Kolme tärkeää käännekohtaa

Ra­vit­se­mus­fy­si­o­lo­gi­an pro­fes­so­ri Mar­ja Mu­ta­nen on aina ol­lut kiin­nos­tu­nut bi­o­lo­gi­as­ta. Kou­lun jäl­keen hän ha­keu­tui lää­ke­tie­teel­li­sen tie­de­kun­nan kar­sin­ta­kurs­seil­le, mut­ta opis­ke­lu­paik­ka ei au­en­nut. Viik­kiin maa­ta­lous-met­sä­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan sen si­jaan pää­si opis­ke­le­maan ra­vit­se­mus­tie­det­tä yli­op­pi­las­to­dis­tuk­sel­la.

Aluk­si yli­o­pis­to­ura ei tun­tu­nut ko­vin­kaan kiin­nos­ta­val­ta, mut­ta sit­ten ta­pah­tui Mar­ja Mu­ta­sen elä­män ja uran en­sim­mäi­nen tär­keä kään­ne­koh­ta. Hän pää­si pro­fes­so­ri Han­nu Myk­kä­sen tut­ki­mus­a­pu­lai­sek­si ka­nan­po­jan suo­lia sol­mi­maan.   Ka­nan suo­lien avul­la tut­kit­tiin ra­vin­to­ai­nei­den imey­ty­mis­tä.

‒ Olin heti myy­ty. Että jo­tain näin jän­nää voi teh­dä ra­vit­se­mus­tut­ki­muk­sen ni­mis­sä.

Kana­ko­kei­ta ei kui­ten­kaan pys­tyt­ty Vii­kis­sä jat­ka­maan, ja Mar­ja Mu­ta­nen läh­ti USA:han te­ke­mään väi­tös­tut­ki­mus­taan koe-eläi­mil­lä. Hä­nen tut­ki­mus­hank­keen­sa kä­sit­te­li­vät en­sin se­lee­niä ja myö­hem­min ras­vo­ja ja prostaglandiineja. Ne oli­vat bi­o­lo­gi­sel­ta kan­nal­ta kiin­nos­ta­via.

‒ Ruu­an­su­la­tus ja eri­tyi­ses­ti ai­neen­vaih­dun­ta ovat ra­vit­se­mus­fy­si­o­lo­gi­as­sa vai­kei­ta alu­ei­ta. Mut­ta aina pi­tää op­pia ym­mär­tä­mään enem­män ja pa­rem­min. Ute­li­ai­suus ja kiin­nos­tus ei­vät sal­li luo­vut­taa.

Mar­ja Mu­ta­nen ve­tää mm. mo­le­kyy­li­ra­vit­se­muk­sen kurs­sia, jos­sa ai­neen­vaih­dun­ta vie­dään so­lu­jen ja mo­le­kyy­lien ta­sol­le. Moni ha­keu­tuu kurs­sil­le ihan vain op­pi­ak­seen ym­mär­tä­mään fy­si­o­lo­gi­as­ta ja mo­le­kyy­li­bi­o­lo­gi­as­ta enem­män.

Opettajan oivallus

Toi­nen elä­mää ja uraa muok­kaa­va kään­ne­koh­ta tuli ker­ran ke­säl­lä piha­töis­sä puu­ha­tes­sa. Pro­fes­so­ri sai oi­val­luk­sen opet­ta­mi­ses­ta.

‒ Ei tie­toa voi toi­siin noin vain siir­tää. Jo­kai­sen on itse oi­val­let­ta­va asi­at. ”Lois­ta­vaa” lu­en­toa teh­des­sään lu­en­noit­si­ja itse op­pii uut­ta ja muut sit­ten kil­tis­ti kuun­te­le­vat. Ei se niin toi­mi. Hyvä opet­ta­ja he­rät­tää opis­ke­li­jois­sa kiin­nos­tuk­sen ja saa hei­dät et­si­mään ja ym­mär­tä­mään.

Mar­ja Mu­ta­nen pi­tää opet­ta­mi­ses­ta ja hän­tä pi­de­tään hy­vä­nä lu­en­noit­si­ja­na.

‒ En ehkä osaa tar­peek­si tut­ki­jak­si, sik­si pi­dän opet­ta­mi­ses­ta, hän nau­rah­taa.

‒ Toi­saal­ta ener­gi­an vaih­to nyky­o­pis­ke­li­joi­den kans­sa on it­sel­le jat­ku­vaa uu­den op­pi­mis­ta. Pie­net ope­tus­ryh­mät haas­ta­vat opet­ta­jan. Subs­tans­sia pi­tää olla.

Omas­sa ope­tuk­ses­saan Mar­ja Mu­ta­nen ha­lu­aa op­pia myös itse. Ope­tuk­sen li­säk­si hän te­kee tut­ki­mus­ta, oh­jaa gra­du­ja ja väi­tös­kir­jo­ja.

Globaalia paikallisin keinoin

Mar­ja Mu­ta­sen työ­uran kol­mas kään­ne­koh­ta al­koi muo­tou­tua, kun hän ryh­tyi miet­ti­mään saa­vu­tuk­si­aan ja toi­vei­taan. Hie­no­ja, ar­vok­kai­ta tie­teel­li­siä jul­kai­su­ja oli ker­ty­nyt vuo­sien mit­taan ja ope­tuk­ses­ta­kin oli tul­lut pal­kit­se­vaa pa­lau­tet­ta. Mut­ta hän ha­lu­si vie­lä teh­dä jo­ta­kin muu­ta ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä.

Hän ryh­tyi sel­vit­tä­mään, mi­ten pää­si­si mu­kaan ke­hi­tys­maa­pro­jek­tei­hin. Ke­hi­tys­maa­lää­kä­rin työ oli kan­gas­tel­lut mie­les­sä jo sil­loin, kun hän pyr­ki opis­ke­le­maan lää­ke­tie­det­tä.

Hän luki Zim­bab­wes­sa työs­ken­te­le­väs­tä suo­ma­lai­ses­ta pa­ris­kun­nas­ta, lä­het­ti heil­le säh­kö­pos­tia ja pyy­si pääs­tä käy­mään. Ja niin hän mat­kus­ti omil­la ra­hoil­laan tu­tus­tu­maan pa­ris­kun­nan työ­hön. Sii­tä vie­rai­lus­ta läh­ti­vät ver­kos­tot pu­nou­tu­maan yli­o­pis­toon, tut­ki­joi­hin ja ke­hi­tys­maa­toi­mi­joi­hin.

Mar­ja Mu­ta­sel­le tuli sel­väk­si, että tut­ki­muk­sen ja vai­kut­ta­mi­sen koh­teek­si on otet­ta­va nuor­ten nais­ten ja tyt­tö­jen ter­veys ja ra­vit­se­mus. Ke­hi­tys­mais­sa ty­töt saat­ta­vat tul­la ras­kaak­si usein jo 14-vuotiaana. Nuor­ten äi­tien oma hy­vin­voin­ti ja tai­dot las­ten hoi­dos­sa ja ra­vit­se­muk­ses­sa ovat avain­a­si­oi­ta vä­es­tön hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­ses­sä. Sel­vää oli myös, että työ­tä on teh­tä­vä yh­teis­työs­sä pai­kal­lis­ten toi­mi­joi­den kans­sa.

Suo­men lä­he­tys­tös­sä Mo­sam­bi­kis­sa ta­pah­tui val­loi­tus, kun Mar­ja Mu­ta­nen yh­des­sä tut­ki­ja Heli Kuu­si­pa­lon kans­sa pää­si ker­to­maan tär­keil­le ih­mi­sil­le tut­ki­mus­i­de­an­sa. Aluk­si piti kar­toit­taa, mitä nuo­ret ty­töt yleen­sä syö­vät ja mikä on hei­dän ra­vit­se­mus­ti­lan­sa. Sen jäl­keen sel­vit­tää, mi­ten pai­kal­li­sis­sa olois­sa voi­tai­siin pa­ran­taa ra­vit­se­mus­ta.

Suo­men Aka­te­mia myön­si 4-vuotisen tut­ki­mus­apu­ra­han kes­ki­ses­sä Mo­sam­bi­kis­sa teh­tä­vään tut­ki­muk­seen tyt­tö­jen ra­vit­se­muk­sen ja ter­vey­den pa­ran­ta­mi­sek­si. Mo­sam­bi­kis­sa kou­lu­te­taan ter­vey­den­hoi­to­hen­ki­lös­töä. Siel­lä on oi­val­let­tu, että vä­es­tön ter­vey­den­ti­lal­la on mer­ki­tys­tä tuot­ta­vuu­den kan­nal­ta.

Kou­lu­tus­han­ke GloCal vas­taa äi­tien ja ter­vey­den­huol­to­hen­ki­lös­tön tie­don­tar­pee­seen. Mar­ja Mu­ta­nen ku­vaa ter­veys­a­se­mal­la äi­din yri­tyk­siä syöt­tää vas­ta­syn­ty­nyt­tä vau­vaan­sa.

Tutkimuksesta koulutushankkeeksi

Tut­ki­mus­hank­keen ede­tes­sä Mar­ja Mu­ta­sen opet­ta­ja­minä as­tui esiin ja syn­ny­tet­tiin kou­lu­tus­han­ke GloCal vas­taa­maan nuor­ten äi­tien ja hoi­to­hen­ki­lös­tön tie­don­tar­pee­seen. GloCal tu­lee sa­nois­ta global ja local eli maa­il­man­laa­jui­ses­ti pai­kal­li­sin eh­doin. GloCal si­säl­tää ope­tus­vi­de­oi­ta ja mo­bii­li­so­vel­luk­sia äi­tien ja hei­dän las­ten­sa ra­vit­se­muk­sen ja ter­vey­den pa­ran­ta­mi­sek­si. Kon­sep­ti toi­mii riip­pu­mat­ta per­hei­den si­jain­ti­pai­kas­ta, luku­tai­dos­ta tai saa­ta­vil­la ole­vas­ta vä­li­neis­tös­tä.

Vi­de­oi­ta on noin 50 ja ne kä­sit­te­le­vät äi­tien ra­vit­se­mus­ta ja ter­veyt­tä, ime­tys­tä, lisä­ruo­kin­taa ja pik­ku­las­ten ter­veyt­tä. Osa vi­de­ois­ta on ani­maa­ti­oi­ta, osa pai­kal­lis­ten nais­ten kans­sa teh­ty­jä fil­me­jä, jois­sa nä­ky­vät pai­kal­li­set ruu­at ja kult­tuu­ri. Ani­maa­ti­ot ha­vain­nol­lis­ta­vat, mitä ta­pah­tuu ke­hon si­säl­lä. Ma­te­ri­aa­li on saa­ta­vil­la eng­lan­nik­si, rans­kak­si, por­tu­ga­lik­si, swa­hi­lik­si ja sitä kään­ne­tään jat­ku­vas­ti uu­sil­le kie­lil­le, myös hei­mo­kie­lil­le. Ke­ni­as­sa on tes­tat­tu Suo­men Aka­te­mi­an hank­kees­sa GloCalin vai­kut­ta­vuut­ta, kun ta­voit­tee­na on muut­taa äi­tien ja hoi­ta­jien käyt­täy­ty­mis­tä las­ten ruok­ki­mi­ses­sa.

Ter­vey­den­hoi­to­hen­ki­lös­tö voi mo­bii­li­so­vel­luk­ses­sa hel­pos­ti koo­ta ja säi­lyt­tää tie­toa las­ten ter­vey­des­tä. Kas­vu­käy­rien avul­la voi seu­ra­ta las­ten ke­hi­tys­tä ja säh­köi­sel­lä kor­til­la ro­ko­tus­suun­ni­tel­man to­teu­tu­mis­ta.

So­vel­luk­ses­sa on myös tar­kis­tus­lis­ta, jol­la var­mis­te­taan, että äi­dit saa­vat juu­ri sitä tie­toa, mitä tar­vit­se­vat. Tar­kis­tus­lis­ta suo­sit­te­lee kul­le­kin kat­sot­ta­vak­si tar­peel­li­set ope­tus­vi­de­ot. Vi­de­oi­ta voi­daan näyt­tää myös TV-näy­töl­lä ter­veys­kes­kus­ten odo­tus­huo­neis­sa, pan­keis­sa, bus­seis­sa ja muis­sa ylei­sis­sä pai­kois­sa.

Mar­ja Mu­ta­nen on sel­väs­ti in­nos­tu­nut GloCalista. Sen pa­ris­sa on saa­nut teh­dä työ­tä in­nos­tu­nei­den tut­ki­joi­den ja kol­le­go­jen kans­sa. On tu­tus­tu­nut uu­siin am­mat­ti­kun­tiin, kun on tar­vit­tu piir­tä­jiä, ku­vaa­jia ja ää­nit­tä­jiä. Ja en­nen kaik­kea on tun­te­nut te­ke­vän­sä mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä.

Yh­des­sä ras­kaa­na ole­vien nais­ten kans­sa koos­tet­tu mal­li­lau­ta­nen. Sen ta­voit­tee­na on osoit­taa, että pai­kal­li­sis­ta ai­nek­sis­ta voi koo­ta ate­ri­an, jos­sa on run­saas­ti mm. folaattia.

Kohtuutta ja kunnioitusta

Tääl­lä koti­maas­sa Mar­ja Mu­ta­nen ha­lu­ai­si tuo­da ra­vit­se­mus­kes­kus­te­luun koh­tuu­den ja ruu­an kun­ni­oit­ta­mi­sen.

‒ Nyt ruu­an ym­pä­ril­lä kohkataan val­ta­vas­ti kai­ken­lais­ta. Ruu­al­la hifistellään, raa­ka-ai­nei­den han­kin­taan käy­te­tään ai­kaa ja vai­vaa ja yh­tei­set ruo­ka­het­ket ovat yhtä juh­laa. Ruu­as­ta on teh­ty kai­ken mah­dol­li­sen muun vä­li­ne.

‒ On täy­sin hy­väk­syt­tä­vää syö­dä ar­ki­sen ta­val­li­ses­ti. On tur­haa syyl­lis­tyä sii­tä, ett­ei seu­raa vii­mei­sim­piä ruo­ka­tren­de­jä. Yh­des­sä syö­mi­nen on si­nän­sä kau­nis aja­tus ja kan­na­tet­ta­va asia, mut­ta ei ole myös­kään hä­peä syö­dä yk­sin.

Mar­ja Mu­ta­sen opis­ke­lu­ai­ko­jen ali­vuok­ra­lais­e­män­tä Ada on oiva esi­merk­ki ruu­an kun­ni­oit­ta­mi­ses­ta. Ada val­mis­ti it­sel­leen huo­lel­la ate­ri­an joka päi­vä. Kat­toi sen kau­niis­ti tar­jot­ti­mel­le ja naut­ti olo­huo­nees­saan rau­hal­li­ses­ti ja ar­vok­kaas­ti.

‒ Hän ei ol­lut yk­sin ruo­kail­les­saan. Hän seu­rus­te­li ate­ri­an­sa kans­sa ja naut­ti sii­tä kai­kil­la ais­teil­la.

Ihan tavallinen maratoonari

Mar­ja Mu­ta­nen on ol­lut nai­mi­sis­sa 40 vuot­ta ”sa­man mie­hen kans­sa”. Heil­lä on kol­me las­ta ja kuu­si las­ten­las­ta.

‒ Mi­nul­la ei ole mi­tään eri­tyis­ky­ky­jä tai -har­ras­tuk­sia. Juok­sen, pyö­räi­len ja ka­pu­an por­taat, jos ne vain ovat nä­ky­vis­sä, to­te­aa kak­si ma­ra­to­nia juos­sut pro­fes­so­ri.

Kir­joit­ta­ja:

MMM Lee­na Pac­ka­len on eläk­keel­lä ole­va vies­tin­nän am­mat­ti­lai­nen, joka on ol­lut pe­rus­ta­mas­sa Ra­vit­se­mus­kat­saus­ta jo 1970-lu­vul­la. Työ­his­to­ri­aan mah­tuu lu­ke­ma­ton mää­rä leh­ti­jut­tu­ja, oppi- ja va­lis­tus­ma­te­ri­aa­lia, his­to­riik­ke­ja ja mui­ta teks­te­jä ra­vit­se­muk­sen ja elin­tar­vi­ke­ket­jun ym­pä­ril­tä.

Mar­ja Mu­ta­nen on ra­vit­se­mus­fy­si­o­lo­gi­an pro­fes­so­ri Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa.