Ihmiselimistöä asuttaa valtava joukko mikrobeja, joiden kanssa elämme tiiviissä vuorovaikutuksessa. Mikrobisolujen kokonaismäärä elimistössä on arviolta jopa 1014. Valtaosa niistä sijoittuu iholle ja limakalvoille, urogenitaalialueelle ja ruoansulatuskanavaan, etenkin suolistoon. Suolistomikrobeilla on huomattava merkitys ihmisen terveydelle, eikä ole lainkaan yhdentekevää, millainen mikrobisto suolistossa majailee.
Vauva saa ensimmäiset suolistomikrobinsa synnytyksen yhteydessä äidiltään. Pitkään on ajateltu, että alatiesynnytys on vauvan suoliston mikrobiomin kehittymisen kannalta tärkeä erityisesti siksi, että vauvan elimistöön siirtyy siinä emättimen maitohappobakteereja. Tutkijatohtori Katri Korpela Helsingin yliopistosta kuitenkin kertoo, etteivät emättimen bakteerit siirry vauvan suolistoon.
– Vauvan suolistossa tavattavat maitohappobakteerit ovat eri lajeja kuin emättimen maitohappobakteerit. Suolistossa elävät bakteerit eivät elä muualla kehossa, joten tästä voidaan päätellä, että vauvan suolistobakteerit ovat suolistoperäisiä, Korpela sanoo.
Kehitysvaiheilla optimaalinen hetkensä
Aikuisen ihmisen suolistossa runsaimpana lajina ovat klostridit, mutta ne eivät pärjää kovin hyvin vauvan suolistossa. Äidiltä vauvan suolistoon siirtyykin ennen kaikkea bifidobakteereja ja bakteroideja. Ne näyttävät pysyvän vauvan suolistossa pitkään, vaikka suolistobakteeristo muutoin käy ensimmäisen elinvuoden aikana läpi useita kehitysvaiheita. Katri Korpelan mukaan jokaisella kehitysvaiheella on oma optimaalinen hetkensä.
– Lapsen immunologisen kehityksen kannalta vaikutukset voivat oletettavasti olla pitkäkestoisiakin, mikäli joku kehitysvaiheista aikaistuu tai viivästyy. Tiettyjen kehitysvaiheiden täytyy tapahtua tietyssä ikävaiheessa. Esimerkiksi ensimmäisen elinvuoden bifidobakteerivaihetta ei voi enää myöhemmin korvata.
Imetetyllä vauvalla bifidobakteerit ovat ensimmäisen elinvuoden aikana suolistomikrobien valtaryhmä, niiden osuus voi olla jopa 90 prosenttia mikrobeista. Kun imetys loppuu ja vauva alkaa syödä pääosin kiinteää ruokaa, valtalajiksi nousevat vähitellen klostridit. Bifidobakteerien runsaus 3-6 kuukauden iässä näyttää tutkimusten mukaan ennustavan lapsen painoindeksin kehitystä. Runsas bifidobakteerien määrä saattaa olla ylipainolta suojaava tekijä.
Äidin stressi heijastuu mikrobeihin
Suolistossa on hyvin aktiivinen immuunijärjestelmä, ja suoliston mikrobiomi ohjaa immuunijärjestelmän kehittymistä varsinkin elämän alkuvaiheessa. Tällä hetkellä tutkitaan lisäksi, miten suolistomikrobisto vaikuttaa lapsen rokotusvasteisiin ja sitä kautta edelleen immuniteettiin.
Vielä ei tiedetä juurikaan siitä, miten vauvaiän suolistomikrobisto vaikuttaa mikrobiomin kehittymiseen myöhemmin elämässä. Korpelan mukaan on todennäköistä, että vaikutus tulee esiin esimerkiksi immunologisen kehityksen kautta. Suoliston mikrobiomin vaikutus vauvan immuunijärjestelmän kehitykseen saattaa myöhemmin olla ohjaamassa, mitkä bakteerit asettuvat elämään suolistossa aikuisena.
Äidin raskausajan terveys ja stressi, synnytystapa ja imetys ovat yhteydessä vauvan suolistomikrobiston kehittymiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että raskauden viimeisellä kolmanneksella runsaasti stressiä kokeneiden äitien vauvoilla on ensimmäiset neljä kuukautta suolistossaan tavallista vähemmän bifidobakteereja, mutta paljon streptokokkeja ja enterobakteereja.
– Tiedetään, että äidin raskausajan stressi aiheuttaa lapselle monenlaisia riskitekijöitä. Kiinnostava kysymys onkin, mikä muuttuneen bakteeriston rooli on tässä. Immunologian ja aineenvaihdunnan kannalta merkitys voi olla iso, Korpela sanoo.
Imetys ruokkii bifidobakteereja
Keisarileikkaus vaikuttaa vauvan suolistomikrobiston kehittymiseen. Jos vauva syntyy sektiolla, bakteerien siirtyminen äidiltä vauvalle jää puutteelliseksi. Esimerkiksi bakteroideja alkaa ilmestyä keisarileikatun vauvan suolistoon vasta 6-12 kuukauden iässä.
Imetys ohjaa vauvan suolistomikrobiomin kehitystä ruokkimalla äidin suolistosta siirtyneitä bakteerikantoja. Äidinmaidon oligosakkarideja pystyvät hyödyntämään vain tietyt bakteerit, niistä tärkeimpiä ovat bifidobakteerit ja bakteroidit. Imetyksen kesto näkyy lapsen suolistobakteereissa vielä päiväkoti-iässä. Mitä pitempään imetys kestää, sitä pitempään bifidobakteerit pysyvät suolistossa valtaryhmänä.
Antibiootit vaikuttavat hyvin voimakkaasti vauvan suolistomikrobistoon. Ne hävittävät etenkin bifidobakteereja. Lääkekuurin vaikutukset näkyvät suoliston bifidobakteerien määrässä ainakin puolen vuoden ajan. Muutamankin kuukauden hävikki suoliston bifidobakteereissa voi vaikuttaa pitkään lapsen immuunijärjestelmän kehittymiseen.
– Jos kuukauden ikäinen vauva saa antibioottikuurin, voi olla, että bifidobakteerivaihe jää kokonaan pois. Antibioottien vaikutusta suolistomikrobistoon voidaan vauvoilla korjata imetyksellä ja probioottilisällä, mieluiten molemmilla yhdessä, Korpela kertoo.
Yhteyttä luontoon vahvistettava
Suolistomikrobiston kehitys on ensimmäisen ikävuoden aikana hyvin nopeaa, sen jälkeen kehitys hidastuu. Tällä hetkellä ei tarkalleen tiedetä, milloin suoliston mikrobiomi aikuistuu. Vielä teini-ikäisellä nuorella on erilainen bakteeristo kuin aikuisella.
– Jokaisessa ikävaiheessa näyttäisi olevan omantyyppisensä, juuri sen ikäiselle lapselle sopiva bakteeristo, Katri Korpela toteaa.
Mitä monimuotoisempi elimistön mikrobiomista kehittyy, sitä parempi se on terveyden kannalta. Köyhtynyt mikrobiomi on yhteydessä immunologiseen epätasapainoon, joka puolestaan myötävaikuttaa astman ja allergioiden sekä monien muiden tarttumattomien tulehdustautien yleistymiseen. Professori emeritus Tari Haahtela kehottaa ruokkimaan mikrobiomin monimuotoisuutta koko elämänkaaren ajan.
– Kosketus luonnon elementteihin rikastaa mikrobiomia, tasapainottaa immuunijärjestelmää ja suojaa tarttumattomilta tulehdussairauksilta.
Haahtelan mukaan tarvitsemme paremman yhteyden ympäröivään luontoon. On eri asia uida joessa tai järvessä kuin uimahallissa, ja noutaa multaiset juurekset suoraan kasvimaalta kuin valmiiksi pestyinä supermarketista. Kytkeydymme luontoon nenän ja keuhkojen, suun ja suoliston sekä ihon kautta. Yhteys ympäristön mikrobistoon syntyy siitä, mitä syömme, juomme, hengitämme ja kosketamme.
– Meidän on opittava sietokykyä eli toleranssia. Jatkuva altistuminen vaarattomille mikrobeille ja hiukkasille ohjaa immuunijärjestelmää tekemään eron vaarallisen ja vaarattoman sekä oman ja vieraan välillä, Haahtela muistuttaa.
Kirjoittaja:
ETM Krista Korpela-Kosonen on toimittaja, viestintäyrittäjä ja sanojen ammattilainen, joka kirjoittaa työkseen ravitsemuksesta ja terveydestä.
Lähde:
tutkijatohtori Katri Korpelan, professori emeritus Atte von Wrightin ja professori emeritus Tari Haahtelan puheenvuorot Valtakunnallisilla Ravitsemuspäivillä 5.10.2017 Helsingissä.
Ravitsemuskatsaus 2-2017Ravitsemus on osa kokonaisuutta20.12.2017