Sosiaalisessa mediassa väitellään taas ravitsemuksesta. Tällä kertaa aiheena on tyydyttynyt rasva. Äänekäs keskustelijoiden joukko väittää, ettei tyydyttyneen rasvan saannista tarvitse olla yhtään huolissaan. Sen käyttöä voisi olla järkevää jopa lisätä. Ravitsemusasiantuntijat taas sanovat, ettei tyydyttynyttä rasvaa pitäisi syödä liikaa. Vain alle kymmenen prosenttia päivän energiasta saisi olla peräisin tyydyttyneestä rasvasta. Kumpaa porukkaa somen moniäänisessä ravitsemuskeskustelussa oikein pitäisi uskoa?
– Ravitsemustiede on ristiriitainen ala. Monet väittävät epäterveellisiksi juuri niitä ruoka-aineita, joita me ravitsemustieteilijät listaamme terveellisiksi ja päinvastoin. Liikunnasta ei käydä sosiaalisessa mediassa lainkaan sellaista väittelyä kuin ravitsemuksesta. Ei löydy juurikaan niitä, jotka väittäisivät, että liikunta on epäterveellistä eikä se missään nimessä kannata, sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.
Media ruokkii tasapuolisuuden harhaa
Fogelholmin mukaan ristiriitaisina vellovat some-keskustelut luovat suurelle yleisölle helposti harhan siitä, että ravitsemustieteen asiantuntijat olisivat asioista eri mieltä. Media ruokkii virheellistä vaikutelmaa kutsumalla keskusteluun tai haastatteluun tasaveroisiksi kumppaneiksi ravitsemustieteen professorin, ravitsemustutkijan tai ravitsemusterapeutin sekä henkilön, jonka koulutus ja pätevyys voi olla joltakin täysin toiselta alalta.
– Olen ollut televisiossa keskustelemassa ravitsemuksesta kampaajan kanssa. Keskustelussa kummankin mielipide ravitsemuksesta painoi yhtä paljon, Fogelholm päivittelee.
Hän on havainnut, että osa lääkäreistäkin on noussut vastarintaan ravitsemussuositusten kanssa. Usein eniten äänessä ovat kuitenkin ne, jotka eivät tee itse tutkimustyötä tai jos tekevät, tutkimusalueena on jokin ihan muu kuin ravitsemus.
– Ristiriitaista keskustelua seuratessa tavallinen ihminen saattaa tehdä päätelmän, että terveellinen syöminen on vaikeaa. Jos pääsee pohtimaan, mikä on asiantuntijuutta ja mikä ehkä ei, terveellinen syöminen ei enää olekaan niin vaikeaa. Mediakriittisyyttä tarvitaan, Fogelholm painottaa.
Hyvän syömisen resepti: kasvikunnan tuotteita ja kalaa
Professori muistuttaa, että ravitsemustiede on varsin monimutkainen tiede. Laajatkin väestötutkimukset voivat antaa ruoka-aineiden terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä ristiriitaisen kuvan, koska sekoittavia tekijöitä on paljon. Käsitystä tietyn ruoka-aineen ja terveyden tai sairastumisriskin välisestä suhteesta ei voi siksi koskaan rakentaa vain yhden tutkimuksen varaan.
– Sekaisin mennään, jos tarkastellaan vain yksittäisiä tutkimustuloksia. On jopa tutkimuksia, joiden mukaan runsas vihannesten käyttö heikentää terveyttä. Hyvä lähtökohta on valita ruoka-aineita, jotka on kautta linjan useissa eri tutkimuksissa todettu terveellisiksi. Tähän joukkoon kuuluvat kasvikset, hedelmät ja marjat, täysjyvävilja, kala sekä rypsi- ja oliiviöljy, Fogelholm kertoo.
Terveellisen syömisen tavoittelussa kannattaa professorin mukaan kiinnittää ennen kaikkea huomiota suuriin kokonaisuuksiin. Liian pieniin yksityiskohtiin takertuminen tekee syömisestä paljon monimutkaisempaa.
– Terveellisen syömisen iso kuva on lopulta aika yksinkertainen. Se on kasvisvoittoinen ruokavalio, jossa on mukana myös kalaa. Maitovalmisteita ja siipikarjaa voi halutessaan ottaa mukaan, Fogelholm summaa.
Vertaile pakkausmerkintöjä
Viljavalmisteet:
Tarkista etenkin kuidun ja sokerin määrä. Mitä enemmän kuitua ja mitä vähemmän sokeria, sen parempi.
Ravintorasvat:
Tarkista tyydyttymättömien rasvojen kokonaismäärä. Valitse vaihtoehto, jossa tyydyttynyttä rasvaa on vähiten.
Kirjoittaja:
ETM Krista Korpela-Kosonen on toimittaja, viestintäyrittäjä ja sanojen ammattilainen, joka kirjoittaa työkseen ravitsemuksesta ja terveydestä.
Lähde:
Mikael Fogelholmin puheenvuoro Marttaliiton ruokaseminaarissa Helsingissä 21.4.2017.
Ravitsemuskatsaus 1-2017Kuka kuuntelee ravitsemuksen asiantuntijaa? 21.6.2017