Tuore väitöskirja osoittaa, että kotona asuvat muistisairaat ja heidän puolisohoitajansa hyötyvät ravitsemusohjauksesta. Räätälöity ravitsemushoito osoittautui toimivaksi: valtaosa ohjausta saaneista tutkittavista ilmoitti hyötyneensä ohjauksesta.
Väitöskirjan aineisto kerättiin Suomen muistiasiantuntijat ry:ssä vuosina 2009–2012 toteutetussa Ravitsemus muistisairaan kodissa -tutkimuksessa. Tavoitteena oli tutkia, voidaanko räätälöidyllä ravitsemusohjauksella vaikuttaa muistisairaiden henkilöiden painoon, ravitsemustilaan, ravintoaineiden saantiin, elämänlaatuun ja kaatumisiin satunnaistetulla, kontrolloidulla tutkimusasetelmalla.
Kotikäynneillä toteutettu, räätälöity ravitsemushoito paransi muistisairaiden ihmisten ravintoaineiden saantia ja elämänlaatua. Ravintoaineista proteiinin ja kalsiumin saannissa ero tutkimus- ja kontrolliryhmän välillä oli tilastollisesti merkitsevä. Lisäksi ohjausta saaneilla pariskunnilla todettiin vähemmän kaatumisia vuoden seurannan aikana.
Kotona asuvat muistisairaat ja heidän puolisonsa ovatkin tärkeä kohderyhmä ravitsemusohjaukselle, sillä usein ikääntyneet puolisohoitajat tarvitsevat tukea ravitsemusasioissa. Etenkin miehet puolisohoitajina saattavat tarvita käytännön tukea ruoanlaittoon ja monipuolisen ravitsemuksen toteuttamiseen.
Ruokavalioissa oli eroja
Muistisairaat ja heidän puolisonsa olivat hyvin heterogeeninen ryhmä ravitsemuksen suhteen. Osalla tutkittavista pariskunnista ruokavalio oli monipuolinen, kun puolestaan osalla pariskunnista ruokavalio oli yksipuolistunut ja useiden ravintoaineiden saanti oli riittämätöntä. Tutkimuksen alkutilanteessa noin 70 % tutkittavista sai ruokavaliostaan suosituksia vähemmän proteiinia, ja jopa puolella tutkittavista C-vitamiinin saanti oli suosituksia alhaisempaa.
Perheissä, joissa puolisohoitaja koki tulonsa riittämättömäksi, oli proteiinin saanti alhaisempaa kuin hyväksi toimeentulonsa kokeneiden perheissä. Lisäksi miehen toimiessa puolisohoitajana, ravintoaineiden saanti jäi useimmiten riittämättömäksi.
Tutkimukseen osallistui 99 pariskuntaa, joista toisella puolisolla oli diagnosoitu Alzheimerin tauti. Ruoankäyttötiedot kerättiin puolisohoitajilta kolmen päivän ruokapäiväkirjan avulla, ravitsemustilaa mitattiin MNA-testillä, elämänlaatua 15D-kyselylomakkeella ja puolisohoitajat kirjasivat kaatumiset päiväkirjaan. Ruokapäiväkirjojen tallentamisen jälkeen tutkittavat satunnaistettiin kahteen ryhmään: interventioryhmä sai räätälöityä ravitsemusohjausta kotikäyneillä vähintään kolmen kuukauden välein vuoden ajan, ja kontrolliryhmälle postitettiin opas ikääntyneiden ravitsemuksesta.
Kirjoittaja:
Taija Puranen
Lähde:
Väitöskirja ”Intervening nutrition among community-dwelling persons with AD and their spouses” tarkastettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 12.12.2015.
Ravitsemuskatsaus 1-2016Syömisen monet muodot4.7.2016