Suomalaisten kasvisten syömisessä on parantamisen varaa. Miten saada kansa valitsemaan enemmän kasviksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä lautaselleen? Kasvisten käytön lisääminen ratkaisisi samalla muita ravitsemuksen ongelmakohtia. Kuluttajaliiton Syö hyvää -hankkeen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämä kasvisseminaari tarjoili ratkaisuja kasvisongelmaan Helsingissä lokakuussa.
Lasten ja perheiden hyvinvoinnissa on eroja. Erot näkyvät hyvin varhaisessa vaiheessa. Äidin koulutustaso on yhteydessä mm. imetyksen pituuteen. Vähän koulutetut imettävät lyhyemmän aikaa kuin korkeasti koulutetut äidit.
– Haasteena on se, että jo pienillä lapsilla on tarjolla liika makeita juomia ja välipaloja, kertoo erikoistutkija Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Suolan käytössä on sama juttu. Jo 5-vuotiailla suolansaannin yläraja 5 grammaa ylittyy, Kuusipalo jatkaa.
Tavoitteena viisi kourallista päivässä
Mitä varhemmin kasviksia on joka aterialla, sitä todennäköisemmin niitä on siellä läpi elämän.
– Kasvikset kannattaa valita sesongin mukaan. Tavoitteena on syödä vähintään viisi noin oman kourallisen kokoista annosta päivässä, Kuusipalo opastaa.
Keskimäärin tämä ei toteudu, ei lapsilla eikä aikuisilla. Ei meillä eikä muualla Euroopassa.
Ravintotasetietojen perusteella eurooppalaiset syövät keskimäärin noin 200 grammaa kasviksia päivässä. Yksilöiden välinen vaihtelu on kuitenkin suuri, 100-500 grammaa.
Strip-tutkimuksen aineistosta tiedetään, että suomalaisten lasten kasvisten kulutus ei täytä suosituksia.
– Se on aika paljon suositeltua vähäisempää. Lisäksi kasvisten osuus energiansaannista vähenee iän myötä, tarkentaa dosentti Hanna Lagström Turun yliopistosta.
Vajaa neljännes syö kasviksia päivittäin
Vain vajaa neljännes 5.-9. -luokkalaisista syö kasviksia päivittäin. Tämä selvisi Kainuussa 2010-2015 toteutetussa Liikkumisesta kansalaistaito -hankkeessa.
– Välipalalla 20 prosentilla oli virvoitusjuomaa ja vain 12 prosentilla oli kasviksia, tutkijatohtori, laillistettu ravitsemusterapeutti Tanja Tilles-Tirkkonen vertaa.
Muita tutkimuksessa todettuja haasteita koululaisten syömisessä olivat aamupalan väliin jääminen ja välipalapainotteinen syöminen. Lisäksi vain 9 prosenttia oppilaista nautti täysipainoisen kouluaterian. Kuitenkin 82 prosenttia osallistui kouluruokailuun.
– Koululounaan täysipainoisuus heijastelee tasapainoisia ruokailutottumuksia. Se heijastelee ateriarytmiä ja ruokavalion laatua. Kotona tarjolla oleva ruoka vaikuttaa koululounaan täysipainoisuuteen, toteaa Tilles-Tirkkonen.
Halu terveelliseen ruokaan
– Lapset haluavat terveellistä kouluruokaa. Kasvikset ovat lapsille keskeinen osa terveellistä syömistä, kertoo FT, ravitsemuskasvatuksen asiantuntija Sanna Talvia. Talvia on selvittänyt nelosluokkalaisten ajatuksia terveellisestä syömisestä ryhmäkeskusteluilla.
– Lapset määrittelivät terveellisyyttä monin tavoin. He eivät halua ”roskaruokaa” kouluun joka päivä, vaan kouluruualla tulee olla salaattia ja kunnon ruokaa. He myös haluavat vaihtelua, Talvia ilmoittaa.
Valinnan mahdollisuus on tärkeä. Lapset haluavat koota salaattinsa itse niistä kasviksista, mistä pitävät. Talvian ohjaamassa keskustelussa oppilaat toivoivat kouluun mm. viinirypäleitä, omenoita ja porkkanoita.
Miten saadaan lapset himoitsemaan kasviksia?
Miten saadaan lapset syömään enemmän kasviksia, terveellisemmin? Mitä kannattaa tehdä?
Tietoa on. Nyt on aika siirtyä pois tietoperustaisesta ohjauksesta. Vaikuttava ohjaus kouluruokailussa ei ole sormella osoittamista.
– Miten ohjaus toteutetaan niin, että se tukee lapsen halua itse ottaa sitä salaattia? Tässä tarvitaan paljon keskustelua, mitä ohjaus kouluissa tehokkaimmillaan on, Sanna Talvia miettii.
– Ruokakasvatukseen on tullut ja on tulossa uusia tuulia. On vähän vanhempiakin tuulia, jotka ovat saamassa siipiä alleen, kuten Sapere-aistilähtöinen ruokakasvatus. On tarpeen lähestyä ruokaa ihan uudella tavalla. Kasvisten himo voisi nousta tätä kautta.
Käytännön onnistumisia
Liikkumisesta kansalaistaito -hankkeessa kehitettiin Hyvän olon eväät – iloa alakoulun ruoka- ja ravitsemuskasvatukseen -malli. Mallissa hyödynnettiin hankkeen tuloksia, itsemääräämisteoriaa, syömisen taito -mallia ja saperea. Harjoitukset integroitiin 16 eri oppiaineeseen. Niiden teemoina olivat minä ja kehonkuva, hyvinvointia edistävä ruokavalio ja makukoulu.
Tuloksia mallin vaikutuksista on vuosilta 2012-2013 kuudelta alakoululta Sotkamosta. Oppilaiden ateriarytmit muuttuivat säännöllisemmiksi, he siirtyivät syömään useammin 1-2 välipalaa yli kolmen sijaan ja söivät enemmän kasviksia koululounaalla. Sokeripitoisten välipalatuotteiden syöminen väheni ja kasvisten käyttö lisääntyi.
– Paras tulos saatiin koululounaalla. Kaikkien aterianosien ottaminen lisääntyi, vaikka itse lounaassa ei tapahtunut mitään muutosta, Tilles-Tirkkonen iloitsee.
– Ajattelen, että ennen kaikkea Sapere-menetelmän hyödyntäminen on tukenut tässä.
Hyvän olon eväät -malli on vapaasti hyödynnettävissä www.liikaha.fi.
Kirjoittaja:
Katariina Lallukka
Lähde:
Kuluttajaliiton Syö hyvää -hankkeen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kasvisseminaari Helsingissä 26.10.2016