Kasvisruokavalioiden suosio näyttää kasvavan varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa. Tämä on myönteinen ilmiö, sillä se edistää kestävää kehitystä ja vähentää ruoan ympäristökuormitusta. Kasvisruokailun taustalla voi olla mm. ideologisia, eettisiä, ekologisia, eläinsuojelullisia, uskonnollisia ja terveydellisiä syitä. Suomen aikuisväestössä on arvioitu olevan kasvissyöjiä noin 4 % ja heistä vegaaneja noin 1 %.
Kasvisruokavalioista vegaaniruokavalio on haasteellisin toteuttaa. Sillä voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia terveyteen. Asiaan vaikuttaa se, miten hyvin ruokavalion käytännössä toteuttaa. Kasvisyöjillä varsinkin veren rasva-arvot ja verenpainelukemat ovat yleensä paremmalla tolalla kuin väestöllä yleensä. Tosin niihin vaikuttavat muutkin elintapatekijät kuin ruokavalio.
Vegaani jättää ruokavaliostaan pois kaikki eläinperäiset elintarvikkeet kuten lihan, kalan, kananmunat, juustot, maitovalmisteet ja kaikki niitä sisältävät ainesosat.
Täysipainoiseen vegaaniruokavalioon kuuluvat vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät, täysjyvävilja, palkokasvit, pähkinät ja siemenet. Ruokavalioon tulee sisältyä myös kasviöljyä tai kasviöljypohjaista rasvalevitettä välttämättömien rasvahappojen saannin turvaamiseksi. Tosin hyviä rasvoja saa myös pähkinöistä ja siemenistä. Maito korvataan täydennetyillä kasvijuomilla (esim. kaura-, soija-, pähkinä- ja mantelipohjaiset juomat).
Huomio proteiinin laatuun
Kasvikunnan tuotteissa on jotakin välttämättömistä aminohapoista hyvin vähän tai ei lainkaan. Sen vuoksi niiden sisältämä proteiini on laadultaan huonompaa kuin eläinproteiini. Tosin soijapavut ja -tuotteet (tofu, soijarouhe, -puristeet, -hiutaleet, tempeh ym.), muut pavut, linssit ja herneet sekä pähkinät, mantelit ja siemenet sisältävät runsaasti melko hyvälaatuista kasviproteiinia.
Soijaproteiini vastaa parhaiten eläinproteiinia. Toisaalta yhdistämällä täysjyväviljaa joko palkokasveihin tai perunaan, sieniin, juureksiin tai vihanneksiin saadaan myös hyvälaatuinen proteiiniseos. Proteiinien laatu varmistuu parhaiten, kun ruokavaliossa tai jopa yksittäisissä aterioissa yhdistetään palkokasvit, täysjyvävilja ja pähkinät tai siemenet.
Vegaaniruokavalion ravitsemuksellisia haasteita
Monilla vegaaniruokavalion noudattamisen syy on muu kuin terveydellinen. Tällöin on mahdollista, ettei ruokavalion hyvään toteutukseen ole riittävästi kiinnostusta, tietoa eikä taitoa. Liian yksipuolisesti toteutetusta vegaaniruokavaliosta voi aiheutua riskejä terveydelle.
Tutkimusten mukaan vegaaniruokavaliossa tulee kiinnittää proteiinin lisäksi huomiota erityisesti D- ja B12-vitamiinin sekä jodin, kalsiumin, raudan, seleenin ja sinkin riittävään saantiin.
D-vitamiinia vegaaniruokavaliossa saadaan vitaminoiduista margariineista ja jonkin verran metsäsienistä. B12-vitamiinia esiintyy vain eläinkunnan tuotteissa. Tämän vuoksi vegaanien tulee käyttää näitä vitamiineja sisältäviä ravintovalmisteita tai vitamiineilla täydennettyjä elintarvikkeita.
Vegaaniruokavaliosta puuttuvat myös tärkeimmät jodin lähteet, joten jodin saantiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Toisaalta pitää varoa mahdollista jodin liikasaantia. Merilevien jodipitoisuus on hyvin suuri ja se vaihtelee eri levätyyppien välillä. Esimerkiksi Kombu- ja Wakame-levissä pitoisuudet ovat 10–100 -kertaisia verrattuna Nori-levään.
Vegaaniruoka sisältää jonkin verran kalsiumia ja rautaa, mutta niiden imeytyminen on kasvikunnan tuotteista heikompaa kuin eläinkunnan tuotteista. Tämän vuoksi voi olla tarpeen täydentää ruokavaliota kalsium- ja/tai rautavalmisteella. Niiden, samoin kuin sinkin lisätarve on syytä arvioida yksilöllisesti.
Rautavalmisteen nauttimisen yhteydessä on hyvä syödä C-vitamiinia sisältäviä ruokia, jolloin raudan imeytyminen tehostuu. Kalsium heikentää raudan imeytymistä, joten kalsiumvalmiste kannattaa nauttia aterioiden välillä sen imeytymisen turvaamiseksi.
Luomuviljaa suosivalla voi seleenin saanti jäädä niukaksi, sillä luomuviljassa on vähemmän seleeniä kuin tavanomaisesti viljellyssä viljassa. Pähkinät ja siemenet ovat hyviä lisäseleenin lähteitä.
Vegaaniruokavalio sisältää usein runsaasti happamia, hammaskiillettä kuluttavia juomia ja ruoka-aineita, mutta ei lainkaan haitallisia happoja neutraloivia maitovalmisteita. Sen vuoksi vegaanien on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota hammaseroosion ehkäisyyn.
Opiskelijoille tarjolla myös vegaaniruokaa
Kasvisruokien suosio on havaittu varsinkin pääkaupunkiseudun opiskelijaravintoloissa. Tämän vuoksi Kelan ja VRN:n julkaisemassa opiskelijoiden ruokailusuosituksessa on otettu kantaa myös kasvisruokavalioihin. Ravintola voi itse päättää, tarjoaako se kasvisruokaa. Osassa ravintoloista valmistetaan opiskelijoille päivittäin myös vegaaniruokaa sen suuren kysynnän vuoksi.
Suositus ohjeistaa ravintolat varmistamaan, että suositeltu proteiinimäärä (vähintään 20–25 g/ateriakokonaisuus) toteutuu varsinkin vegaaniaterioissa. Tämä onnistuu käyttämällä aterioiden aineksina riittävästi hyvälaatuisia kasviproteiinin lähteitä. Myös ateriasalaatteihin tulee sisältyä hyvä kasviproteiinin lähde.
Vegaaniruoka lapsiperheissä?
Lapsiperheille suunnatussa ruokasuosituksessa käsitellään vegaaniruokavalion toteutusta raskauden ja imetyksen aikana sekä imeväis- ja leikki-ikäisten lasten ruokavaliossa. Siinä annetaan suositukset myös tarvittavien ravintolisien käytöstä. Suositukseen kannattaa tutustua ja sen ohjeita noudattaa lapsen normaalin kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.
Ohjeet löytyvät julkaisusta:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja valtion ravitsemusneuvottelukunta. Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille. 2016 (vegaaniruokavalio, Luku 8.1, sivut 99-102). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-599-8
Joustavuus helpottaa arkea
Vegaaniruokavalion toteuttamista helpottaa, jos säilyttää siinä edes pienen joustavuuden. Ruokavalio ja sen ravintosisältö monipuolistuu, jos hyväksyy siihen ainakin silloin tällöin jotakin maitovalmistetta, kananmunaa ja/tai kalaa. Tällöin tarve varmistaa kriittisten ravintoaineiden saanti teollisilla ravintovalmisteilla vähenee.
On myös hyvä muistaa, että hyvästäkään vegaaniruokavaliosta ei ole terveydellistä etua verrattuna ravintosuositusten mukaisesti toteutetun seka-, lakto-ovo- tai laktovegetaariseen ruokavalioon.
Kirjoittaja:
Paula Hakala
Dosentti, FT, johtava tutkija
Kela