Liiallisen sokerinsaannin tiedetään olevan erityisesti lapsille ja nuorille tyypillinen ravitsemukseen liittyvä ongelma. Suositeltu sokerin saantitaso ylittyy suomalaisilla lapsilla koko lapsuus- ja nuoruusiän ajan 2-vuotiaista alkaen.
Lisätyistä sokereista saatavan energian suositellaan olevan alle 10 prosenttia päivän kokonaisenergiansaannista. Pikkukoululaisen keskimääräisellä energiansaannilla tämä tarkoittaa noin 40 grammaa eli noin 15 palaa sokeria päivässä. Määrä kertyy esimerkiksi kahdesta lasillisesta sokeroitua mehua. Lapset ja nuoret saavat sokerista keskimäärin 12–14 prosenttia energiansaannista. Vain noin joka viides ekaluokkalainen lapsi saavuttaa suositellun saantitason. Aikuisväestöllä sokerinsaanti sen sijaan on keskimäärin suosituksen mukaista.
Lasten sokeri tulee juomista ja välipaloista
Suomalaiset alakouluikäiset lapset saavat suurimman osan, yli 20 prosenttia, päivittäisestä sokeristaan sokerilla makeutetuista juomista, kuten mehuista ja virvoitusjuomista. Lähes viidenneksen sokerinsaantiin tuo kotona leivonnassa tai ruuissa käytetty pöytäsokeri ja toisen viidenneksen sokeroidut hapanmaitotuotteet, kuten jogurtit, viilit ja rahkat. Sen sijaan varsinaiset herkut, kuten makeiset, leivonnaiset ja jäätelö, kattavat pienemmän osan sokerin saannista.
Lapsilla haasteena onkin se, että sokerisia ruokia ja juomia kertyy päivän mittaan useilta aterioilta. Aterioista välipalat ovat sokerisimpia: niistä lapset saavat jopa kaksi kolmasosaa päivittäisestä sokeristaan. Viikonlopun päivinä sokerinsaanti on lapsilla luonnollisesti runsaampaa kuin arkisin, kun esimerkiksi makeisten ja sokeroitujen juomien käyttö on runsaampaa. Huolestuttavaa on, että sokerin saantisuositus ylittyy kuitenkin myös arkipäivinä.
Liika sokeri heikentää ruokavalion laatua
Sokerit tuovat ruokavalioon ainoastaan energiaa, eivätkä ne itsessään sisällä lainkaan vitamiineja, kivennäisaineita tai muita tärkeitä ravintoaineita. Liiallisen sokerinsaannin onkin havaittu köyhdyttävän ruokavaliota erityisesti lapsilla, joilla sokeristen tuotteiden runsas käyttö vie helposti tilaa terveellisemmiltä tuotteilta. Runsaan sokerin saannin tiedetään olevan yhteydessä esimerkiksi vähäiseen kasvisten, ruisleivän, puuron, margariinin ja rasvattoman maidon käyttöön. Mitä enemmän lapsi saa sokeria, sitä niukempaa on pehmeiden rasvojen, ravintokuidun sekä monien vitamiinien ja kivennäisaineiden, kuten folaatin ja kalsiumin, saanti.
Runsas sokerinsaanti on terveysriski
Liiallisella sokerin saannilla tiedetään olevan yhteys heikompaan terveyteen jo lapsilla. Esimerkiksi sokerisen ruokavalion yhteydet hampaiden reikiintymisen vaaraan tunnetaan hyvin. Erityisesti sokeristen juomien runsas käyttö on yhdistetty suurentuneeseen ylipainon vaaraan ja metabolisen oireyhtymän kaltaiseen sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöiden kasautumiseen jo lapsilla. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että lapsilla, jotka käyttivät päivittäin sokerisia juomia lasillisen tai enemmän, riski sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöiden kasautumiseen oli kolminkertainen verrattuna lapsiin, jotka käyttivät näitä juomia hyvin vähän tai ei lainkaan.
Miten suositukseen voisi päästä?
Suosituksen mukaiselle sokerin saantitasolle on mahdollista päästä perusterveellistä ruokavaliota noudattamalla, myös ilman herkkulakkoa. Koska saantisuositus on riippuvainen energiansaannista, saa enemmän kuluttava ja enemmän muuta ruokaa syövä käyttää määrällisesti enemmän myös sokeria. Vastaavasti pieniruokaisilla lapsilla on suurin vaara puutteelliseen ravintoaineiden saantiin liiallisen sokerinsaannin seurauksena. Siksi myös pienikokoisten, pieniruokaisten lasten sokerinsaantia kannattaa pyrkiä kohtuullistamaan. Jo runsaasti ravintoaineita sisältävien tuotteiden lisääminen ruokavalioon riittää vähentämään sokerin osuutta energiansaannista.
Suurimmat säästöt sokerinsaannissa saa aikaan valitsemalla juomat ja välipalatuotteet vähäsokerisina. Juomista päivittäiseen käyttöön suositellaan ainoastaan vettä ja rasvatonta maitoa tai piimää. Arkivälipaloiksi lapsille kannattaa varata leipää, hedelmiä ja kasviksia ja sokeroimattomia tai vähäsokerisia maitotuotteita.
Kun päivittäiset tuotteet arjen aterioilla valitsee vähäsokerisina, mahtuvat herkutkin sopivina hetkinä ruokavalioon. Herkkupäivinäkin kannattaa kuitenkin sopia, että herkkuja ei syödä aamusta asti pitkin päivää vaan ne nautiskellaan vaikkapa päivällisen jälkeen. Jos lapsi täyttää energiantarpeensa herkuilla, voi muun ruoan määrä ja sen myötä ravintoaineiden saanti jäädä herkkupäivänä hyvin pieneksi. Jos huoleton herkuttelu jatkuu koko viikonlopun ajan, lapsi saattaa saada lähes puolet viikosta liian vähän ravintoaineita kasvuun ja kehitykseen.
Suomalaisissa tutkimuksissa on todettu, että sokerinsaanti on runsaampaa kotona hoidetuilla lapsilla kuin päivähoidossa kodin ulkopuolella hoidetuilla lapsilla. Kotona hoidetut lapset käyttävät enemmän erityisesti sokeroituja juomia. Myös sisarusten määrä ja äidin nuori ikä sekä matala koulutustaso ovat yhteydessä runsaaseen sokerinsaantiin lapsilla. Siksi kohtuulliseen sokerinsaantiin ohjaaminen esimerkiksi neuvoloissa tai avoimien päiväkotien ja perhekerhojen kautta voisi tavoittaa parhaiten juuri ne perheet, jotka hyötyisivät ohjauksesta eniten.
Myös vanhempien esimerkillä ja teoilla on merkitystä. Suomalaisessa tutkimuksessa valtaosa alakouluikäisistä lapsista arveli, että he joisivat sokerisia mehuja ja limppareita vähemmän, jos heidän vanhempansa ostaisivat ja käyttäisivät vähemmän näitä tuotteita. Pikkukoululaisten sokerin saannin kohtuullistamiseen tarvitaan siis koko perheen osallistumista.
Lisättyä vai luontaista sokeria?
– Lisätyistä sokereista saatavan energian suositellaan olevan alle 10 prosenttia päivän kokonaisenergiansaannista. Lisätyillä sokereilla tarkoitetaan sakkaroosin eli pöytäsokerin lisäksi fruktoosia, glukoosia, tärkkelysperäisiä makeuttajia (glukoosisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirapit) ja muita niiden kaltaisia sokerivalmisteita, joita käytetään sellaisenaan tai lisätään elintarvikkeisiin valmistuksen yhteydessä.
– Monet ruoka-aineet sisältävät myös luontaisesti sokereita. Sokerin saantisuositus ei koske näitä sokereita eikä niiden saantia tarvitse rajoittaa. Luontaisen sokerin pitoisuudet ovat usein huomattavasti pienempiä kuin lisätyn sokerin. Esimerkiksi maidossa luontaisia sokereita on 5 g/100 g, appelsiinissa 6 g/100 g ja kaurapuurossa 0,2 g/100 g, kun makeisissa sokereita on 53 g/100 g ja suklaakekseissä 36 g/100 g.
Kirjoittaja:
FT, laillistettu ravitsemusterapeutti Aino-Maija Eloranta, Itä-Suomen yliopisto
Lähteet:
Alexy U, Sichert-Hellert W, Kersting M. Associations between intake of added sugars and intakes of nutrients and food groups in the diets of German children and adolescents. Br J Nutr 2003;90:441-447.
Eloranta AM, Lindi V, Schwab U, Kiiskinen S, Kalinkin M, Lakka HM, Lakka TA.
Dietary factors and their associations with socioeconomic background in Finnish girls and boys 6-8 years of age: the PANIC Study. Eur J Clin Nutr 2011;65:1211-1218.
Eloranta AM, Lindi V, Schwab U, Kiiskinen S, Venäläinen T, Lakka HM, Laaksonen DE, Lakka TA. Dietary factors associated with metabolic risk score in Finnish children aged 6-8 years: the PANIC study. Eur J Nutr 2014;53:1431-1439
Eloranta AM, Venäläinen T, Soininen S, Jalkanen H, Kiiskinen S, Schwab U, Lakka TA, Lindi V. Food sources of energy and nutrients in Finnish girls and boys 6-8 years of age – the PANIC study. Food Nutr Res 2016;60:32444.
Erkkola M, Kronberg-Kippilä C, Kyttälä P, Lehtisalo J, Reinivuo H, Tapanainen H, Veijola R, Knip M, Ovaskainen ML, Virtanen SM. Sucrose in the diet of 3-year-old Finnish children: sources, determinants and impact on food and nutrient intake. Br J Nutr 2009;101:1209-1217.
Hoppu U, Lehtisalo J, Tapanainen H, Pietinen P. Dietary habits and nutrient intake of Finnish adolescents. Public Health Nutr 2010;13:965-972.
Koro J. Ruokailutottumusten muuttamiseen vaikuttavat tekijät 9–10-vuotiailla lapsilla. Pro gradu –tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, 2011.
Kyttälä P, Erkkola M, Kronberg-Kippilä C, Tapanainen H, Veijola R, Simell O, Knip M, Virtanen SM. Food consumption and nutrient intake in Finnish 1-6-year-old children. Public Health Nutr 2010;13:947-956.
Ruottinen S, Niinikoski H, Lagström H, Rönnemaa T, Hakanen M, Viikari J, Jokinen E, Simell O. High sucrose intake is associated with poor quality of diet and growth between 13 months and 9 years of age: the special Turku Coronary Risk Factor Intervention Project. Pediatrics 2008;121:e1676-1685.
Tarvonen S. Lasten ruoankäyttö ja ateriarytmi arkipäivisin ja viikonloppuisin. Pro gradu –tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, 2013.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. ISBN 978-952-453-801-5 (verkkojulkaisu).
Ravitsemuskatsaus 2-2016Kouluruokailu, lapset ja kasvikset tapetilla20.12.2016