– Jos bloggauksella saisi toimeentulon, tekisin sitä varmaan neljänä päivänä viikossa. Se on selvästi minun ominta aluettani. Nyt on rajoituttava ilta- ja viikonloppuhetkiin ja tienattava leipä potilastyöllä, yritysten tilaamilla projektitöillä ja tutkimuksella.
Reijo Laatikainen on yksi harvoja asiantuntijoita, joka puolustaa ravitsemustieteen ääntä sosiaalisen median vellovassa ruoka- ja ravintokeskustelussa. Se ei aina ole helppoa. Palaute on välillä rankkaa, eikä tieteen todistusvoimaan uskota. Välillä harmittaa ja joskus menevät yöunetkin.
– Tappouhkauksia ei sentään ole tullut. Asiat saavat riidellä ja erilaisia näkökulmia pitää tuoda esille, mutta henkilöön käyvä kaunaisuus ja viha potuttavat. Eniten mieltä pahoittavat sellaiset perättömät väitteet, että olen milloin minkäkin teollisuuden tai toisaalta viranomaislaitoksen kätyri.
– Toisaalta, ehkä kaikki kollegat tai ravitsemustieteen opettajatkaan eivät pidä tavastani sanoa asiat suoraan ja tarttua asioihin, joita on totuttu hiljaisella sopimuksella pitämään lähes pyhinä. Toivoisin kuitenkin rehtiä suoraa palautetta myös erimielisiltä, ettei haudottaisi asioita turhaan selän takana. Näkemyksiäni saa vapaasti kritisoida.
Some koukuttaa
Reijo Laatikainen syttyi bloggariksi vähitellen. Kiinnostus alkoi muiden bloggaajien seuraamisella ja kommentoinnilla. Siitä syntyi tarve laajentaa foorumia omaan blogiin. Blogi on saanut seurakseen facebook-sivut, twitter-tilin jne.
– Sosiaalinen media koukuttaa ja vie lähes riippuvuuteen, hän naurahtaa.
Bloggarina Reijo Laatikainen haluaa nimenomaan tuoda esiin ja puolustaa ravitsemustiedettä, tieteen näkökulmaa ravitsemukseen. Hän toivoo, että nuori ravitsemusasiantuntijoiden polvi ottaisi tämän tontin entistä vahvemmin haltuunsa. Kukaan muu ei sitä pysty tekemään.
– Hallitsemme huonosti julkisuuskuvaamme ravitsemuksen asiantuntijoina. Olemme liian varovaisia. Jos emme ole juuri kyseisen erityisalan tutkijoita, emme uskalla sanoa yhtään mitään ja jätämme tyhjiön, joka sitten täyttyy kenen tahansa nk. asiantuntijan tiedoilla ja mielipiteillä.
Toinen korjattava asenneasia olisi lääkärin ammatin yliarvostus.
– Ei lääkärin koulutus tee ihmisestä jumalaa. Samat viat, tunteet ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat lääkäreissä niin kuin muissakin. Lääkärit ovat lääketieteen asiantuntijoita, mutta ravitsemuksen asiantuntemus on eri tieteenlaji.
Reijo Laatikaista ihmetyttää, miten lääkärikunta sallii joidenkin jäsentensä käyttäytyvän julkisessa keskustelussa suorastaan törkeästi ja levittävän aivan väärää tietoa puuttumatta siihen juuri mitenkään.
Ravitsemusbloggareiden etsikkoaika olisi nyt
Blogi on tehokas viestinnän väline. Kuka tahansa voi pitää blogia ja kommentoida muiden ajatuksia ja mielipiteitä.
– Kaltaiselleni ujolle ihmiselle blogi on oiva väline. Aluksi oli vaikea tunnustaa tekemiään virheitä. Sitä niin mielellään haluaa olla aina oikeassa. Nykyään en enää pelkää virheitä, mutta toki ne aina harmittavat terveellä tavalla. Niitä sattuu ja niitä sitten oikaistaan. Vauhtisokeus iskee välillä. Ihan kaikkeen ei tarvitsisi enää mennä mukaan.
Ravitsemuksesta bloggaaja on harvinainen lintu. Heitä ei maailmallakaan ole kovin monta. Reijo Laatikainen toivookin, että ravitsemustieteen bloggareita ja sosiaalisen median kommentoijia tulisi ammattikunnasta lisää. Julkinen huomio jakaantuisi tasaisemmin koko ammattikunnalle. Etsikkoaika olisi nyt. Näin valtavaa kiinnostusta ruokaa ja ravitsemusta kohtaan ei ole ennen nähty. Ruuan riittävyys saattaa olla tulevaisuudessa suurempi kiinnostuksen kohde kuin sen terveellisyys.
– Olen kovasti toivonut ja odottanut blogiini kommentteja kollegoilta. Olisi mukava saada omiin kannanottoihinsa vahvistusta tai sitten aivan uusia näkökulmia pohdiskeluihin. Mutta kovasti tätä kollegiaalista keskustelua tunnutaan arastelevan. Kautta rantain olen kuitenkin joskus kuullut, että kollegojen mielestä on hyvä, että joku jaksaa mesota sosiaalisessa mediassa muiden puolesta.
Urheilu vei ravitsemuksen pariin
Reijo Laatikainen on kotoisin Siilinjärveltä. Oli luontevaa hakeutua opiskelemaan Kuopioon. Se oli myös ainoa paikka, missä kliinistä ravitsemusta saattoi opiskella. Ravitsemuksesta hän kiinnostui nuorena miehenä osittain urheilun kautta. Piti saada voimaa ja urheilullinen ulkomuotokin kiinnosti nuorta miestä.
Toisaalta lähipiirissä oli huolestuttavia esimerkkejä väärän ravitsemuksen aiheuttamista sydän- ja verisuonitaudeista. Omassa isässä ja isovanhemmissa näkyi, miten huonot elintavat vaikuttivat terveyteen.
– Ruokaa menee suusta sisään joka päivä monta kertaa. Täytyyhän sillä olla merkitystä terveyteen ja hyvinvointiin. Näin jälkeenpäin hämmästyttää, miten vähän ennen puhuttiin ravinnon merkityksestä terveyteen – ehkä tyydyttynyttä rasvaa lukuun ottamatta. Tupakka, alkoholi, lääkkeet ja stressi puhuttivat paljon enemmän.
Potilastyö ei aluksi tuntunutkaan omalta
Valmistumisen jälkeen ravitsemusterapeutin työ ei kuitenkaan tuntunut lainkaan oikealta.
– Asiakkaat eivät juuri osoittaneet kiinnostusta ravintoasioihin. Jäi tunne, ettei viestini mene perille. Neuvonnallani ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta. Itsellä oli ravitsemustieteellistä osaamista, mutta ehkä erilaisten ihmisten kohtaamisen valmiudet ja viestin räätälöintitaidot puuttuivat. Töitä oli niukasti tarjolla ja palkkakin oli huono, kun perhettä piti perustaa ja lapset kouluttaa.
Niinpä Reijo Laatikainen hakeutui teollisuuden palvelukseen. Kiinnostus kohdistui ravintovalmisteisiin, sairaalatarvikkeisiin ja lääkkeisiin yli viidentoista vuoden ajan eri yrityksissä. Oman yrityksen perustaminen alkoi vähitellen kasvaa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi työllistymisessä.
Urakehityksen polut ovat vieneet Ruotsiin ja Australiaan. Sieltä ovat peräisin syvähaastatteluihin perustuva kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä ja MBA-tutkinto. Oma blogi on kulkenut rinnalla vuodesta 2008.
Ansio koostuu silpusta
Oman yrityksen Reijo Laatikanen perusti vuonna 2009.
– Nyt teen mielestäni sitä mitä pitääkin. Elinkeino koostuu aikamoisesta silpusta, mutta se sopii minulle. En jaksaisikaan keskittyä yhteen ja samaan asiaan kovin pitkäksi aikaa kerrallaan.
Hän toimii lääkärikeskuksessa ja syöpäsairaalassa ravitsemusterapeuttina kolmena päivänä viikossa, tekee pienimuotoisia tutkimuksia ja projekteja tilaustyönä, esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa ja valmistelee kirjaa.
Reijo Laatikaisen ominta aluetta on ärtyvän suolen ravitsemushoito.
– Ruokavalio on kuin kipulääke ärtyvälle suolelle.
Lääkärikeskuksen ravitsemusasiantuntijana hän luonnollisesti hoitaa kaikki normaalissa työterveyshuollossa vastaan tulevat asiakkaat. Mutta syömishäiriötä potevat asiakkaat hän ohjaa eteenpäin kollegoille, joilla on siihen syvällisempi ammattitaito.
– Nykyään potilastyö tuntuu mielekkäältä. Osaan asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, kohdata joustavammin erilaisia ihmisiä ja hyväksyn sen, etteivät kaikki onnistu elintapamuutoksissaan. Lisäksi asiakkaat tulevat suorastaan intoa puhkuen vastaanotolle. Se on nastaa!
Kirjoittaja:
Leena Packalen
Ravitsemuskatsaus 1-2015Ravitsemuspolitiikkaa25.9.2015