Christel Lamberg-Allardtia voi hyvällä syyllä kutsua Lady D-vitamiiniksi. Hän on tehnyt pitkän ja vaikuttavan uran D-vitamiinin tutkimuksessa, kansainvälisissä verkostoissa ja suositusten asiantuntijana. Hänen ansiostaan meidän D-vitamiinin saantimme on kohentunut elintarvikkeiden onnistuneen täydentämisen seurauksena.
D-vitamiinista ei niin vain jäädä eläkkeelle, vaikka yliopiston virka onkin jätettävä säädetyt vuodet täytettyään.
– Kansainvälisissä verkostoissa ei kysytä ikää, vaan kokemus ja innostus ratkaisevat, Christel Lamberg-Allardt naurahtaa. Hän haluaa käyttää oman kokemuksensa ja suhteensa hyväksi auttaakseen nuorta tutkijapolvea eteenpäin uralla.
Hän on ollut tutkijapartnerina kahdessa Euroopan unionin isossa D-vitamiiniprojektissa, joista toinen jatkuu edelleen. Siinä etsitään elintarvikeratkaisuja, joilla väestön D-vitamiinin saantia voitaisiin parantaa.
– Siellä kollegat kehuvat, miten hyvin Suomi on onnistunut elintarvikkeiden täydentämisessä.
Ja totta se on. Christel Lamberg-Allardtin viimeisin tärkeä julkaisu, joka perustuu Terveys 2000- aineistoon, paljastaa, että vuodelle 2010 asetetut D-vitamiinin saannin tavoitteet ovat toteutuneet.
– Olemme onnistuneet markkinoimaan tutkimustuloksemme ja niistä on saatu jatkumo käytännön toimenpiteisiin.
D-vitamiini vei mennessään
Christel Lamberg-Allardtin päätyminen ravitsemuksen alalle on sattumusten summa. Kahden lääkärin ainokaisena oli jotenkin itsestään selvää hakeutua opiskelemaan lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta sinne eivät ovet avautuneet. Matematiikan laudaturilla pääsi kuitenkin Helsingin yliopistoon lukemaan kemiaa. Sitten isä huomasi HYKSin ammattikuntien joukossa uuden tulokkaan: Anneli Ollus oli nimitetty sairaalan ravitsemusterapeutiksi. Isä arveli alan kiinnostavan tytärtään. Opiskelemaan pääsi ensin approbaturin ja siitä vähitellen maisterintutkinnon ravitsemustieteessä. Ravitsemustieteen rinnalla valmistui maisterintutkinto kemiassa.
Isä myös aikanaan vihjaisi tyttärelleen, että maailmalla tutkijat kohisevat D-vitamiinista. Christel Lamberg-Allardt teki gradunsa D-vitamiinista lääketieteellisessä tutkimuskeskuksessa Minervassa vuonna 1973 ja jäi sinne tutkijaksi.
– Minerva oli hyvä paikka tutkijalle. Tiiviissä yhteisössä sai paljon ideoita muilta, hän muistelee.
Lamberg-Allardt toimi assistenttina ravitsemustieteen laitoksella 1980-luvusta saakka, mutta oli välillä myös Suomen Akatemian tutkijan virassa. Tutkimusryhmä siirtyi Minervasta yliopistolle 1990-luvun keskivaiheessa. Vuodesta 2002 alkaen hän on hoitanut yliopistonlehtorin tehtävää. Hän ehti toimia myös elintarvike- ja ympäristötieteen laitoksen johtajana seitsemän vuotta.
– Se oli kivaa aikaa. Töitä oli paljon, mutta huomasin pitäväni töihin liittyvästä käytännön asioiden ratkaisemisesta.
Vuonna 2014 Tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin arvon.
– Valitettavasti isä ei enää professorin arvosta ehtinyt iloita, hän menehtyi puoli vuotta aikaisemmin.
Oma tutkimusryhmä on sydäntä lähellä
Christel Lamberg-Allardtilla on oma tutkijaryhmä, Kalsiumtutkimusryhmä (Calcium Research Unit), jonka eteen hän tekee työtä ja jonka menestys on hänelle tärkeää. D-vitamiinin ohella tutkimuskohteina ovat olleet myös luuston terveyteen vaikuttavat kalsium ja fosfori.
– Fosfori tuli tutkimukseen aluksi kalsiumin kylkiäisenä. Liiallisen fosforin haitasta luustolle on tiedetty jo kauan, mutta nyt olemme saaneet ikkunan auki maailmalle ja fosforin tutkimuksessa on selvästi uusi buumi. Ryhmässä on valmistunut siitä muutama väitöskirjakin.
Christel Lamberg-Allardt on ilmeisen tyytyväinen tutkijaryhmäänsä. Huippututkimuksen lomassa heillä on vielä hauskaakin keskenään.
– Senioritutkijat ja heidän menestyksensä ovat minun ansioluetteloni ja CV:ni, hän toteaa. Pro graduja ei saa unohtaa, nekin ovat useimmiten liittyneet tutkimusprojekteihin ja olleet osa tutkimusryhmää.
Hän itse on poikkeuksellinen tutkija sikäli, ettei ole ollut koskaan tutkijana ulkomailla, muutamia lyhyitä laboratoriotyövierailuja Ruotsissa ja Alankomaissa sekä kursseja lukuun ottamatta. Silti hänellä on ollut paljon kansainvälistä tutkimusyhteistyötä eri puolilla maailmaa.
– Akatemian vaatimus ulkomailla työskentelystä on vähän ristiriitainen. Ei työskentely ulkomailla välttämättä takaa oman tutkimusuran etenemistä eikä synnytä yhteistyökuviota. Se ei edes sovi kaikille esimerkiksi elämäntilanteen takia.
Christel Lamberg-Allardtille yliopistoura on ollut mieluinen eikä kiinnostusta esimerkiksi liike-elämän pariin ole ollut.
– Akateemiseen vapauteen on niin tottunut. Kunhan täyttää virkaan tai tutkimukseen liittyvät odotukset, niin muuten saa päättää itse aikataulustaan ja tekemisistään.
Uran tärkeät kohokohdat
Väitöskirja on Christel Lamberg-Allardtin mielestä oman uran ensimmäinen tärkeä kohokohta.
– Se oli hiukan erilainen kuin laitoksella yleensä tehdyt kansanravitsemuksen väitöskirjat. Se auttoi ymmärtämään D-vitamiinin metaboliaa paremmin.
Toinen merkittävä tapahtuma on vuonna 2000 julkaistu tieteellinen artikkeli, jossa selvitetään, että Suomessa esiintyy D-vitamiinin puutosta.
– Artikkelia on siteerattu paljon ja se on johtanut uusiin tutkimuksiin ja moninaiseen yhteistyöhön.
D-vitamiiniin liittyvä ensimmäinen EU-projekti vuonna 2000 puolestaan avasi ikkunat maailmaan uudella tavalla ja poiki artikkeleita ja yhteistyökutsuja.
Välillä Christel Lamberg-Allardt on joutunut vääntämään kättä D-vitamiinin asiantuntijuudesta lääkärikunnan edustajien kanssa.
– Kuka on esimerkiksi D-vitamiinin asiantuntijana Efsassa, Euroopan elintarviketurvallisuusvirastossa? Kuka on ollut asiantuntijana laatimassa pohjoismaisia ja kansallisia ravitsemussuosituksia, kysynpä vaan?
Innokas yhdistysaktiivi
Christel Lamberg-Allardt on ollut paitsi tuottelias tutkija myös aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Hän on ollut perustamassa useita yhdistyksiä, joissa hän edelleen toimii. Suomen ravitsemustieteen yhdistyksessä, Ravitsemusterapeuttien yhdistyksessä ja Finnish Bone Societyssä hän on kunniajäsenenä.
Suomen Osteoporoosiyhdistys perustettiin 1990-luvulla potilasjärjestöksi ja luuston terveyden edistäjäksi.
– Osteoporoosin kohdalla tilanne on viime vuosina parantunut, kiitos lääkkeiden ja ravitsemuksen. Jos D-vitamiinin ja kalsiumin saanti on riittävää, osteoporoosia ei niiden yliannoksilla paranneta, vaan tueksi tarvitaan lääkitys. Liikunta on myös erittäin tärkeää.
Gerontologinen ravitsemus Gery ry toimii ikäihmisten ravitsemuksen hyväksi hänen puheenjohtajuudessaan. Lisäksi hän oli luomassa ruuan arvostusta ja ruokakulttuuria edistävää Ruokakulttuurikeskus Ruukkua.
Christel Lamberg-Allardtilta on riittänyt kiinnostusta myös kunnallispolitiikkaan kotikaupungissaan Kauniaisissa.
Ruokaa, musiikkia ja hyötypuutarhaa
Oman osastonsa porukalta yliopistolta Christel Lamberg-Allardt sai eläköitymislahjaksi lapion ja haravan. Ne kuvaavat hyvin hänen lempiharrastustaan. Sekä kotona että mökillä Porkkalassa on hyötypuutarhat, joiden hoitoon nyt ehkä liikenee entistä enemmän aikaa. Porkkalassa nousee myös kalaa verkoilla.
Hän viihtyy hyvin keittiössä. Ruuanlaitto on kivaa ja hyllyyn on kertynyt melkoinen kokoelma keittokirjoja.
– Ravitsemussuosituksia en seuraa orjallisesti niin kuin ei pidäkään. Syön sitä, mistä pidän, mutta lautasmalli antaa hyvän osviitan valinnoille.
Nykyistä ruokakeskustelua seuratessa tuntuu välillä siltä, kuin ihmiset etsisivät elämää lautaseltaan. Hän ei ymmärrä valmisruokien mollaamista ja prosessoinnin pelkoa. Suurin osa valmisruuista on ihan kelvollisia ja niitä voi arkikiireessä syödä hyvällä omallatunnolla. Eikä ihan järkeenkäypää ole hyvien kotimaisten maitotuotteiden korvaaminen soija- ja mantelijuomilla ilman allergiasyitä.
Musiikki on ollut Christel Lamberg-Allardtille aina läheistä. Oopperassa ja Musiikkitalossa tulee vierailtua usein ja kamarikuoro on rakas harrastus. Espoon kirkkokuoro on myös saamassa hänestä vahvistusta.
Ja vielä on yksi asia, joka mullisti eläkeläisen elämän. Christel Lamberg-Allardt sai syksyllä uuden lonkkanivelen. Leikkaus onnistui hyvin.
– Nyt kävelen melkein kuin 15-vuotias, ovat ystävät sanoneet.
Kirjoittaja:
MMM Leena Packalen on eläkkeellä oleva viestinnän ammattilainen, joka on ollut perustamassa Ravitsemuskatsausta jo 1970-luvulla. Työhistoriaan mahtuu lukematon määrä lehtijuttuja, oppi- ja valistusmateriaalia, historiikkeja ja muita tekstejä ravitsemuksen ja elintarvikeketjun aihepiireistä.
Ravitsemuskatsaus 2-2017Ravitsemus on osa kokonaisuutta20.12.2017