Tammikuussa 2017 julkaistuissa uudistetuissa Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokailusuosituksissa onnistunut kouluruokailu kiteytetään seitsemään ulottuvuuteen. Ulottuvuuksista maksuttomuus, tarkoituksenmukaisuus, täysipainoisuus ja ohjaus nousevat kouluruokailua koskevista perusopetuslain kirjauksista. Kolme muuta ulottuvuutta ovat kestävyys, turvallisuus ja maukkaus.
Uudet suositukset eivät tuo ravitsemuksen näkökulmasta merkittävää uutta kouluruokailuun. Asiakkaalle näkyvin muutos on kasvisten osuuden lisääminen. Kasvisruokavaliosta suosituksessa kuvataan tarkemmin vegaaniruokavalio, mutta sen, samoin kuin muiden eettisten ruokavalioiden tarjoaminen jätetään paikallisen harkinnan varaan.
Ruokakasvatus on uudessa suosituksessa aiempaa painavammin esillä. Kouluruokailusuositus on tarkoitettu tukemaan peruskoulun vuonna 2016 käyttöön otetun opetussuunnitelman ruoka-, terveys- ja tapakasvatuksellisia sekä kestävään elämäntapaan liittyviä tavoitteita. Kouluruokailusuosituksessa annetaan monenlaisia vaihtoehtoja oppilaiden osallisuuden lisäämiseen. Esimerkkejä näistä ovat kouluruokapaneelin toiminta, TET-harjoittelu oman koulun keittiössä ja kouluruokailukummina toimiminen nuoremmille oppilaille.
Enemmistö oppilaista syö koululounaan
TEA 2015 -tilastokatsauksen mukaan edellistä, vuonna 2008 julkaistua kouluruokailusuositusta noudatti koululounaan ja välipalojen järjestämisessä 71 prosenttia kouluista. Tutkimuksessa ei yksilöity tarkemmin sitä, miten vastaajat ovat tulkinneet suosituksen ”noudattamisen”. Saman katsauksen mukaan 67 prosentissa kouluista oppilaita osallistettiin jollakin tavalla kouluruokailun suunnitteluun, toteuttamiseen tai arviointiin.
Tieto peruskoululaisten osallistumisesta kouluruokailuun perustuu laajalti yläkouluissa toteutetun Kouluterveyskyselyn tuloksiin. Vuoden 2015 kouluterveyskyselyssä 30 prosenttia 8. ja 9. luokan oppilaista ilmoitti, ettei syö päivittäin koululounasta. Tulosta on käsitelty julkisuudessa laajasti. Miksi enemmistö syö koululounaan, on vähemmän keskusteltu aihe, josta voisi oppia enemmän. Alakoululaisten osalta ei ole toistaiseksi kerätty vastaavaa tietoa.
ProMeal tuo tietoa oppilaiden kouluruokailukäsityksistä
Ruokakasvatuksen ja oppilaiden osallistumisen kehittämiseksi on tarpeen tietää, miten oppilaat kokevat ja käsittävät kouluruokailun. Suomesta on pohjoismaisen ProMeal-kouluruokailututkimuksen yhteydessä kerätty monipuolinen alakouluikäisten lasten kouluruokailua tarkasteleva aineisto. Lasten käsityksiä ja kokemuksia käsittelevä laadullinen aineisto kerättiin lukuvuonna 2013-2014 eläytymiskertomusten ja fokusryhmäkeskustelujen avulla. Valokuvalähtöiset keskustelut osoittautuivat lapsia innostavaksi tutkimusmenetelmäksi.
Keskusteluissa kouluruokailusta hahmottui moniulotteinen kuva, joka rakentui tarjotun ruuan lisäksi muun muassa ruokailuun liittyvistä sosiaalisista rooleista ja kohtaamisista, ruokailutilasta ja –käytännöistä, säännöistä ja oppimistavoitteista sekä laajemmista ruokailun resursseihin ja organisointiin liittyvistä ratkaisuista. Keskusteluista oli erotettavissa myös kaikki seitsemän suosituksessa mainittua onnistuneen kouluruokailun ulottuvuutta.
Oppilaat arvostavat maksutonta ”kunnon ruokaa”
Analyysissä keskusteluaineistosta erottui neljä jännitettä, joita olisi hyvä huomioida kouluruokailua kehitettäessä. Oppilaat arvostivat maksutonta ruokailua, joka tarjoaa mahdollisuuden terveellisen ”kunnon ruuan” nauttimiseen päivittäin. Välipalamaisena pidettyjä voileipäeväitä ja pikaruokatyylisiä pizzaa ja hampurilaista ei toivottu jokapäiväiseksi ruuaksi. Tarjottu ruoka herätti myös arvostelua. Oppilaiden negatiivisesti värittynyt kouluruokaa kuvaileva sanasto oli monipuolisempaa kuin hyvää ruokaa kuvaava sanasto. Huono ruoka oli esimerkiksi klimppistä, vetistä tai muussimaista, hyvä ruoka yksinkertaisesti ”ei-pahaa”.
Oppilaat nostivat yhdessä syömisen ja muiden kanssa juttelun kouluruokailun tärkeäksi sisällöksi, jota kuitenkin haastaa kiireinen ja meluisa ruokailutilanne. Oppilaat toivat esiin myös ruokailun pedagogisen ulottuvuuden: ruokailussa voi esimerkiksi oppia maistamaan uusia ruokia tai kuorimaan perunoita. Toisaalta ruokailua kuvattiin selvästi tavallisesta luokkaoppimisesta poikkeavana tilanteena, jossa saa rentoutua. Miten siis kehittää ruokailua pedagogisena tilanteena niin, että sen vapaa-ajanomainen luonne säilyy?
Sekä sääntöjä että valinnan mahdollisuuksia
Neljäs jännite oppilaiden puheessa syntyi kontrollin ja autonomian välillä. Oppilaiden keskusteluissa ruokailu jäsentyi tilanteeksi, jota säätelevät monet käyttäytymiseen, ruokarauhaan ja sujuvuuteen liittyvät säännöt. Opettaja näyttäytyi lapsille erityisesti sääntöjen ja järjestyksen valvojana. Lasten puheesta nousi esiin toive mahdollisuudesta valita salaattibuffetista tai pääruoasta mieleinen vaihtoehto, oma istumapaikka tai hetki, jolloin lähtee ruokailusta.
Miten kehittää kouluruokailua?
Edellä esitettyihin ruokailuun liittyviin jännitteisiin ei ole olemassa ns. helppoja ratkaisuja. Ne on kuitenkin hyvä tiedostaa kouluruokailun kehitystyössä ja etsiä ratkaisuja yhdessä innovatiivisesti. ProMeal-tutkimuksen laadullinen aineisto osoittaa, että jo neljäsluokkalaiset oppilaat kykenevät monipuoliseen kouluruokailukeskusteluun ja asioiden perustelemiseen. Tätä kannattaakin hyödyntää pedagogisesti oppitunneilla. Oppilaiden ottaminen mukaan kouluruokailun käytännöistä ja säännöistä sopimiseen on tärkeä osa lasten osallistamista.
Kouluruokailua toteutetaan aina rajallisin resurssein. Myös oppilaat nostivat säästämistarpeen ja rahojen vähyyden esiin keskusteluissa. Kouluruokailun kehittämisen ei soisi jäävän vain toiveruokalistojen kehittelyksi, vaan käytettävissä olevat resurssit on hyvä ottaa mukaan yhteiseen pohdintaan. Tällöin suunnittelusta tulee realistista, oikeaa elämää myötäilevää.
Yksi oppimisen ulottuvuus suuntautuu koulusta ulospäin. Onnistuneen kouluruokailun resurssit eivät ”putoa taivaasta”, vaan ne syntyvät osana kunnallisten virkamiesten valmistelutyötä ja poliittista päätöksentekoa. Oppilaita voivat yhdessä ottaa selvää, missä ja miten kouluruokailun resursseista päätetään tai miten kuntalainen tai koulu voi vaikuttaa ruokailun resursseihin.
Joukkoruokailun keittäjä vai kouluravintolan kokki?
Kouluruokailulla on merkittävä rooli osana yhteiskunnallista ja yksilöllistä ruokakulttuurin liittyvää sosiaalistumisprosessia. Kouluruokailussa sisäistetyt ajatusmallit, arvot ja suhtautumistavat saattavat määrittää vahvastikin tulevaa suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Jo käytetyt käsitteet luovat mielikuvaa tapahtumasta. Ruokkiiko siis keittäjä lapset joukkoruokailussa vai valmistaako kokki oppilasasiakkaille kouluravintolassa ruokaa?
Päivittäin koko lukuvuoden ja peruskoulupolun toistuvana tapahtumana kouluruokailu tarjoaa monia mahdollisuuksia tietoiseen ruokakasvatukseen. Toistuvuutensa vuoksi kouluruokailu kasvattaa varmasti silloinkin, kun kasvatusvaikutusta ei ole tiedostettu ja kasvatusta suunnattu tietoisesti haluttuja tavoitteita kohti. Toivottavasti kukaan ei kouluruokailun myötä opi vahingossa ainoastaan syömään superhiljaa ja mahdollisimman nopeasti.
Monipuolisen ruokaan liittyvän sanaston kehittyminen, valituspuheen kääntäminen pohdinnaksi ja argumentoinniksi ja riittävän autonomian mahdollistava itsesäätelyn oppiminen ovat esimerkkejä kannatettavista ruokakasvatuksellisista tavoitteista. Ruokakasvatuksen ohella on kuitenkin tärkeää koko ajan muistaa, että ruokailu on lapsille tärkeä yhteinen hetki vertaisten kanssa ja tauko oppituntityöskentelystä. Oppilaalle onnistunut kouluruokailu on aina enemmän kuin suositusten mukaiset ulottuvuudet tai opetussuunnitelman tavoitteet.
Kirjoittajat:
ETM Maarit Laurinen välittää aktiivisesti kouluruokailu-uutisia Facebook-sivustolla Kouluruokatietopankki sekä bloggaa kouluruokatietopankki.blogspot.fi.
FT, ETM, KM Sanna Talvia on ravitsemuskasvatuksen asiantuntija, joka työskentelee tällä hetkellä KEHUVA –hankkeessa Itä-Suomen yliopistossa.
Kumpikin kirjoittaja on ollut mukana ProMeal-kouluruokailututkimuksessa
Lähteet:
Berggren L. ym. Nordic children’s conseptualizations of healthy eating in relation to school lunch. Health Education 2017;117:130-147.
Talvia S & Tuijula T. Lautasen tuolta puolen: alakoululaisten kouluruokailupuheen teemat ja kehittämisen jännitteet. Artikkelikäsikirjoitus vertaisarvioinnissa.
Waling M. ym. School meal provision, health and cognitive function in a Nordic setting – the ProMeal-study: description of methodology and the Nordic context. Food & Nutrition Research 2016;60:1-11.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen peruskouluissa – TEA 2015. Wiss, Kirsi; Hakamäki, Pia; Hietanen-Peltola, Marke; Koskinen, Hanna; Laitinen, Kristiina; Manninen, Marjaana; Saaristo, Vesa; Ståhl, Timo. THL Tilastokatsaus 2/2016 https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistaminen-peruskouluissa-tea-2015
Syödään ja opitaan yhdessä –kouluruokailusuositus. Valtion ravitsemusneuvottelukunta VRN. Kide: 2017_29 http://www.julkari.fi/handle/10024/131834
Kouluterveyskyselyn tulokset ovat nähtävillä THL:n verkkosivuilla https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset (luettu 18.4.2017)
Ravitsemuskatsaus 1-2017Kuka kuuntelee ravitsemuksen asiantuntijaa? 21.6.2017