Lapsen hammasterveyttä on tarpeen edistää jo imeväisiästä lähtien. Valtaosa vauvoista syntyy tervehampaisina. Ensimmäiset maitohampaat puhkeavat noin puolen vuoden iässä. Syntymähetkellä suu on lähes steriili. Reikiintymistä aiheuttavia Streptococcus mutans –bakteereja alkaa ilmaantua lapsen suuhun vasta hampaiden puhkeamisen jälkeen.
– Lapsen hammasterveyttä määrittelee hänelle annettu ravinto. Hammasterveys järkkyy, jos sokeria on ruokavaliossa yli kohtuullisen käyttömäärän. Ateriarytmin säännöllisyys edistää hammasterveyttä. Lapsi täytyy jo hyvin varhaisessa vaiheessa totuttaa siihen, että ruuat ja juomat nautitaan ruoka-aikaan ja aterioiden välille jätetään kunnolliset tauot, muistuttaa dosentti, erikoishammaslääkäri Sara Karjalainen Turun yliopistosta.
Lasten hammasterveys kohentunut
Karjalaisen mukaan suomalaisten lasten hammasterveys on kohentunut huomattavasti 1970-luvulta lähtien. 1970-luvulla 12-vuotiaiden suomalaislasten DMFT-indeksi oli keskimäärin 7, kun se nyt on noin 1. DMFT-indeksi kuvaa reikiintyneiden, poistettujen ja paikattujen hampaiden yhteenlaskettua määrää.
Turun yliopiston STRIP-tutkimuksessa havaittiin vuonna 2004, että lapsen käyttämä sokerimäärä on yhteydessä DMFT-indeksiin. Runsaasti sokeria käyttävillä lapsilla DMFT-indeksi oli kaksinkertainen (3,9 vrt. 1,9) verrattuna sokeria kohtuullisesti käyttäviin lapsiin. Lasten sokerin käyttöä seurattiin imeväisiästä 10 vuoden ikään saakka. Käyttö määritettiin kohtuulliseksi, jos sokerin osuus päivän kokonaisenergiasta jäi alle 10 prosenttiin.
Hampaille kriittinen pH on alle 5,5
Hampaiden terveyden kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota sokeripitoisten ruokien ja juomien määrään ja käyttötiheyteen, mutta myös ruokien tahmeuteen ja niiden viipymään suussa. Esimerkiksi tahmeat toffee ja kinuski viipyvät pitkään suussa, joten ne altistavat hampaita pitkälle happohyökkäykselle.
Happohyökkäys tarkoittaa reaktiota, jossa suun bakteerit tuottavat sokereista ja muista hiilihydraateista happoja, jotka liuottavat hammaskiilteestä mineraaleja. Lähes jokainen syömis- ja juomiskerta aiheuttaa suussa happohyökkäyksen. Hampaiden terveyden kannalta kriittinen pH on 5,5. Tätä matalampi pH altistaa hampaat kiilteen liukenemiselle.
– Mitä useammin syömme, sitä useammin pH putoaa alle 5,5:n. Jatkuva napostelu pitää pH:n lähes koko ajan happaman puolella. Se houkuttelee suuhun lisää happamassa viihtyviä mikrobeja. Ne perääntyvät usein hammasväleihin, joten niistä on erityisen vaikea päästä eroon, Karjalainen kertoo.
Happamat juomat ovat eroosioriski
Mehut ja virvoitusjuomat viipyvät suussa vain lyhyen hetken, mutta ne ovat siitä huolimatta hammasterveydelle haitallisia happamuutensa vuoksi. Juomien hapot altistavat hampaat kiillevaurioille, sillä hapot liuottavat ja pehmentävät hampaan pintaa. Hammaseroosio on hampaan pinnan kemiallista liukenemista happojen vaikutuksesta ilman bakteerien läsnäoloa.
Juomien happamuudessa on eroja. Virvoitus- ja energiajuomat sekä mehut ovat useimmiten happamia. Esimerkiksi kolajuomien pH on 2,5 ja omenamehun 3,5. Vastaavasti taas maidon pH 6,5 on lähellä neutraalia. Vesi, maito ja sylki huuhtelevat hampaita ja neutraloivat suun happamuutta.
– Eroosiovaurioiden tehokkainta hoitoa on niiden ennaltaehkäisy, Karjalainen painottaa.
Kuinka paljon sokeria on sopivasti?
Ravitsemussuositukset neuvovat rajoittamaan lisätyn sokerin saantia niin, että sen osuus koko päivän energiasta jää alle 10 prosenttiin. Aikuiselle miehelle se tarkoittaa noin 26, naiselle noin 22 ja pienelle koululaiselle noin 15 sokeripalaa päivässä. Aikuisen maksimisokerisuositus tulee täyteen yhdellä puolen litran pullolla sokeroitua virvoitusjuomaa.
Aikuisten suomalaisten sokerin saanti on keskimäärin suositusten mukaista, mutta iso osa lapsista käyttää sokeripitoisia elintarvikkeita liikaa. Lasten sokerin saanti ylittää suositukset jo leikki-iässä.
Ravitsemussuositusten lisätyllä sokerilla tarkoitetaan tavallista pöytäsokeria eli sakkaroosia, hedelmäsokeria eli fruktoosia ja rypälesokeria eli glukoosia sekä glukoosi- ja fruktoosisiirappeja ja muita vastaavia sokerivalmisteita, joita käytetään sellaisenaan tai lisätään elintarvikkeisiin ja ruokiin valmistuksen aikana.
Kasvisten, hedelmien, marjojen ja makeuttamattomien maitovalmisteiden luontaisesti sisältämää sokeria ei tarvitse välttää.
Kirjoittaja:
Krista Korpela-Kosonen
Lähteet:
Dosentti Sara Karjalaisen puheenvuoro Suomen Ravitsemustieteen Yhdistyksen seminaarissa 16.3.2017 Helsingissä.
Ruottinen S ym. Sucrose intake since infancy and dental health in 10-year-old children. Caries Res 2004; 38(2):142-8.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. https://www.evira.fi/globalassets/vrn/pdf/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.3_es-1.pdf
Ravitsemuskatsaus 1-2017Kuka kuuntelee ravitsemuksen asiantuntijaa? 21.6.2017