Elintarvikkeiden ravintokuitutietoihin tulee muutoksia. Tämä johtuu uusista päteviksi todetuista mittausmenetelmistä. Uusin menetelmin pystytään määrittämään kaikki ravintokuidun komponentit – myös lyhytketjuiset oligosakkaridit, jotka lasketaan kuuluviksi ravintokuituun.
Mistä ravintokuitu koostuu?
Ravintokuitu koostuu lähes aina erilaisista yhdisteistä, jotka poikkeavat kemiallisesti toisistaan. Kuidun määritelmästä kiisteltiin pitkään. Nykyisen lainsäädännön mukaan ravintokuitua ovat hiilihydraattipolymeerit, jotka eivät sula tai imeydy ihmisen ohutsuolessa. Näissä hiilihydraattipolymeereissä on vähintään kolme monomeeristä yksikköä. Polymeerit kuuluvat seuraaviin luokkiin:
- Syötävät hiilihydraattipolymeerit, joita esiintyy luonnollisesti nautintavalmiissa elintarvikkeessa.
- Syötävät hiilihydraattipolymeerit, jotka on saatu elintarvikkeen raaka-aineesta fysikaalisella, entsymaattisella tai kemiallisella keinolla ja joilla on yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamia myönteisiä fysiologisia vaikutuksia.
- Syötävät synteettiset hiilihydraattipolymeerit, joilla on yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamia myönteisiä fysiologisia vaikutuksia.
Miten kuidun määrä analysoidaan?
Elintarvikkeiden ravintokuitupitoisuutta on mitattu monin erilaisin menetelmin. Tämän vuoksi ravintokuidun määrää koskevat tiedot ovat eri tietolähteissä voineet poiketa enemmän tai vähemmän toisistaan.
Evirassa on ollut käytössä vuodesta 2014 lähtien uusi päteväksi todettu menetelmä, jonka avulla voidaan analysoida kuidun kokonaismäärän lisäksi erikseen pitkä- ja lyhytketjuisten hiilihydraattien määrä. Lisäksi voidaan erotella pitkäketjuiset hiilihydraatit veteen liukenemattomiin ja vesiliukoisiin.
Kuitupitoisuudet on määritetty lähes sadasta elintarvikkeesta, jotka ovat keskeisiä kuidun lähteitä: viljatuotteita, kasviksia, palkokasveja, hedelmiä, marjoja, sieniä ja siemeniä. Hanketta ovat rahoittaneet pääasiassa maa- ja metsätalousministeriö sekä Elintarviketieteiden seura.
Muutoksia kuitupitoisuuksiin
Tulokset osoittivat, että kuitupitoisuudet tavallisimmin suurentuivat. Joissakin ruoka-aineissa (esim. härkäpapu, herne ja punasipuli) oli kuitua jopa 2-3 kertaa enemmän verrattuna aikaisempiin lukemiin (Taulukko 1). Yksi syy tähän on se, että vanhoilla menetelmillä ei saatu esiin kaikkia kuitutyyppejä. Ruisjauhojen, vehnäleseiden ja punasipulin kuitupitoisuutta nostavat pääosin niiden sisältämät oligosakkaridit, joita ei aikaisemmin laskettu mukaan kuituun.
Ravintokuidun terveysvaikutuksia
Ravintokuidulla tiedetään olevan monia myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Sen saantimääräksi suositellaan vähintään 25-35 grammaa vuorokaudessa. Esimerkiksi veteen liukenematon kuitu parantaa vatsan toimintaa lisäämällä ulostemassaa ja nopeuttamalla sen kulkua pois elimistöstä. Sitä on erityisesti vehnä- ja ruisleseissä. Vesiliukoinen kuitu voi alentaa veren kolesterolipitoisuutta ja hidastaa glukoosipitoisuuden nousua. Sitä on varsinkin kauraleseissä ja rukiissa.
Tiedetään myös, että hitaasti paksusuolessa pilkkoutuvat oligosakkaridit lisäävät terveydelle hyödyllisten bifido- ja maitohappobakteerien määrää ja tuottavat lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka suojaavat suolistosyöviltä. Toisaalta joillekin herkkävatsaisille oligosakkaridit voivat aiheuttaa vatsanväänteitä.
Tästä huolimatta Euroopan unionissa (EU) ravintokuidulle kokonaisuutena ei ole hyväksytty yhtään terveysväitettä. Selitys tähän on se, että ravintokuitu sisältää ryhmän rakenteeltaan ja vaikutuksiltaan erilaisia yhdisteitä. Sen sijaan ravintokuidun yksittäisille komponenteille on hyväksytty seitsemän terveysväitettä (Taulukko 2).
Kirjoittaja:
Ravitsemustieteen dosentti, FT Paula Hakala toimii ravitsemusasiantuntijana Kelan tieto- ja viestintäyksikössä. Hän vastaa mm. Kelan ateriatukeen liittyvästä Korkeakouluopiskelijoiden ruokailusuosituksesta. Suunnitteilla on tiedotuskampanja ateriatuesta.
Lähteet:
Helena Pastellin esitelmä Eviran järjestämässä LYNET-seminaarissa ”Ruoka on kemiaa” 31.1.2017.
Rainakari, A., Rita, H., Putkonen, T., Pastell, H. New dietary fibre content results for cereals in the Nordic countries using AOAC 2011.25 method. Journal of Food Composition and Analysis 2016; 51:1-8.
www.evira.fi
Ravitsemuskatsaus 1-2017Kuka kuuntelee ravitsemuksen asiantuntijaa? 21.6.2017