Myönteiset ruokailutilanteet, lapsen osallisuus perheen ruokapuuhissa ja yhdessä koettu ruokailo kehittävät lapsen ruokavaliota ravitsemuksellisesti hyvään suuntaan, sanoo tutkimusprofessori Suvi Virtanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Hän neuvoo vanhempia kiinnittämään erityistä huomiota lapsen suolan, sokerin ja eläinproteiinin saantiin.
Liiallinen suolan ja sokerin saanti on lapselle samanlainen terveysriski kuin aikuisellekin. Sekä lasten suolan että sokerin saanti ylittää suositellun tason kahden vuoden iästä lähtien. Runsas suolan saanti nostaa verenpainetasoja jo lapsuudessa. Se ennustaa myös aikuisiän kohonnutta verenpainetta.
– Tutkimuksissa on saatu lisäksi viitteitä siitä, että lapsen runsas suolan käyttö on yhteydessä myös lihavuuden kehittymiseen, Virtanen kertoo.
Virtanen muistuttaa, että suolamieltymys on pitkälti opittu tottumus. Mitä suolaisempaan ruokaan lapsi tottuu, sitä enemmän hän siitä pitää. Siksi kohtuulliseen suolan käyttöön on hyvä totutella jo pienestä pitäen. 2-10-vuotiaille lapsille sopiva suolan määrä on korkeintaan 3-4 grammaa päivässä, alle 2-vuotiaille vain 2 grammaa. Imeväisikäisen lapsen ruokavaliossa ei pitäisi olla suolaa eikä suolaa sisältäviä elintarvikkeita ollenkaan.
Maltilla makeaa
Yhtä tärkeää on totuttaa lapsi kohtuulliseen sokerin käyttöön. Ravitsemussuositusten mukaan enintään 10 prosenttia koko päivän energiasta saa tulla sokerista. Lapsi saa sokeria ennen kaikkea piilosokerina esimerkiksi mehujuomien, sokeroitujen jogurttien ja vanukkaiden sekä makeisten ja suklaan mukana. Lapsen ruokavalion runsas sokerin määrä huonontaa yleensä koko ruokavalion laatua.
– Runsaasti sokeria käyttävä lapsi saa ravinnostaan vähän kuitua ja pehmeää rasvaa. Myös D- ja E-vitamiinin, monien B-vitamiinien sekä esimerkiksi kalsiumin ja raudan saanti heikkenee, Virtanen luettelee.
Terveyshaittoja kasvattaa entisestään se, että runsas sokerin saanti on jo lapsilla yhteydessä lisääntyneeseen sydäntautien riskiin. Runsas sokerin saanti altistaa lapsen lihomiselle, heikentää veren rasva-arvoja, kohottaa verenpainetta ja voi lisäksi rasvoittaa maksaa. Virtasen mukaan tutkimusnäyttö riskeistä on vahvaa.
– Erityisen haitallista sokeri näyttää olevan imeväisikäisen lapsen ruokavaliossa, Virtanen sanoo.
Lue lisää sokerista tämän lehden jutusta Liiallinen sokerinsaanti on haaste koko lapsuusiän
Runsas proteiinin saanti lihottaa
Virtanen neuvoo kiinnittämään huomiota myös lapsen proteiinin saantiin. Tutkimuksissa on saatu vahvaa näyttöä siitä, että runsas proteiinin saanti varhaislapsuudessa lisää lihavuuden riskiä myöhemmin elämässä. Pienen lapsen proteiinin saantia voidaan pitää korkeana silloin, kun proteiinin osuus päivän energiasta on yli 15 prosenttia. Varsinkin eläinperäisten proteiinilähteiden määrää lapsen ruokavaliossa tulisi kohtuullistaa.
– Suomalaiset lapset saavat proteiinia erityisesti maidosta, lihasta ja viljavalmisteista. Noin 60 prosenttia lasten saamasta proteiinista on eläinproteiinia. Sen osuutta voisi hyvin vähentää, Virtanen kertoo.
Viesti suosituksista rakentavasti
Koko perheen ruokatottumuksiin on hyvä mahdollisuus vaikuttaa esimerkiksi lastenneuvolassa terveydenhoitajan vastaanotolla. Myös ravitsemusterapeutit kohtaavat työssään säännöllisesti lapsiperheitä. Aina asiantuntijan ja perheen käsitys terveellisestä syömisestä ei ole samanlainen, vaan vastakkain saattavat olla erilaiset arvot.
Vastaava ravitsemusterapeutti Anette Palssa Terveystalosta sanoo, että ravitsemussuosituksista on yritettävä keskustella rakentavaan sävyyn silloinkin, kun asiakkaan ja asiantuntijan arvot vastaanotolla kohtaavat.
– Myötäile, kuuntele, kysele ja ihmettele. Anna myönteistä palautetta, jos olette jostakin asiasta samaa mieltä. Vältä antamasta viestejä, että kyseenalaistat asiakkaan arvovalintoja ja elämää. Älä missään nimessä provosoidu ja hermostu, sillä silloin viimeistään menetetään keskusteluyhteys asiakkaan kanssa, Palssa opastaa.
Palssa itse pyrkii tunnistamaan ja tukemaan asiakkaan esille tuomaa muutospuhetta. Asiakkaan omaa motivaatiota muutokseen kannattaa vahvistaa.
– Tärkeää on kuitenkin säilyttää tunne vapaaehtoisuudesta. Ihmisellä pitää olla tunne siitä, että hän voi itse ohjata tekemisiään.
Palssan mukaan myönteisyys ja pyrkimys empatiaan kantavat silloinkin, kun arvoristiriidat uhkaavat turhauttaa.
– On hyvä muistaa, että asiakas hakee hyväksyntää arvojensa mukaiselle arjelleen. Loppujen lopuksi kyse on paljon isommista asioista kuin ruoasta, josta vastaanotolla puhutaan, Palssa pohtii.
Kirjoittaja:
Krista Korpela-Kosonen
Lähde:
Suvi Virtasen ja Anette Palssan puheenvuorot Valtakunnallisilla Ravitsemuspäivillä 13.10.2016 Helsingissä.
Ravitsemuskatsaus 2-2016Kouluruokailu, lapset ja kasvikset tapetilla20.12.2016