Yleisradio vietti lihavuus -teemapäivää 5.5.2015. Tuolloin aihetta käsiteltiin useissa ohjelmissa eri kanteilta, kuten verovarojen käytön, asenteiden ja leikkaushoidon näkökulmasta.
Lisää verovaroja lihavuuden torjuntaan – kyllä vai ei?
Päivän ykkösuutinen oli se, että yli puolet suomalaisista (57 %) ei halua käyttää verovaroja lihavuuden torjuntaan. Lisäksi peräti 73 % tyrmäsi ylipainoisten korkeammat hoitomaksut terveydenhoidossa.
Näin vastattiin siitä huolimatta, että ylipaino on edelleen suomalaisten ongelma ja rasittaa koko kansan kukkaroa. Se on muun muassa kakkostyypin diabeteksen ja monen muunkin sairauden kiistaton riskitekijä.
Uutinen perustui Ylen Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn, johon vastasi lähes 1100 aikuisikäistä suomalaista.
Reilusti yli puolet työikäisistä suomalaisista on ylipainoisia. Uusimman FINRISKI -tutkimuksen mukaan suomalaisten pulskistuminen on pysähtymässä.
Lihavuuden ehkäisyyn kannattaa panostaa
Tutkimusta kommentoinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Veikko Salomaa oli vastaajien kanssa osin eri mieltä. Hän käyttäisi perusterveydenhuollossa nykyistä enemmän verovaroja lihavuuden ehkäisyyn ja hoitamiseen. Salomaa ilmaisi erityisen huolensa lasten ja nuorten ylipainoisuuden yleistymisestä, joka lisää lihavuuden riskiä myös aikuisiässä.
Sen sijaan ylipainoisten lisämaksuista Salomaa oli vastaajien kanssa samoilla linjoilla. Hän perusti näkemyksensä siihen, että Suomessa on huomattavat sosioekonomiset erot ylipainon suhteen. Mitä matalampi koulutus ja tulotaso, sitä suurempi on lihavuuden riski. Jos ylipainoisilta perittäisiin korkeampia maksuja, se kuormittaisi muutenkin heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten taloutta.
Lihavuustutkija, professori Aila Rissanen myötäili Salomaa näkemystä lihavuuden ehkäisystä, mutta vetäisi rajan siihen, mitä tuetaan verovaroin. Hänen mielestään yhteiskunnan ei pitäisi tukea esimerkiksi pelkästään kosmeettisista syistä tapahtuvia toimenpiteitä.
Asenteet liian tuomitsevia
Lähes kaikkien kyselyyn vastanneiden mielestä ylipaino on jonkin verran tai lähes täysin omaa syytä ja seurausta henkilön omista valinnoista.
Aila Rissanen kommentoi tulosta todeten, että kaikilla on lihomiselle altistavia tekijöitä geeneissään. Jotkut lihovat herkemmin kuin toiset, mutta kukaan ei voi lihomisesta syyttää pelkästään geenejään. Lihominen on aina seurausta elintapojen ja geenien yhteisvaikutuksesta.
Rissasen mielestä asenneilmasto ylipainoisia kohtaan on liian tuomitseva. Heitä syrjitään sekä työelämässä että sosiaalisessa elämässä. Nuoret pitävät ylipainoisuutta merkkinä epäonnistumisesta. Ihmisiä arvioidaan liian paljon ulkoisen olemuksen perusteella, totesi Rissanen.
Lihavuusleikkaukset puhuttavat
Suomessa tehdään vuosittain noin 900 lihavuusleikkausta, joista suurin osa julkisin varoin. Leikkauksen hinta on keskimäärin 10 000 euroa.
Leikkaukseen pääsyllä on tiukat kriteerit. Painoindeksin tulee olla vähintään 40 kg/m2 (diabeetikoilla vähintään 35). Lisäksi pitää olla näyttö siitä, että ennen leikkausta on kokeiltu kaikki muut hoitokeinot. Tietyt seikat, kuten ahmintahäiriö tai alkoholiongelma, estävät leikkaukseen pääsyn. Lähetteen leikkaukseen saa terveyskeskuksesta.
Noin puolella lihavuusleikatuista on diabetes. Lisäksi moni sairastaa verenpainetautia, uniapneaa tai metabolista oireyhtymää. Niiden hoito on kallista ja ne johtavat usein ennenaikaiseen kuolemaan.
Lihavuuskirurgi Vesa Koivukankaan mielestä leikkausten määrää pitäisi lisätä, sillä ne maksavat itsensä takaisin noin kuudessa vuodessa. Säästöt syntyvät terveyspalvelujen ja lääkkeiden vähentyneestä käytöstä sekä sairauspoissaolojen vähenemisestä. Esimerkiksi lihavuusleikattu tyypin 2 diabeetikko voi päästä eroon insuliinilääkityksestä.
Leikkauksen teho perustuu siihen, että se vaikuttaa suotuisasti nälkä- ja kylläisyyshormoneihin. Leikkauksen jälkeen aletaan syödä pieniä ruoka-annoksia hitaasti, jolloin kylläisyyden tunne tulee nopeasti. Syöminen ja energiansaanti vähenevät, minkä seurauksena paino pienenee.
Koivukankaan mielestä laihdutusleikkausta ei pitäisi rinnastaa kauneuskirurgiaan. Leikkauksella hoidetaan lihavuuden aiheuttama metabolinen häiriö ja ulkonäön koheneminen on vain sivutuote.
Riskit tulee tiedostaa
Lihavuusleikkaus ei ole riskitön toimenpide. Siihen kuolee vuosittain 1-2 henkilöä. Yleisimmät vakavat komplikaatiot ovat keuhkoveritulppa ja suolistosauman pettäminen. Joka 20. potilas joutuu uusintaleikkaukseen.
Yleisimpiä sivuvaikutuksia leikkauksen jälkeen ovat niin sanotut dumping-oireet eli aterianjälkeinen ripuli, pahoinvointi tai huimaus. Liian suuret ruoka-annokset ja liian karkea ruoka voivat aiheuttaa suolitukoksen. Jos vitamiinien ja hivenaineiden riittävästä saannista ei huolehdita, voi seurata lihaskatoa, hiustenlähtöä, anemiaa ja muita puutostauteja.
Elintavat leikkauksen jälkeen vaikuttavat siihen, parantuuko lihavuusleikattu lopullisesti vai ei. Jos palaa entisiin elintapoihin ja lihoo takaisin, palaavat myös diabetes ja muut sairaudet ja niiden myötä lääkitys.
Keskiviikko 6.5.2015 oli kansainvälinen Älä laihduta -päivä Päivän tarkoitus oli kyseenalaa laihduttamiseen ja painoon liittyviä pakkomielteitä sekä rohkaista hyväksymään kehonsa sellaisena kuin se on. YLEn aamu-tv:ssä Syömishäiriöliiton ja Suomen Sydänliiton asiantuntijat ottivat kantaa lasten laihduttamiseen. Heidän mielestään lapselle ei kannattasi puhua painosta ollenkaan, vaan panostaa heidän itsetuntonsa tukemiseen. Niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin tulisi keskittyvä terveellisten elintapojen omaksumiseen. Niistä keskeisiä ovat kasvisten käytön lisääminen, säännöllinen ja joustava syömisen sekä liikunnan lisääminen. http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html |
Kirjoittaja:
Dosentti, FT, johtava tutkija
Paula Hakala
Kelan tutkimusosasto