Muuttuva mediaympäristö asettaa haasteita asiantuntijaviestinnälle
Nykyinen mediaympäristö haastaa ravitsemuksen asiantuntijoita. Globaalin tietoverkon kautta leviävät epä- ja pseudotieteelliset ravitsemusväittämät. Maallikon kokemus asetetaan asiantuntijatiedon rinnalle. Tuoreessa väitöstutkimuksessani selvisi myös se, että kyse on moniulotteisesta kulttuurinmuutoksesta. Tälle on ominaista syömisen yksilöllistyminen, globalisaatio ja hyvinvoinnin korostaminen sairauksien sijaan.
Nykyisestä mediaympäristöstä voi olla vaikea saada otetta. Yleisellä tasolla on helppo todeta, että valta määritellä sitä, mitä pidetään totena, on siirtynyt yhä enemmän kansallisilta yksiköiltä ja auktoriteeteiltä globaaleille vaikeammin havaittaville verkostoille. Tästä ovat esimerkkinä Suomessa jatkuvasti julkisuuteen nousevat globaalit ruokavaliosuuntaukset, kuten karppaus, gluteiiniton ruokavalio tai superruoka.
Mediasta ei ole järkevää puhua yksikkönä. Se ei ole iso rakennus, jonka ylimmässä kerroksessa on johtaja, jolla on ravitsemuksellinen agenda. Sen sijaan median voi nähdä verkostona. Siihen kuuluu perinteinen journalistinen media, sosiaalisen median verkostopalvelut, kuluttajien tuottama sisältö sekä yritysten, järjestöjen ja julkisen sektorin toimijoiden sisältöjä.
Media määrittelee terveellistä syömistä
Nykyinen media eroaa merkittävästi 1980-luvun mediasta. Silloin harvoilla – tyypillisesti korkeassa asemassa olevilla – oli pääsy mediajulkisuuteen. Nykyään kuka tahansa voi olla osa globaalia mediajulkisuutta.
Arkijärkinen ymmärrys terveellisestä syömisestä on yhä keskeisempi osa mediapuhetta. Arkijärkinen ymmärrys hakee perustelunsa konkreettisista ja käytännöllisistä kysymyksistä. Se pyrkii ruoan avulla ensisijaisesti lisäämään yksilön hyvinvointia ja ratkomaan akuutteja ongelmia. Asiantuntija-argumentoinnille on taas tyypillistä puhe sairauksien riskeistä ja todennäköisyyksistä pitkällä aikavälillä.
Tieteellisellä ravitsemusymmärryksellä on julkisuudessa monet kasvot. Epäilyttävillä ravitsemusväittämillä myydään tuotteita. Yksittäisistä tutkimustuloksista on tullut keskeinen osa lukijoita kalastelevaa klikkijournalismia. Samalla kuitenkin globaali mediaympäristö verkostoineen tarjoaa ennen näkemättömiä mahdollisuuksia tiedon jakamiselle ja oppimisille.
Ohjeita asiantuntijaviestintään
Mediaympäristö haastaa ravitsemuksen asiantuntijat viestimään monipuolisemmin. Seuraavassa kolme ohjetta viestintään mediassa ja kasvotusten:
- Puhu arkijärkisesti. Maallikko on kiinnostunut siitä, miten ratkoa ruoan avulla käytännöllisiä ja kokemuksellisia hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Älä aliarvioi sitä.
- Näe globaalien ruokavaliosuuntauksien hyvät puolet. Superruoka-ajattelu voi lisätä kasvisten käyttöä, vähähiilihydraattisuus vähentää höttöhiilihydraattien käyttöä.
- Verkostoidu niin, että näet osaamisalueesi muutossignaalit ensimmäisten joukossa. Perinteisen jalkatyön lisäksi sosiaalisen median verkostopalvelut tarjoavat mahdollisuuden nähdä muutosta ja olla proaktiivinen.
Kirjoittaja:
Janne Huovila
ETM (väit.), viestintäkouluttaja
janne.huovila@helsinki.fi
Lähde:
Väitöskirja ”Tapauskohtaisuuden taju – Julkisen ravitsemusymmärryksen yksilöllistyminen ja ravitsemusasiantuntijuus 2000-luvun mediateksteissä” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 16.4.2016.

Janne Huovilan väitöksessä selvisi, että maallikon kokemus asetetaan asiantuntijatiedon rinnalle ravitsemuskeskusteluissa.