Huomio ikääntyneiden proteiinien saantiin

Ruo­ka­va­lio vai­kut­taa suu­res­ti ikään­ty­nei­den ra­vit­se­mus­ti­laan, ter­vey­teen ja sai­rauk­sis­ta toi­pu­mi­seen. Pro­te­ii­nit ovat elin­tär­keä osa hy­vää ra­vit­se­mus­ta koko elä­män­kaa­ren ajan. Ikä­ih­mi­sil­lä toi­min­ta­kyky ja ter­vey­den­tila vai­kut­ta­vat oleel­li­ses­ti nii­den tar­pee­seen. Sik­si riit­tä­vä saan­ti tu­lee var­mis­taa yk­si­löl­li­ses­ti.

Pro­te­ii­nit ra­ken­tu­vat ami­no­ha­pois­ta, joi­ta tar­vi­taan var­sin­kin li­has­ten ja luus­ton ra­ken­nus­ai­neik­si. Ikään­ty­neil­lä lii­an niuk­ka pro­te­ii­nien saan­ti ai­heut­taa li­has­ka­toa eli sarkopeniaa. Se hei­ken­tää lii­kun­ta­ky­kyä ja ke­hon hal­lin­taa sekä al­tis­taa in­fek­ti­oil­le.

Riit­tä­vä pro­te­ii­nien saan­ti puo­les­taan suo­jaa li­has- ja luu­ka­dol­ta, kun sa­mal­la huo­leh­di­taan D-vi­ta­mii­nin ja kal­siu­min saan­nis­ta ja har­ras­te­taan lii­kun­taa. Tämä aut­taa ikään­ty­nyt­tä py­sy­mään oma­toi­mi­se­na mah­dol­li­sim­man pit­kään. Pro­te­ii­nit vai­kut­ta­vat myös ihon kun­toon ja no­peut­ta­vat haa­vo­jen pa­ra­ne­mis­ta.

Kuinka paljon proteiineja?

Pro­te­ii­nien hy­väk­si­käyt­tö eli­mis­tös­sä heik­ke­nee ikään­ty­mi­sen myö­tä. Sik­si ikään­ty­neil­le suo­si­tel­laan pro­te­ii­ne­ja enem­män kuin työ­i­käi­sil­le. Yli 64-vuotiaiden tu­li­si saa­da pro­te­ii­ne­ja 1,2–1,4 g pai­no­ki­loa koh­den eli yh­teen­sä noin 60–100 g ja ener­gi­aa vä­hin­tään 1500 kcal (6,5 MJ) vuo­ro­kau­des­sa.

Pro­te­ii­nien tar­ve li­sään­tyy sai­rauk­sien ja li­has­kun­to­har­joit­te­lun myö­tä. Täl­löin pro­te­ii­ne­ja tu­lee saa­da vä­hin­tään 1,4 g pai­no­ki­loa koh­den.

Pro­te­ii­ni­mää­rän on hyvä ja­kau­tua ta­sai­ses­ti päi­vän mit­taan; esi­mer­kik­si 20–30 g:n an­nos aamu­pa­lal­la, lou­naal­la ja päi­väl­li­sel­lä ja pie­nem­pi mää­rä väli­pa­loil­la. Täl­löin eli­mis­tö pys­tyy hyö­dyn­tä­mään sen par­hai­ten.

Yksilöllisyys huomioon

Tä­män päi­vän ikään­ty­neet ovat he­te­ro­gee­ni­nen ryh­mä. Pro­te­ii­nien tar­pee­seen vai­kut­ta­vat toi­min­ta­kyky ja ter­vey­den­tila ikä­vuo­sia enem­män.  Tut­ki­mus­ten mu­kaan mo­nien van­hus­ten ra­vit­se­mus­tila on hei­ken­ty­nyt. Esi­mer­kik­si vain joka nel­jäs ko­to­na asu­va ikä­ih­mi­nen saa riit­tä­väs­ti pro­te­ii­ne­ja.

Moni ikään­ty­nyt syö lii­an vä­hän. Huo­not ham­paat ja muut suun on­gel­mat voi­vat vai­keut­taa syö­mis­tä. Li­säk­si sai­rau­det, run­sas lää­ki­tys ja vä­häi­nen lii­kun­ta voi­vat hei­ken­tää ruo­ka­ha­lua. Pie­nes­tä ruo­ka­mää­räs­tä on vai­kea saa­da riit­tä­väs­ti ener­gi­aa, pro­te­ii­ne­ja ja mui­ta ra­vin­to­ai­nei­ta.

Suu­rin ris­ki saa­da lii­an vä­hän pro­te­ii­ne­ja on koti­hoi­don pii­ris­sä ja lai­tos­hoi­dos­sa ole­vil­la van­huk­sil­la. Moni on lai­ha ja ali­ra­vit­tu. Toi­saal­ta van­hus voi olla yli­pai­noi­nen, mut­ta kär­siä sil­ti pro­te­ii­nien puut­tees­ta.

Proteiinit lautasella

Par­haat pro­te­ii­nien läh­teet ovat tau­lu­kos­sa. Sen avul­la voi ar­vi­oi­da ruo­ka­va­li­on pro­te­ii­ni­mää­rän ja suun­ni­tel­la kei­no­ja sen li­sää­mi­sek­si. Lisä­apua saa Ge­ron­to­lo­gi­nen ra­vit­se­mus ry:n net­ti­sivuilta (http://www.gery.fi/).  Siel­lä on esi­mer­kik­si elin­tar­vik­kei­den ja ruo­ka-an­nos­ten valo­ku­via pro­te­ii­ni­mää­ri­neen sekä muu­ta­ma esi­merk­ki­ruo­ka­va­lio.

Ruo­ka­va­li­o­ta voi täy­den­tää myös run­saas­ti pro­te­ii­ne­ja si­säl­tä­vil­lä täy­den­nys­ra­vin­to­val­mis­teil­la. Osa niis­tä on ve­teen se­koi­tet­ta­via puu­ro-, keit­to- ja pir­te­lö­ai­nek­sia, osa sel­lai­se­naan nau­tit­ta­via pro­te­ii­ni­juo­mia ja -pa­tu­koi­ta.

Kokonaisuus on tärkeä

Pro­te­ii­nien saan­nin var­mis­ta­mi­nen ei yk­sin rii­tä. Ruo­ka­va­li­on tu­lee olla niin moni­puo­li­nen, että mui­den­kin ra­vin­to­ai­nei­den ja ener­gi­an saan­ti on koh­dal­laan. Ruo­ka tu­lee tar­jo­ta sel­lai­ses­sa muo­dos­sa, että ikään­ty­nyt pys­tyy sitä syö­mään. Myös riit­tä­vä nes­tei­den saan­ti tu­lee var­mis­taa.

Oleel­li­ses­ta on, että ruo­ka on pait­si ra­vit­se­vaa, myös mau­kas­ta, ja että syö­mi­seen on riit­tä­väs­ti ai­kaa. Täl­löin ruo­ka­va­lio toi­mii vir­kis­tä­vä­nä mie­li­hy­vän läh­tee­nä ja tu­kee ter­vey­den li­säk­si myös ikään­ty­neen toi­min­ta­ky­kyä, vi­reyt­tä ja elä­män­laa­tua.

Laki velvoittaa osaamista

Van­hus­ten hei­ken­ty­nyt ra­vit­se­mus­tila tun­nis­te­taan ter­vey­den­huol­los­sa huo­nos­ti. Se vaa­tii eri­tyis­o­saa­mis­ta, jon­ka jär­jes­tä­mi­seen vuon­na 2013 voi­maan tul­lut van­hus­pal­ve­lu­laki vel­voit­taa. Lain mu­kaan kun­tien käy­tös­sä tu­lee olla ra­vit­se­muk­sen eri­tyis­a­si­an­tun­te­mus­ta. Jos hen­ki­lös­töön ei kuu­lu lail­lis­tet­tua ra­vit­se­mus­te­ra­peut­tia, voi­daan ra­vit­se­mus­a­si­an­tun­te­mus hank­kia muil­la ta­voin; esi­mer­kik­si osto­pal­ve­lu­na toi­sel­ta kun­nal­ta, kun­ta­yh­ty­mäl­tä tai yk­si­tyi­sel­tä toi­mi­jal­ta.

Mo­net eri alo­jen am­mat­ti­lai­set (ruo­ka­pal­ve­lu­hen­ki­lös­tö, koti­a­vus­ta­jat, lähi­hoi­ta­jat ym.) vai­kut­ta­vat työs­sään sii­hen, mi­ten hy­vin van­hus­ten ruo­ka­va­lio to­teu­tuu. Täy­den­nys­kou­lu­tuk­sel­la var­mis­te­taan, että hei­dän ra­vit­se­mus­tie­ton­sa ovat ajan ta­sal­la ja että he osaa­vat so­vel­taa nii­tä myös käy­tän­töön.

Kir­joit­ta­ja:

Do­sent­ti, FT, joh­ta­va tut­ki­ja Pau­la Ha­ka­la, Ke­lan tut­ki­mus­o­sas­to

Kir­jal­li­suut­ta:

Suo­mi­nen M, Soi­ni H, Muu­ri­nen S ym. Ikään­ty­nei­den ruo­ka­tot­tu­muk­set, ra­vin­non­saan­ti ja ra­vit­se­mus­tila suo­ma­lai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa. So­si­aa­li­lää­ke­tie­teel­li­nen aika­kaus­leh­ti 2012;49:170-179. www.gery.fi

Klik­kaa tau­luk­ko suu­rem­mak­si.

Geryn Pro­te­ii­ni­e­sit­tees­sä on an­nos­ten pro­te­ii­ni­mää­rät ha­vain­nol­li­ses­ti esil­lä. Ku­vas­sa 1 sivu neli­si­vui­ses­ta esit­tees­tä.