Jodin saantisuositus uusittiin hiljattain ja toivon mukaan jodin saannin lasku on nyt taltutettu. Tasojen havaittiin laskeneen luvattoman alhaisiksi ja ripeät toimenpiteet olivat tarpeen asian korjaamiseksi. Suurkeittiöt ja elintarviketeollisuus tarttuivat onneksi uuteen suositukseen nopeasti. Ensi keväänä tiedämme miten toimenpiteet ovat tehonneet ja mitä lisätoimia tarvitaan.
Suomalaisten luontainen jodin saanti on vähäistä, koska maaperämme on tunnetusti jodiköyhää. Sama pätee muualla Euroopassa, erityisesti Itä-Euroopassa ja vuoristoisissa maissa. Jodioitu suola otettiin käyttöön monissa Euroopan maissa – myös Suomessa – 1900-luvun puolivälin jälkeen. Jodinpuutosta esiintyi tätä ennen laajasti sekä ihmisillä että kotieläimillä. Suomessa aloitettiin lisäksi jodin lisääminen rehuihin, ja maitotuotteista tuli pian tärkein jodin lähde suomalaisessa ruokavaliossa. Saannin kohentuessa jodin puutoksesta aiheutuvat kilpirauhassairaudet hävisivät maastamme vähitellen. Jodin saanti pysyi vuosikymmenten ajan riittävällä, lähes hulppealla tasolla.
Hulppeasta saannista lievään puutokseen
Suomi ja suomalaisten ruokailutottumukset kuitenkin muuttuivat. Maan teollistuessa äidit menivät töihin. Syntyi monia menestystarinoita, kuten joukkoruokailu ja kotimainen elintarviketeollisuus. Jodioimaton suola korvasi yhä useammin jodioidun suolan. Tänä päivänä aterioimme verraten usein ruokaloissa ja ravintoloissa ja syömme kotonakin muiden valmistamia, ostettuja elintarvikkeita. Jodioitua suolaa ei näissä ole ollut tapana käyttää. Myös suolan kokonaissaanti saatiin laskemaan, suuri suomalainen menestystarina tämäkin. Kiitettävä saavutus kansanterveyden hyväksi aiheutti kuitenkin toimenpidetarpeita jodin saannin suhteen.
Kansainvälisesti jodin saantia monitoroidaan virtsamääritysten avulla, ja WHO:n suositukset perustuvat jodin pitoisuuteen väestön virtsanäytteissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) määritti jodipitoisuudet Finriski 2002 ja 2012 -tutkimuksissa sekä Terveys 2000 -tutkimuksessa kerätyistä virtsanäytteistä. Mittaukset osoittivat selvästi, että suomalaisessa väestössä oli tuolloin lievä jodin puutos. Tasoja arvioi Pohjoismaisessa jodiseminaarissa mm. professori Peter Lauberg seuraavasti: ”Suomella on edessään struumatapausten lisääntyminen ja vastaavat esiintyvyysluvut kuin meillä Tanskassa ennen jodiohjelman aloittamista.”
Tarvittiin siis välittömiä toimenpiteitä jodinpuutoksesta johtuvien kilpirauhassairauksien ehkäisemiseksi. THL:n ja Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) asettama jodityöryhmä teki nopealla aikataululla simuloinnit jodin saannista sekä uuden suositusehdotuksen. Uusi VRN:n suositus astui voimaan helmikuussa vuonna 2015.
Uusi jodisuositus tuo tulosta
Suurkeittiöt tarttuivat uuteen suositukseen lähes välittömästi. Vuonna 2016 toteutetussa kyselyssä jo 96 prosenttia suurkeittiöistä ilmoitti käyttävänsä jodioitua suolaa ainakin osittain. Väestötasolla tämä on tärkeä toimenpide, koska valtaosa lapsista syö yhden aterian päivässä päiväkodissa tai koulussa. Myös leipomot reagoivat kiitettävän nopeasti uuteen suositukseen. Äskettäin toteutetussa Elintarviketeollisuusliiton kyselyssä valtaosa vastanneista leipomoista, etenkin suurimmat, olivat vaihtaneet jodioituun suolaan. Kyselystä ilmeni, että myös suomalainen elintarviketeollisuus on vaihtanut suolansa jodioituun, ainakin osassa tuotantolaitoksia.
Jodin saannin lasku on todennäköisesti saatu pysäytettyä ja sen saanti on noussut parin vuoden takaisesta. Vielä ei tiedetä, pääsemmekö väestötasolla siltikään suositukseen. FinTerveys 2017 -tutkimuksen näytteiden keräys päättyi kesällä 2017 ja mittaustulosten analysointi on vielä kesken. Ensi keväänä tiedämme lopputuloksen, ja uudet toimenpiteet suunnitellaan sen mukaan. Vähittäinen jodin saannin nostaminen ja suosituksen käyttöönotto näyttäisi joka tapauksessa olevan paras tapa ratkaista ongelma. Täydellinen kattavuus jodioidun suolan käytössä ei ole realistinen tavoite.
Käytetyn jodipitoisuuden nostaminen voi tulla ajankohtaiseksi. Tätä suunnitellaan tällä hetkellä Tanskassa. Mainittakoon, että siellä jodioidun suolan käyttö leipomotuotteissa on laissa säädetty ja tasoja seurataan säännöllisesti. Meillä Suomessa ravintoaineiden lisääminen elintarvikkeisiin on enimmäkseen hoitunut vapaaehtoisesti, hyvässä yhteistyössä elintarviketeollisuuden kanssa. Historiallisten ongelmien paluuta ei toivo kukaan. Toimivien seurantajärjestelmien ansiosta ne pystytään ennakoimaan ja ehkäisemään ajoissa ja halvalla, ennen peruuttamattomien haittojen ilmenemistä. Tällaista toimintamallia me kaikki kannatamme, eikö vain?
Kirjoittaja:
ETT Iris Erlund työskentelee tutkimuspäällikkönä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Hän on Suomen johtavia jodiasiantuntijoita.
Lähteet:
Toimenpidesuositus jodin saannin parantamiseksi 2015. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. https://www.evira.fi/globalassets/vrn/pdf/vrn_jodi_toimenpidesuositus_10.2.2015_suomi.pdf
Kaisa Reime. Selvitys julkisten ruokapalveluiden tarjonnasta. Raportti. 4/3/16. Maa- ja metsätalousministeriö. http://mmm.fi/documents/1410837/2191243/Selvitys+julkisten+ruokapalveluiden+tarjonnasta
Völzke H ym. Ensuring Effective Prevention of Iodine Deficiency Disorders. Thyroid. 2016 Feb;26(2):189-96.
Nyström HF ym. Food Nutr Res. 2016 Jun 8;60:31969.
Elorinne AL ym. PLoS One. 2016 Feb 3;11(2):e0148235.
Ravitsemuskatsaus 2-2017Ravitsemus on osa kokonaisuutta20.12.2017