Ravitsemustieteen ritarina sosiaalisessa mediassa

– Jos bloggauksella sai­si toi­meen­tu­lon, te­ki­sin sitä var­maan nel­jä­nä päi­vä­nä vii­kos­sa. Se on sel­väs­ti mi­nun omin­ta alu­et­ta­ni. Nyt on ra­joi­tut­ta­va ilta- ja vii­kon­lop­pu­het­kiin ja tie­nat­ta­va lei­pä po­ti­las­työl­lä, yri­tys­ten ti­laa­mil­la pro­jek­ti­töil­lä ja tut­ki­muk­sel­la.

Rei­jo Laa­ti­kai­nen on yksi har­vo­ja asi­an­tun­ti­joi­ta, joka puo­lus­taa ra­vit­se­mus­tie­teen ään­tä so­si­aa­li­sen me­di­an vel­lo­vas­sa ruo­ka- ja ra­vin­to­kes­kus­te­lus­sa. Se ei aina ole help­poa. Pa­lau­te on vä­lil­lä rank­kaa, eikä tie­teen to­dis­tus­voi­maan us­ko­ta. Vä­lil­lä har­mit­taa ja jos­kus me­ne­vät yö­u­net­kin.

– Tap­po­uh­kauk­sia ei sen­tään ole tul­lut. Asi­at saa­vat rii­del­lä ja eri­lai­sia näkö­kul­mia pi­tää tuo­da esil­le, mut­ta hen­ki­löön käy­vä kau­nai­suus ja viha potuttavat. Eni­ten miel­tä pa­hoit­ta­vat sel­lai­set pe­rät­tö­mät väit­teet, että olen mil­loin min­kä­kin te­ol­li­suu­den tai toi­saal­ta vi­ran­o­mais­lai­tok­sen kä­ty­ri.

– Toi­saal­ta, ehkä kaik­ki kol­le­gat tai ra­vit­se­mus­tie­teen opet­ta­jat­kaan ei­vät pidä ta­vas­ta­ni sa­noa asi­at suo­raan ja tart­tua asi­oi­hin, joi­ta on to­tut­tu hil­jai­sel­la so­pi­muk­sel­la pi­tä­mään lä­hes py­hi­nä. Toi­voi­sin kui­ten­kin reh­tiä suo­raa pa­lau­tet­ta myös eri­mie­li­sil­tä, ett­ei hau­dot­tai­si asi­oi­ta tur­haan se­län ta­ka­na. Nä­ke­myk­si­ä­ni saa va­paas­ti kri­ti­soi­da.

Some koukuttaa

Rei­jo Laa­ti­kai­nen syt­tyi bloggariksi vä­hi­tel­len. Kiin­nos­tus al­koi mui­den bloggaajien seu­raa­mi­sel­la ja kom­men­toin­nil­la. Sii­tä syn­tyi tar­ve laa­jen­taa foo­ru­mia omaan blo­giin. Blo­gi on saa­nut seu­rak­seen facebook-si­vut, twitter-ti­lin jne.

– So­si­aa­li­nen me­dia kou­kut­taa ja vie lä­hes riip­pu­vuu­teen, hän nau­rah­taa.

Bloggarina Rei­jo Laa­ti­kai­nen ha­lu­aa ni­men­o­maan tuo­da esiin ja puo­lus­taa ra­vit­se­mus­tie­det­tä, tie­teen näkö­kul­maa ra­vit­se­muk­seen. Hän toi­voo, että nuo­ri ra­vit­se­mus­a­si­an­tun­ti­joi­den pol­vi ot­tai­si tä­män ton­tin en­tis­tä vah­vem­min hal­tuun­sa. Ku­kaan muu ei sitä pys­ty te­ke­mään.

– Hal­lit­sem­me huo­nos­ti jul­ki­suus­ku­vaam­me ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­joi­na. Olem­me lii­an va­ro­vai­sia. Jos emme ole juu­ri ky­sei­sen eri­tyis­alan tut­ki­joi­ta, emme us­kal­la sa­noa yh­tään mi­tään ja jä­täm­me tyh­ji­ön, joka sit­ten täyt­tyy ke­nen ta­han­sa nk. asi­an­tun­ti­jan tie­doil­la ja mie­li­pi­teil­lä.

Toi­nen kor­jat­ta­va asen­ne­asia oli­si lää­kä­rin am­ma­tin yli­ar­vos­tus.

– Ei lää­kä­rin kou­lu­tus tee ih­mi­ses­tä ju­ma­laa. Sa­mat viat, tun­teet ja hen­ki­lö­koh­tai­set omi­nai­suu­det vai­kut­ta­vat lää­kä­reis­sä niin kuin muis­sa­kin. Lää­kä­rit ovat lää­ke­tie­teen asi­an­tun­ti­joi­ta, mut­ta ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­te­mus on eri tie­teen­laji.

Rei­jo Laa­ti­kais­ta ih­me­tyt­tää, mi­ten lää­kä­ri­kun­ta sal­lii joi­den­kin jä­sen­ten­sä käyt­täy­ty­vän jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa suo­ras­taan tör­ke­äs­ti ja le­vit­tä­vän ai­van vää­rää tie­toa puut­tu­mat­ta sii­hen juu­ri mi­ten­kään.

Ravitsemusbloggareiden etsikkoaika olisi nyt

Blo­gi on te­ho­kas vies­tin­nän vä­li­ne. Kuka ta­han­sa voi pi­tää blo­gia ja kom­men­toi­da mui­den aja­tuk­sia ja mie­li­pi­tei­tä.

– Kal­tai­sel­le­ni ujol­le ih­mi­sel­le blo­gi on oiva vä­li­ne. Aluk­si oli vai­kea tun­nus­taa te­ke­mi­ään vir­hei­tä. Sitä niin mie­lel­lään ha­lu­aa olla aina oi­ke­as­sa. Ny­ky­ään en enää pel­kää vir­hei­tä, mut­ta toki ne aina har­mit­ta­vat ter­veel­lä ta­val­la. Nii­tä sat­tuu ja nii­tä sit­ten oi­kais­taan. Vauh­ti­so­keus is­kee vä­lil­lä. Ihan kaik­keen ei tar­vit­si­si enää men­nä mu­kaan.

Ra­vit­se­muk­ses­ta bloggaaja on har­vi­nai­nen lin­tu. Hei­tä ei maa­il­mal­la­kaan ole ko­vin mon­ta. Rei­jo Laa­ti­kai­nen toi­voo­kin, että ra­vit­se­mus­tie­teen bloggareita ja so­si­aa­li­sen me­di­an kom­men­toi­jia tu­li­si am­mat­ti­kun­nas­ta li­sää. Jul­ki­nen huo­mio ja­kaan­tui­si ta­sai­sem­min koko am­mat­ti­kun­nal­le. Et­sik­ko­aika oli­si nyt. Näin val­ta­vaa kiin­nos­tus­ta ruo­kaa ja ra­vit­se­mus­ta koh­taan ei ole en­nen näh­ty. Ruu­an riit­tä­vyys saat­taa olla tu­le­vai­suu­des­sa suu­rem­pi kiin­nos­tuk­sen koh­de kuin sen ter­veel­li­syys.

– Olen ko­vas­ti toi­vo­nut ja odot­ta­nut blo­gii­ni kom­ment­te­ja kol­le­goil­ta. Oli­si mu­ka­va saa­da omiin kan­nan­ot­toi­hin­sa vah­vis­tus­ta tai sit­ten ai­van uu­sia näkö­kul­mia poh­dis­ke­lui­hin. Mut­ta ko­vas­ti tätä kol­le­gi­aa­lis­ta kes­kus­te­lua tun­nu­taan aras­te­le­van. Kaut­ta ran­tain olen kui­ten­kin jos­kus kuul­lut, että kol­le­go­jen mie­les­tä on hyvä, että joku jak­saa me­so­ta so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa mui­den puo­les­ta.

Urheilu vei ravitsemuksen pariin

Rei­jo Laa­ti­kai­nen on ko­toi­sin Sii­lin­jär­vel­tä. Oli luon­te­vaa ha­keu­tua opis­ke­le­maan Kuo­pi­oon. Se oli myös ai­noa paik­ka, mis­sä klii­nis­tä ra­vit­se­mus­ta saat­toi opis­kel­la. Ra­vit­se­muk­ses­ta hän kiin­nos­tui nuo­re­na mie­he­nä osit­tain ur­hei­lun kaut­ta. Piti saa­da voi­maa ja ur­hei­lul­li­nen ulko­muo­to­kin kiin­nos­ti nuor­ta mies­tä.

Toi­saal­ta lähi­pii­ris­sä oli huo­les­tut­ta­via esi­merk­ke­jä vää­rän ra­vit­se­muk­sen ai­heut­ta­mis­ta sy­dän- ja veri­suo­ni­tau­deis­ta. Omas­sa isäs­sä ja iso­van­hem­mis­sa nä­kyi, mi­ten huo­not elin­ta­vat vai­kut­ti­vat ter­vey­teen.

– Ruo­kaa me­nee suus­ta si­sään joka päi­vä mon­ta ker­taa. Täy­tyy­hän sil­lä olla mer­ki­tys­tä ter­vey­teen ja hy­vin­voin­tiin. Näin jäl­keen­päin häm­mäs­tyt­tää, mi­ten vä­hän en­nen pu­hut­tiin ra­vin­non mer­ki­tyk­ses­tä ter­vey­teen – ehkä tyy­dyt­ty­nyt­tä ras­vaa lu­kuun ot­ta­mat­ta. Tu­pak­ka, al­ko­ho­li, lääk­keet ja stres­si pu­hut­ti­vat pal­jon enem­män.

Potilastyö ei aluksi tuntunutkaan omalta

Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen ra­vit­se­mus­te­ra­peu­tin työ ei kui­ten­kaan tun­tu­nut lain­kaan oi­ke­al­ta.

– Asi­ak­kaat ei­vät juu­ri osoit­ta­neet kiin­nos­tus­ta ra­vin­to­a­si­oi­hin. Jäi tun­ne, ett­ei vies­ti­ni mene pe­ril­le. Neu­von­nal­la­ni ei näyt­tä­nyt ole­van mi­tään vai­ku­tus­ta. It­sel­lä oli ra­vit­se­mus­tie­teel­lis­tä osaa­mis­ta, mut­ta ehkä eri­lais­ten ih­mis­ten koh­taa­mi­sen val­miu­det ja vies­tin rää­tä­löin­ti­tai­dot puut­tui­vat. Töi­tä oli niu­kas­ti tar­jol­la ja palk­ka­kin oli huo­no, kun per­het­tä piti pe­rus­taa ja lap­set kou­lut­taa.

Niin­pä Rei­jo Laa­ti­kai­nen ha­keu­tui te­ol­li­suu­den pal­ve­luk­seen. Kiin­nos­tus koh­dis­tui ra­vin­to­val­mis­tei­siin, sai­raa­la­tar­vik­kei­siin ja lääk­kei­siin yli vii­den­tois­ta vuo­den ajan eri yri­tyk­sis­sä. Oman yri­tyk­sen pe­rus­ta­mi­nen al­koi vä­hi­tel­len kas­vaa var­teen­o­tet­ta­vak­si vaih­to­eh­dok­si työl­lis­ty­mi­ses­sä.

Ura­ke­hi­tyk­sen po­lut ovat vie­neet Ruot­siin ja Aust­ra­li­aan. Siel­tä ovat pe­räi­sin syvä­haas­tat­te­lui­hin pe­rus­tu­va kva­li­ta­tii­vi­nen tut­ki­mus­me­ne­tel­mä ja MBA-tut­kin­to. Oma blo­gi on kul­ke­nut rin­nal­la vuo­des­ta 2008.

Ansio koostuu silpusta

Oman yri­tyk­sen Rei­jo Laatikanen pe­rus­ti vuon­na 2009.

– Nyt teen mie­les­tä­ni sitä mitä pi­tää­kin. Elin­kei­no koos­tuu aika­moi­ses­ta sil­pus­ta, mut­ta se so­pii mi­nul­le. En jak­sai­si­kaan kes­kit­tyä yh­teen ja sa­maan asi­aan ko­vin pit­käk­si ai­kaa ker­ral­laan.

Hän toi­mii lää­kä­ri­kes­kuk­ses­sa ja syö­pä­sai­raa­las­sa ra­vit­se­mus­te­ra­peut­ti­na kol­me­na päi­vä­nä vii­kos­sa, te­kee pie­ni­muo­toi­sia tut­ki­muk­sia ja pro­jek­te­ja ti­laus­työ­nä, esiin­tyy eri­lai­sis­sa ti­lai­suuk­sis­sa ja val­mis­te­lee kir­jaa.

Rei­jo Laa­ti­kai­sen omin­ta alu­et­ta on är­ty­vän suo­len ra­vit­se­mus­hoi­to.

– Ruo­ka­va­lio on kuin kipu­lää­ke är­ty­väl­le suo­lel­le.

Lää­kä­ri­kes­kuk­sen ra­vit­se­mus­a­si­an­tun­ti­jana hän luon­nol­li­ses­ti hoi­taa kaik­ki nor­maa­lis­sa työ­ter­veys­huol­los­sa vas­taan tu­le­vat asi­ak­kaat. Mut­ta syö­mis­häi­ri­ö­tä po­te­vat asi­ak­kaat hän oh­jaa eteen­päin kol­le­goil­le, joil­la on sii­hen sy­väl­li­sem­pi am­mat­ti­tai­to.

– Ny­ky­ään po­ti­las­työ tun­tuu mie­lek­kääl­tä. Osaan aset­taa asi­at oi­kei­siin mit­ta­suh­tei­siin, koh­da­ta jous­ta­vam­min eri­lai­sia ih­mi­siä ja hy­väk­syn sen, ett­ei­vät kaik­ki on­nis­tu elin­tapa­muu­tok­sis­saan. Li­säk­si asi­ak­kaat tu­le­vat suo­ras­taan in­toa puh­ku­en vas­taan­o­tol­le. Se on nas­taa!

Kir­joit­ta­ja:

Lee­na Pac­ka­len

Rei­jo Laa­ti­kai­nen bloggaa ra­vit­se­muk­ses­ta asi­an­tun­te­muk­sel­la Pronutritionist-blo­gis­saan