– Jodin puutos on yleisin ravintoainepuutos maailmassa. Noin kaksi miljardia ihmistä kärsii sen puutoksesta. Se on myös yleisin puutos, joka voidaan ehkäistä, sanoo tutkija Taija Kosonen Evirasta.
Kosonen on ollut mukana tutkimassa elintarvikkeiden jodipitoisuuksia. Fineli – elintarvikkeiden koostumustietopankin koostumustiedot olivat osin vanhentuneet. Nyt pitoisuudet on saatettu ajan tasalle MMM:n ja THL:n rahoittamassa hankkeessa.
- Jodia on pieniä määriä ilmassa, vesistöissä ja maaperässä.
- Jodi on epätasaisesti jakautunut, vuoristossa on vain vähän, merivedessä tiivistyneenä
- Happamassa ympäristössä jodi esiintyy jodidina, joka haihtuu helposti
- Jodi on osa kilpirauhashormoneja
- Jodi on mukana luuston muodostuksessa ja sikiönkehityksessä
Maidon pitoisuudet ennallaan
Tutkimuksessa jodipitoisuudet analysoitiin elintarvikkeista 12 osanäytteestä, joiden ostopaikat määritettiin markkinaosuuksien mukaisesti. Poikkeuksia olivat kala, jota ei saatu riittävästi, sekä merilevä ja herajuusto. Näytteet analysoitiin akkreditoidulla menetelmällä.
Maidon ja maitovalmisteiden pitoisuudet olivat ennallaan, eli samansuuruisia kuin Finelissä. Ainoastaan juustojen pitoisuuksissa oli muutoksia vanhaan tietoon verrattuna.
– Muutokset juustojen jodipitoisuuksissa saattavat johtua analyysimenetelmistä tai juustonvalmistusmenetelmistä, Kosonen pohtii. – Nyt pitoisuudet ovat enemmän linjassa muiden maiden tietojen kanssa.
Talvimaidossa jodia on enemmän kuin kesämaidossa, koska lehmät ovat sisäruokinnassa ja rehulla on vaikutusta maidon jodipitoisuuksiin.
Myös kananmunan jodipitoisuuteen voi vaikuttaa ruokinnalla. Kananmunassa jodi on keltuaisessa. Valkuaisessa jodia ei ole juuri lainkaan.
Kalan jodipitoisuus vaihtelee kalalajin, koon ja kasvupaikan mukaan. Pienissä kaloissa on enemmän jodia kuin isoissa ja sisävesikalassa enemmän kuin merikalassa. Silakka, hauki ja kuha ovat hyviä jodinlähteitä, lohessa jodia on niukemmin.
Merilevävalmisteissa jodipitoisuudet ovat todella suuria. Niissä voi olla jopa satoja milligrammoja jodia sataa grammaa kohti, kun muissa ruuissa pitoisuudet ovat mikrogrammatasolla. Jodin saantisuositus on 150 mikrogrammaa vuorokaudessa aikuiselle ja suurin hyväksyttävä saanti on 600 mikrogrammaa vuorokaudessa.
Jodinsaanti kuntoon
Miten suomalaisen väestön jodinsaanti saataisiin kuntoon? Tätä on pohtinut Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Se on päätynyt antamaan suosituksen jodioidun suolan käytöstä sekä kotitalouksissa että suurkeittiöissä ja elintarviketeollisuudessa. Kotitalouksien suolankäyttö on vain 20 prosenttia väestön suolan käytöstä. Kun teollisuus saadaan mukaan, väestön jodin saanti paranee.
Hyviä jodinlähteitä ovat maitovalmisteet, kala, kananmuna, merilevä ja jodioitu suola. Jodin lisääminen suolaan on ollut tehokkain tapa turvata jodin saanti, koska suolaa käytetään yleisesti. Jodin lisääminen suolaan on myös teknologisesti helppoa.
– Väestötasolla vajaus jodinsaannissa on 25–75 mikrogrammaa, jonka jodioitu suola voisi täyttää, kertoo Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri Arja Lyytikäinen. – Jos kaikki käytetty suola olisi jodioitua, tämä aukko täyttyisi.
Ei lisää suolaa
Suomalaisten suolan saanti on edelleen suositukseen nähden runsasta, joten jodin saannin parantamiseksi ei pidä lisätä suolankäyttöä. Suolan saanti on runsasta erityisesti lapsilla, joten heille suunnatuissa tuotteissa suola on haaste ja tuotekehityksen paikka.
Pakkauksissa jodioitu suola ilmoitetaan ainesosaluettelossa nimellä jodioitu suola tai suola (suola, jodi).
KL
Lähteet:
tutkija Taija Kososen (Evira, kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö) Jodi elintarvikkeissa -luento, Helsingissä toukokuussa 2015.
pääsihteeri Arja Lyytikäisen esitys Elintarvikepäivässä Helsingissä toukokuussa 2015.
Ravitsemuskatsaus 1-2015Ravitsemuspolitiikkaa25.9.2015