­tok­sen vai­ku­tuk­set.

Var­maa tut­ki­mus­tie­toa lie­vän jo­din­puu­tok­sen hai­tois­ta ei vie­lä ole, mut­ta tut­ki­jat ovat jo vaa­ti­neet toi­men­pi­tei­tä puu­tok­sen eh­käi­syyn. On tär­ke­ää tur­va­ta var­sin­kin he­del­mäl­li­ses­sä iäs­sä ole­vien nais­ten, sekä las­ten ja nuor­ten jo­din­saan­ti. Eu­roo­pan elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suus­vi­ras­to EFSA uu­dis­ti­kin hil­jat­tain jo­din­saan­ti­suo­si­tuk­sen­sa.

Kilpirauhashormonin osa 

Jodi on vält­tä­mä­tön ra­vin­to­aine, jota eli­mis­tö tar­vit­see kil­pi­rau­has­hor­mo­nien val­mis­tuk­seen. Nämä sää­te­le­vät nor­maa­lia kas­vua ja ke­hi­tys­tä sekä ai­neen­vaih­dun­taa. Si­ki­ö­vai­hees­sa ja en­sim­mäis­ten elin­vuo­sien ai­ka­na kil­pi­rau­has­hor­mo­nit ovat tär­kei­tä ai­vo­jen ke­hi­tyk­sel­le. Kai­ken ikäi­sil­lä kil­pi­rau­has­hor­mo­nit sää­te­le­vät pe­rus­ai­neen­vaih­dun­taa ja ener­gia-ai­neen­vaih­dun­taa.

Jo­dia tar­vi­taan vain hy­vin vä­hän. Suo­si­tus ai­kui­sil­le on 150 mik­ro­gram­maa, ras­kaa­na ole­vil­le nai­sil­le 175 µg päi­väs­sä. Kil­pi­rau­ha­nen myös va­ras­toi jo­dia, jo­ten vas­ta jat­ku­va puu­tos ai­heut­taa on­gel­mia. Kyse on­kin en­nal­ta­eh­käi­sys­tä, ha­lu­taan var­mis­taa jo­din riit­tä­vä mää­rä.

Jo­din puu­te ai­heut­taa kil­pi­rau­ha­sen va­jaa­toi­min­taa ja struu­maa eli kil­pi­rau­ha­sen lii­ka­kas­vua. Kil­pi­rau­ha­sen va­jaa­toi­min­ta hi­das­taa ai­neen­vaih­dun­taa, li­hot­taa, vä­syt­tää ja hei­ken­tää työ­te­hoa. Odot­ta­vat ja imet­tä­vät äi­dit tar­vit­se­vat jo­dia myös lap­sel­le, joka tar­vit­see sitä nor­maa­liin ke­hi­tyk­seen. Myös lii­an suu­ri jodi­mää­rä häi­rit­see kil­pi­rau­ha­sen toi­min­taa.

Suo­men ja Itä-Eu­roo­pan maa­perä on jodi­köy­hää, jo­ten jo­dia ei kul­keu­du kas­vei­hin ja eläi­miin eikä sitä ole juo­ma­ve­des­sä. Meil­lä li­sä­tään jo­dia leh­mien ja ka­no­jen re­huun, jois­ta sitä pää­tyy mai­toon ja ka­nan­mu­niin. Myös meri­ka­lat ja äy­ri­äi­set ovat hy­viä jo­din läh­tei­tä.

Val­mis­ruu­an me­ne­kin kas­vu on li­sään­ty­nyt vii­me vuo­siin saak­ka. Kos­ka elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suu­des­sa käy­te­tään jo­di­oi­ma­ton­ta suo­laa, jo­dia ei juu­ri saa val­mis­ruu­as­ta. Myös jouk­ko­ruo­kai­lus­sa käy­te­tään enim­mäk­seen jo­di­oi­ma­ton­ta suo­laa, ja suu­rin osa suo­ma­lai­sis­ta syö ai­na­kin yh­den ate­ri­an päi­väs­sä ko­din ulko­puo­lel­la. In­nok­kaat koti­ruu­an val­mis­ta­jat käyt­tä­vät usein eri­kois­suo­lo­ja, jot­ka ei­vät si­säl­lä jo­dia. Meri­suo­lan jodi­mää­rä on usein mi­tä­tön.

Jo­din saan­nin kan­nal­ta pa­ras vaih­to­ehto on jo­di­oi­tu suo­la. Kos­ka suo­la nos­taa ve­ren­pai­net­ta, si­tä­kään ei suo­si­tel­la käy­tet­tä­väk­si mie­lin mää­rin. Jo tee­lu­si­kal­li­ses­sa on lä­hes päi­vän an­nos jo­dia.

Mistä jodia vegaanille?

On­gel­mal­li­sin jodi­ti­lan­ne on ve­gaa­neil­la. Hei­dän ruo­ka­va­li­oon­sa ei kuu­lu ka­laa, äy­ri­äi­siä, mai­toa ja ka­nan­mu­nia. Suo­laa mo­net kas­vis­ruo­kai­li­jat käyt­tä­vät pal­jon vä­hem­män kuin seka­ruu­an syö­jät, se­kin usein eri­kois­suo­laa. Li­säk­si ris­ti­kuk­kai­set kas­vik­set, ku­ten kaa­lit, si­säl­tä­vät ai­nei­ta, jot­ka häi­rit­se­vät jo­din pää­syä kil­pi­rau­ha­seen.

Suo­mes­sa teh­tiin ve­gaa­nien jodi­ti­las­ta hil­jat­tain tut­ki­mus, jos­sa mi­tat­tiin virt­san jodi­pi­toi­suut­ta. Pi­toi­suu­det oli­vat niin pie­niä, että puu­tos on to­den­nä­köis­tä.

Vain osa ve­gaa­neis­ta käyt­tää ruo­ka­va­li­os­saan jodi­pi­toi­sia meri­le­viä. Kos­ka lii­ka jodi on hai­tal­lis­ta ja le­vien jodi­pi­toi­suu­det vaih­te­le­vat pal­jon, nii­den käyt­töön voi liit­tyä on­gel­mia. Osa ve­gaa­neis­ta var­mis­taa ra­vin­to­ai­nei­den riit­tä­vyy­den syö­mäl­lä vi­ta­mii­ni-ki­ven­näis­aine­val­mis­tei­ta, jois­ta mo­net si­säl­tä­vät myös jo­dia. Kun kas­vis­ruo­ka­va­li­o­ta täy­den­ne­tään mai­dol­la ja ka­nan­mu­nal­la, on­gel­ma jo­din niuk­kuu­des­ta pois­tuu.

Suo­ma­lai­set tut­ki­jat ja val­ti­on ra­vit­se­mus­neu­vot­te­lu­kun­ta poh­ti­vat par­hail­laan pa­ras­ta ta­paa jodi­täy­den­nyk­sen to­teut­ta­mi­sek­si. Esi­mer­kik­si Tans­kas­sa jo­dia li­sä­tään lei­pään, Ruot­sis­sa puo­les­taan suo­laan kak­sin­ker­tai­nen mää­rä Suo­meen ver­rat­tu­na. Lei­pää on esi­tet­ty meil­lä­kin mah­dol­li­sek­si jodi­täy­den­nyk­sen koh­teek­si, sil­lä se tur­vai­si myös ve­gaa­nien jo­din­saan­tia.

Näin jodia saa ruuasta

Näis­tä saa noin 150 mik­ro­gram­maa jo­dia:

Seka­ruu­an syö­jä: Mai­toa, pii­mää, jo­gurt­tia tai vii­liä 3 an­nos­ta á 2 dl (jo­dia 96 µg) Kala- tai ka­nan­muna­ruo­kaa noin 100 g (jo­dia 45 µg) Juus­toa 1-2 vii­pa­let­ta (jo­dia 20 µg)

Ve­gaa­ni: Kau­ra­juo­maa 6 dl (jo­dia 24 µg) Ma­ki­sus­hia no­ri­le­väs­tä, n. 7 kpl, 350 g (jo­dia 117 µg) Soi­ja­väli­pa­laa 4 dl (jo­dia 8 µg)

Kir­joit­ta­ja:

Soi­li Soi­sa­lo, MMM

Läh­teet:

EFSA Jour­nal 2014; 12(5):3660. Scien­ti­fic Opi­ni­on on Die­ta­ry Re­fe­ren­ce Va­lu­es for io­di­ne. Val­ti­on ra­vit­se­mus­neu­vot­te­lu­kun­ta 2014: Suo­ma­lai­sil­la lie­vä jo­din­puu­tos – jo­din saan­tia pa­ran­net­ta­va. www.vrn.fi Iris Er­lund, eri­kois­tut­ki­ja, THL, haas­tat­te­lu

Näis­tä ker­tyy yli 100 mik­ro­gram­maa jo­dia. Ku­vaa­ja: Ant­ti Hal­la­kor­pi/Stu­dio Pi­qu­ant