Haarukkapaloja lihavuustutkijoiden kokouksesta

Eu­roo­pan 22. li­ha­vuus­tut­ki­joi­den ko­kouk­seen (eco2015) Pra­has­sa tou­ko­kuus­sa 2015 osal­lis­tui yli 1200 li­ha­vuus­sian­tun­ti­jaa 73 maas­ta. Oh­jel­ma kat­toi moni­puo­li­ses­ti li­ha­vuus­tut­ki­muk­sen eri alu­eet, pai­not­tu­en li­ha­vuu­teen kan­san­ter­veys­on­gel­ma­na.

Lihavuusongelman laajuus

Tut­ki­muk­set ovat an­ta­neet viit­tei­tä sii­tä, että li­ha­vuu­den yleis­ty­mi­nen oli­si py­säh­ty­nyt jois­sa­kin mais­sa ku­ten Suo­mes­sa. WHO:n tuo­re ra­port­ti osoit­ti kui­ten­kin li­ha­vuus­e­pi­de­mi­an edel­leen pa­he­ne­van mo­nis­sa Eu­roo­pan mais­sa. Sii­nä va­roi­te­taan li­ha­vuu­den saa­vut­ta­van hä­lyt­tä­vät mit­ta­suh­teet vuo­teen 2030 men­nes­sä.

Han­ka­lim­pa­na esi­merk­ki­nä mai­nit­tiin jo ny­kyi­sel­lään hy­vin tu­ke­vat ir­lan­ti­lai­set. Hei­dän kes­kuu­des­saan lii­ka­pai­noi­suu­den (pai­no­in­dek­si yli 25) en­nus­te­taan yleis­ty­vän 20–40 % eli lii­ka­pai­noi­sia ole­van tuol­loin mil­tei 90 % ai­kui­sis­ta. Li­ha­vien (pai­no­in­dek­si yli 30) osuu­den Ir­lan­nin vä­es­tös­tä en­nus­te­taan sa­ma­na ai­ka­na kak­sin­ker­tais­tu­van niin, että noin puo­let ai­kui­sis­ta oli­si li­ha­via vuon­na 2030. Sa­man­suun­tai­nen li­ha­vuu­den kak­sin­ker­tais­tu­mi­nen on odo­tet­ta­vis­sa myös esi­mer­kik­si Krei­kas­sa (40 pro­sent­tiin) ja Ruot­sis­sa (22–24 pro­sent­tiin).

WHO pe­rään­kuu­lut­taa po­liit­tis­ta tah­toa on­gel­man rat­kai­se­mi­sek­si. Po­liit­ti­set rat­kai­sut ovat kui­ten­kin vai­kei­ta, mitä osoit­taa esi­mer­kik­si ra­vin­non hin­ta­po­li­tii­kan mää­räy­ty­mi­nen va­paas­sa mark­ki­na­ta­lou­des­sa mui­den kuin ter­veys­ar­vo­jen poh­jal­ta.

Tanskan rasvavero

Sin­ne Smed Köö­pen­ha­mi­nan yli­o­pis­tos­ta ana­ly­soi Tans­kas­sa 2011–2012 voi­mas­sa ol­leen, po­liit­ti­sis­ta syis­tä ku­mo­tun ´ras­va­ve­ron´ ter­veys­vai­ku­tuk­sia. Vain vuo­den voi­mas­sa olon jäl­keen ku­mot­tu vero koh­dis­tui lä­hin­nä voi­hin, mai­toon, juus­toon, öl­jyyn ja li­haan sekä tuot­tei­siin, jot­ka si­säl­si­vät yli 2,3 % tyy­dyt­ty­nyt­tä ras­vaa.

Ly­hyt­ai­kai­nen laki tuot­ti huo­mat­ta­van vero­ker­ty­män (216 mil­joo­naa USD). Sen ku­mo­a­mis­ta pe­rus­tel­tiin po­liit­tis­ten val­ta­suh­tei­den vaih­dut­tua mm. sil­lä, että se vaa­ran­si tans­ka­lais­ta maa­ta­lout­ta ja työl­li­syyt­tä sekä oli byro­kraat­ti­suu­den vuok­si työ­läs to­teut­taa. Yksi lain ku­mo­a­mi­sen pe­rus­te oli myös, ett­ei sil­lä ol­lut mer­kit­tä­vää vai­ku­tus­ta tans­ka­lais­ten syö­mis­tot­tu­muk­siin.

Koti­ta­louk­sien ku­lu­tus­tie­to­jen va­los­sa tut­ki­jat kui­ten­kin ha­vait­si­vat ras­va­ve­ron voi­mas­sa olon ai­ka­na, että koko­nais­ras­van ja eri­tyi­ses­ti tyy­dyt­ty­neen ras­van ku­lu­tus vä­he­ni ja vi­han­nes­ten käyt­tö li­sään­tyi. Sa­maan ai­kaan suo­lan käyt­tö vä­he­ni nuor­ten, mut­ta li­sään­tyi iäk­kääm­pien ku­lut­ta­jien ta­louk­sis­sa. Lain ly­hy­en voi­mas­sa olon ai­ka­na kuol­lei­suus kroo­ni­siin sai­rauk­siin ale­ni lie­väs­ti (0.3 %). Ter­veys­vai­ku­tuk­set oli­si­vat kai­ke­ti ol­leet tun­tu­vam­mat, jos laki oli­si jää­nyt voi­maan pi­dem­mäk­si ai­kaa tai jos suo­lan käy­tön li­sään­ty­mi­nen oli­si voi­tu es­tää.

Kir­joit­ta­ja:

Do­sent­ti Aila Ris­sa­nen

Li­ha­vuus­e­pi­de­mia pa­he­nee edel­leen mo­nes­sa Eu­roo­pan maas­sa. Suo­mes­sa li­ha­vuu­den yleis­ty­mi­nen on py­säh­ty­nyt. Kuva: KL