Ravitsemuskuntoutus ehkäisee sairauksia sekä edistää sairastumisen ja vammautumisen jälkeistä kuntoutumista. Se kohentaa myös kuntoutujan toiminta- ja työkykyä sekä elämänlaatua.
Ravitsemuskuntoutuksesta hyötyvät varsinkin lihavuuteen liittyviä sairauksia kuten diabetesta, sydänsairauksia ja uniapneaa potevat. Sama koskee vaikeavammaisia ja ikääntyneitä kuntoutujia, joilla on usein syömisongelmia ja vajaaravitsemusta.
Fyysisen kuntoutuksen tavoitteisiin kuuluu usein kasvattaa kuntoutujan lihasvoimaa. Liikuntaharjoituksista voi olla kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, jos kuntoutujan ravitsemustila ei ole kunnossa.
Miten tutkimus tehtiin?
Kelan standardien tavoitteena on taata laadukas kuntoutus. Tämä koskee myös ravitsemuskuntoutusta, joka sisältää sekä ravitsemusohjauksen että ruokatarjonnan.
Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten ravitsemuskuntoutus toteutuu niissä laitoksissa, joissa järjestetään Kelan kustantamia kuntoutuskursseja. Samalla kartoitettiin sen kehittämistarpeita. Tiedot kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähettiin 55 laitokseen. Vastaukset saatiin 50 laitoksesta.
Huomio ohjauksen ja ruokatarjonnan laatuun
Ravitsemusneuvontaa annettiin 45 laitoksessa. Sitä antoi yleisimmin laillistettu ravitsemusterapeutti, mutta myös muu henkilöstö kuten terveyden- ja sairaanhoitajat sekä lääkärit.
Ravitsemusneuvonnan tärkeimpiä aihepiirejä olivat terveellinen ravitsemus yleensä, painon hallinta, säännöllinen ateriarytmi, kuidun riittävä saanti sekä rasvojen laatu ja määrä.
Osassa kuntoutuslaitoksista ruoan terveellisyys ja hyvä maku oli osattu yhdistää taitavasti. Lisäksi terveellisen aterian koostaminen havainnollistettiin lautasmallin avulla. Näin tulisi toimia kaikissa laitoksissa, sillä käytäntö tukee ravitsemusneuvonnan ja kuntoutumisen onnistumista. Ruokailun tulisi olla oppimistilanne, joka antaa mallin ja houkuttelee terveyttä edistäviin ruokavalintoihin myös kotioloissa kuntoutuksen päättymisen jälkeen.
Kohentamisen tarvetta ilmeni eniten kuntoutujille tarjotun ruoan rasvan laadussa ja suolan määrässä. Tyydyttyneitä (kovia) rasvoja tulisi korvata tyydyttymättömillä (pehmeillä) kasviöljypohjaisilla rasvoilla. Lisäksi suolan käyttöä tulisi vähentää ja seurata ruokien suolapitoisuutta suolamittarin avulla.
Tutkimuksen raportissa on monia muitakin keinoja ravitsemuskuntoutuksen laadun kehittämiseksi.
Tuloksista käytännön toimiin – haaste laitoksille
Kuntoutuslaitosten oma etu on pitää hyvää huolta sekä henkilöstönsä ravitsemusosaamisesta että ruokatarjonnan laadusta. Jokaisessa kuntoutuslaitoksessa tulisikin olla laillistettu ravitsemusterapeutti, joka vastaa siitä, että laitoksen ravitsemusneuvonta ja ruokatarjonta ovat ravitsemussuositusten ja Kelan standardien mukaisia. Näin varmistuu ravitsemuskuntoutuksen uskottavuus, mikä vaikuttaa myös laitoksen maineeseen ja kuntoutuksen vaikuttavuuteen.
Kelassa tulisi varmistaa ravitsemuskuntoutuksen hyvä laatu kehittämällä sitä koskevia standardeja ja ottamalla se arvioinnin piiriin.
Kirjoittaja:
Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala Kelan tutkimusosasto
Lähde:
Hakala P, Toikka T, Paturi M, Autti-Rämö I. Ravitsemuskuntoutuksen toteutuminen Kelan järjestämillä kuntoutuskursseilla. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 2015.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154846
http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/2537
Ravitsemuskatsaus 1-2015Ravitsemuspolitiikkaa25.9.2015