Rasvainen ongelma -seminaarin antia

Li­ha­vuus, laih­dut­ta­mien, ra­vin­non ras­vat ja nii­hin liit­ty­vät ter­veys­ris­kit ovat vii­me vuo­si­na ol­leet me­di­an lem­pi­ai­hei­ta. Nii­tä on tar­kas­tel­tu pe­rin­tei­ses­ti pää­osin lää­ke- ja ra­vit­se­mus­tie­teen sekä ter­vey­den edis­tä­mi­sen näkö­kul­mas­ta. Täs­sä ar­tik­ke­lis­sa kä­si­tel­lään aihe­pii­riä yh­teis­kun­nal­li­se­na ja kult­tuu­ri­se­na il­mi­ö­nä.

Rasvasta tuli ongelma – miten ja milloin?

Mik­ko Jau­ho Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kuk­ses­ta sel­vit­ti tie­don ker­ty­mis­tä ras­van vai­ku­tuk­sis­ta ter­vey­teen ja sii­hen suh­tau­tu­mis­ta vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa Ras­vai­nen on­gel­ma -se­mi­naa­ris­sa.

En­nen 1950-lu­kua ter­veys- ja ra­vit­se­mus­po­li­tii­kan huo­mio oli mm. tu­ber­ku­loo­sin tor­jun­nas­sa ja puu­tos­tau­deis­sa. Mai­to­ras­vaa pi­det­tiin ter­vey­den kan­nal­ta tär­ke­ä­nä ja ta­voi­te oli tur­va­ta sen ko­ti­mai­sen tuo­tan­non riit­tä­vyys.

1950-lu­vul­la kan­sain­vä­lis­ten ver­tai­lut nos­ti­vat esiin Suo­men syn­kät sy­dän­tau­ti­ti­las­tot, sekä ras­van, ko­les­te­ro­lin ja li­ha­vuu­den yh­tey­den sy­dän- ja veri­suo­ni­sai­rauk­siin. Uu­den tie­don myö­tä alet­tiin suo­si­tel­la ras­va käy­tön vä­hen­tä­mis­tä ja pe­rus­tet­tiin mm. li­ha­vuu­den vas­tus­ta­mis­yh­dis­tys.

1960–80-lu­vuil­la teh­ty­jen tut­ki­mus­ten myö­tä ras­vaa ja mui­ta­kin sy­dän­sai­rauk­sien ris­ki­te­ki­jöi­tä kos­ke­vat tie­dot tar­ken­tui­vat ja ne huo­mi­oi­tiin lu­kui­sis­sa suo­si­tuk­sis­sa ja ko­mi­te­a­mie­tin­nöis­sä. Pohjois-Kar­ja­la pro­jek­tin an­si­os­ta ne le­vi­si­vät koko kan­san tie­toi­suu­teen. Suh­tau­tu­mi­nen pro­jek­tiin oli pää­osin myön­teis­tä. To­sin maa­ta­lous­val­tai­sil­la alu­eil­la oli vai­kea hy­väk­syä mai­to­ras­van hait­to­ja kos­ke­vaa tie­toa.

Omi­na se­li­tys­mal­lei­na sy­dän­tau­deil­le esi­tet­tiin mm. yh­teis­kun­nan ra­ken­ne­muu­tos­ta, työt­tö­myyt­tä ja nii­den ai­heut­ta­maa ”toi­meen­tulo­stres­siä”. Ko­les­te­ro­li­lääk­keet tu­li­vat ku­vaan mu­kaan vas­ta 1990-lu­vul­la.

Tutkaimessa nettilaihduttaminen

Laih­dut­ta­mi­nen on yleis­tä. AVTK-tut­ki­muk­sen (1) mu­kaan työ­i­käi­sis­tä nai­sis­ta 35 % ja mie­his­tä 25 % on yrit­tä­nyt laih­dut­taa tut­ki­mus­ta edel­tä­neen vuo­den ai­ka­na. Mari Niva (Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kus) sel­vit­ti in­ter­ne­tis­sä tar­jol­la ole­vien laih­du­tus­pal­ve­lu­jen käyt­töä ja an­tia.

Tut­ki­muk­sen koh­tee­na oli kak­si net­ti­pal­ve­lua (Ke­ven­tä­jät = MTV3:n mak­sul­li­nen pal­ve­lu ja Kilo­klu­bi = Sa­no­ma Me­di­an il­mai­nen pal­ve­lu) ja nii­tä käyt­tä­vien 20 nai­sen haas­tat­te­lut. Mo­lem­mat pal­ve­lut ovat asi­an­tun­ti­joi­den ke­hit­tä­miä ja lu­paa­vat py­sy­vän pai­non­hal­lin­nan.

Pal­ve­lu­jen kes­kei­nen osa on ruo­ka­päi­vä­kir­ja, jon­ka täyt­tä­jä saa pa­laut­tee­na tie­don syö­män­sä ruo­an ka­lo­ri­mää­räs­tä ja ruo­ka­va­li­on laa­dus­ta. Ruo­ka­päi­vä­kir­ja toi­mii kont­rol­lin vä­li­nee­nä ja op­pi­mis­työ­ka­lu­na. Pal­ve­lun käyt­tä­jät pi­ti­vät sen tär­keim­pä­nä an­ti­na vä­li­tön­tä pa­lau­tet­ta.

Net­ti­laih­dut­ta­mi­sen ko­et­tiin ole­van väli­ai­kai­nen pro­jek­ti. Sen toi­vot­tiin va­kiin­nut­ta­van ter­veel­li­set elin­ta­vat si­ten, ett­ei pal­ve­lul­le oli­si enää tar­vet­ta ja ett­ei enää kos­kaan tar­vit­si­si laih­dut­taa.

Asiantuntijuus murroksessa

Esa Väliverronen (Hel­sin­gin yli­o­pis­to) va­lot­ti, mi­ten ja mik­si tie­teel­li­nen tie­to, vi­ran­o­mais­ta­hot ja asi­an­tun­ti­jat saa­vat osak­seen en­tis­tä ko­vem­paa kri­tiik­kiä. Kou­lu­tuk­seen pe­rus­tu­van tie­teel­li­sen asi­an­tun­ti­juu­den rin­nal­le on nous­sut ”kent­tä­a­si­an­tun­ti­joi­ta” (esim. elä­mä­tapa­val­men­ta­jat) ja ”ko­ke­mus­a­si­an­tun­ti­joi­ta” (esim. po­ti­laat, hei­dän omai­sen­sa ja itse op­pi­neet). Jot­kut on­nis­tu­vat brändäämään it­sen­sä asi­an­tun­ti­jak­si so­si­aa­li­sen me­di­an verk­ko­yh­teisöis­sä.

Väliverrosen mu­kaan tie­teel­li­sen asi­an­tun­ti­jan re­to­riik­kaa ku­vaa­vat seu­raa­vat ter­mit: ne­ga­tii­vi­nen (väl­tä), ti­las­tot, fak­tat, ke­nel­le ta­han­sa. Sen si­jaan mui­den ”asi­an­tun­ti­joi­den” re­to­riik­kaa ku­vaa­vat ter­mit ovat ih­mis­lä­hei­sem­piä: po­si­tii­vi­nen (ko­kei­le), yk­si­lö, ta­paus, va­li­koi­dut fak­tat ja kan­nus­tus, juu­ri si­nul­le.

Väliverronen suo­sit­te­lee, että tut­ki­jat tul­kit­si­si­vat tut­ki­mus­ten tu­lok­sia ny­kyis­tä la­ve­am­min, esiin­tyi­si­vät roh­ke­am­min asi­an­tun­ti­jana omaa tie­teen­a­laan­sa kos­ke­vis­sa ky­sy­myk­sis­sä ja ai­kai­sem­paa enem­män myös tie­de­yh­tei­sön ulko­puo­lel­la.

Me­dia suo­sii suur­ta ylei­söä kiin­nos­ta­via ai­hei­ta ja va­lit­see asi­an­tun­ti­joi­ta haas­ta­tel­ta­vak­seen seu­raa­vin pe­rus­tein: hen­ki­lö esiin­tyy ak­tii­vi­ses­ti jul­ki­suu­des­sa eri yh­teyk­sis­sä, osaa pu­hua yti­mek­kääs­ti ja ym­mär­ret­tä­väs­ti, on hel­pos­ti ta­voi­tet­ta­vis­sa pu­he­li­mel­la tai säh­kö­pos­til­la ja so­vel­tuu aja­tel­tuun roo­lin eli toi­mit­ta­jan käsi­kir­joi­tuk­seen. Tämä se­lit­tää osit­tain sen, mik­si tut­ki­jan si­jaan haas­ta­tel­ta­van pen­kil­lä is­tuu usein ”ko­ke­mus­a­si­an­tun­ti­ja”.

Seminaarissa nousi esiin joukko muitakin kiinnostavia aiheita:

• Ras­vas­ta näyt­tää tul­leen ikui­nen aihe. Mikä ras­va on hy­vää, mikä huo­noa? Täs­tä on tut­ki­mus­tie­don li­säk­si vas­tak­kai­sia nä­ke­myk­siä, jo­ten väit­te­ly jat­ku­nee.
• Jul­ki­lau­su­tun di­ee­tin nimi ei aina ker­ro sitä, mitä ih­mi­nen oi­ke­as­ti syö (esim. Atkinsin di­ee­tis­tä on eri­as­tei­sia käy­tän­nön so­vel­lu­tuk­sia).
• Moni kan­sa­lai­nen poh­tii, us­ko­a­ko kou­lu­tet­tuun asi­an­tun­ti­jaan vai esim. in­ter­ne­tin ”asi­an­tun­ti­joi­hin”. Hou­ku­tus on suu­ri et­siä tie­toa siel­tä, mis­sä sitä on no­pe­as­ti ja help­po­ta­jui­ses­ti tar­jol­la. Ne­tis­tä saa muu­ta­kin kai­paa­maan­sa ku­ten neu­vo­ja, lu­pauk­sia, kuun­te­li­joi­ta ja loh­tua.
• Lää­ke­tie­teen val­ta-ase­ma ko­e­taan lii­an suu­rek­si – ai­na­kin toi­sin­a­jat­te­li­jat ko­ke­vat.
• Yk­si­löl­lis­tä va­lin­nan­va­paut­ta kai­va­taan, mut­ta ky­e­tään­kö sitä hal­lit­se­maan riit­tä­väs­ti. Vää­rät va­lin­nat tuot­ta­vat usein on­gel­mia ja pet­ty­myk­siä.
• Län­si­mais­sa kult­tuu­ri­set ihan­teet ko­ros­ta­vat hoik­kaa var­ta­loa – var­sin­kin nai­sil­la on ali­tui­nen sota ke­hon­sa ras­va­ker­ty­miä vas­taan.
• Myös me­di­an ihan­ne­keho on hoik­ka. Sii­tä poik­ke­a­va keho mää­ri­tel­lään vi­al­li­sek­si, usein jopa mo­raa­lit­to­mak­si. Ole­tus on, että oi­ke­an­lai­nen elä­mä nä­kyy ulos­päin.Läh­de: Ras­vai­nen on­gel­ma -se­mi­naa­ris­sa 26.5.2015 Hel­sin­gis­sä pi­de­tyt esi­tel­mät. Se­mi­naa­rin jär­jes­ti­vät yh­teis­työs­sä Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kus, Opet­ta­jan­kou­lu­tus­lai­tos, Hel­sin­gin yli­o­pis­to, Jy­väs­ky­län yli­o­pis­to ja Suo­men Li­ha­vuus­tut­ki­jat ry.

Kir­joit­ta­ja:

Do­sent­ti, FT, joh­ta­va tut­ki­ja
Pau­la Ha­ka­la
Ke­lan tut­ki­mus­o­sas­to

Läh­teet:

1) Ai­kuis­vä­es­tön ter­veys­käyt­täy­ty­mi­nen ja ter­veys -tut­ki­mus. THL:n jul­kai­su­ja

Osa se­mi­naa­rin esi­tel­mis­tä pe­rus­tui Suo­men Aka­te­mi­an ra­hoit­ta­maan tut­ki­muk­seen (Jallinoja P. ym. Ra­vin­non ras­va ja li­ha­vuus. Ter­veel­li­sen syö­mi­sen ide­aa­lien ja käy­tän­tö­jen mo­ni­nais­tu­mi­nen, 2011–2015).

Tut­ki­muk­sen ta­voit­tee­na on tuot­taa tie­toa sii­tä, mi­ten ras­va ja li­ha­vuus ovat mo­nin ta­voin kie­tou­tu­neet arki­e­lä­män käy­tän­tei­siin. Tut­ki­mus koos­tuu nel­jäs­tä osa­tut­ki­muk­ses­ta, jois­sa kä­si­tel­lään seu­raa­via ai­hei­ta: ras­van ja hii­li­hyd­raat­tien va­lin­ta 1970-lu­vul­ta al­ka­en, jul­ki­set kes­kus­te­lut ter­veel­li­ses­tä syö­mi­ses­tä, kes­kus­te­lu­ja ja ko­ke­muk­sia li­ha­vuu­des­ta ja li­ha­vis­ta sekä ar­jen pai­non­hal­lin­ta.

Yk­si­löl­lis­tä va­lin­nan­va­paut­ta kai­va­taan, mut­ta ky­e­tään­kö sitä hal­lit­se­maan riit­tä­väs­ti? Kuva: KL