Luotettavaa tietoa kevyeksi pakattuna
Ravitsemuskatsaus 40 vuotta
Ravitsemuskatsaus synnytettiin vuonna 1979. ”Lehti sisältää helppolukuisia lyhennelmiä viimeisimmistä ravitsemustutkimuksista. Tarjolla saattaa olla myös yksi tai useampi vähän laajempi katsaus ja aivan lyhyitä luonnehdintoja”, esittelimme lehden. Ensimmäisessä numerossa pääsivät esille ravinnon kuitu, asidofiilimaito ja laktobasillit.
Ravitsemuskatsausta ryhdyttiin julkaisemaan ravitsemuksen, terveydenhoidon, opetuksen ja neuvonnan parissa työskentelevien avuksi ja hyödyksi.


”Käytännön työssä toimivilta harvoin liikenee aikaa ja tarmoa kahlata kirjastoissa tieteellisiä julkaisuja”, perustelimme lehden tarpeellisuutta. Tuolloin ei asioita vielä googlailtu netistä.Ravitsemuskatsauksen ensimmäisen vuosikymmenen aihekirjo oli laaja. Lehdessä on seurattu ravitsemussuositusten päivittämistä niin meillä kuin Pohjoismaissa ja maailmallakin. Lukijoille on tarjottu asiantuntijoiden katsauksia mm. kuidusta, suolasta, lipoproteiineista, elintarvikkeiden lisäaineista, kasvisruokailusta ja paastosta, laktoosista ja maitoallergiasta, markkinoiden ravintorasvoista, kalsiumista ja osteoporoosista. Lehti on seurannut seminaareja ja kongresseja ja poiminut niistä kiinnostavia paloja lukijoille. Ruokailijoista esiin pääsivät ainakin lapset, vanhukset ja urheilijat.
Lätkäjengi maitokuurilla
80-luvun ”some-kohuksi” – vaikkei somea silloin ollutkaan, voidaan lukea keskustelu maidon ja huippu-urheilun suhteesta. Tuolloin esitettiin väitteitä, ettei aikuinen tarvitse maitoa eikä siitä ole urheilussa muuta kuin haittaa. Ravitsemuskatsaus oli sitä mieltä, että maito kuuluu osaksi huippu-urheilijan ja etenkin nuoren urheilijan monipuolista ruokavaliota. Samaan päätyi myös Porin Ässien ravintokokeilu: ”Huippujääkiekkoilua voidaan harjoittaa kaudesta kauteen runsaasti maitovalmisteita sisältävää ruokavaliota noudattaen unohtamatta ruokavalion monipuolisuutta”, Porin Ässien toimitusjohtaja raportoi kokeilusta.
”Vanhusten ravitsemus on lähitulevaisuudessa merkittävä osa ruokahuoltoamme. Kuka huolehtii vanhusten ravitsemuksesta”, lehti kysyi vuonna 1986. Helsingin kaupunki tutki tuolloin vanhusten ravitsemusta. Ruokahalun puute todettiin ravitsemuksen pahimmaksi ongelmaksi.
Hyvää makua unohtamatta
Näinä aikoina mm. Suomen juhlavuonna on erityisesti korostettu yhdessä syömistä sekä hyvien raaka-aineiden ja maun merkitystä ruokailussa. Ravitsemuskatsauksessa keskusteltiin samasta aiheesta jo 1980-luvulla. ”Hyvä maku ei ole pelkästään elintarvikkeen ominaisuus, siihen vaikuttavat myös nauttimisen kokonaistilanne, ruokailuympäristö ja ilmapiiri”, todettiin lehden pääkirjoituksessa 1985.
Lakisääteistä kouluruokaa oli syöty 40 vuotta vuonna 1988. Yhtä kauan siitä oli keskusteltu ja sitä oli kehitetty. Lehti murehti sitä, ettei hyvä ruoka tehnyt kauppaansa. ”Kouluruokailun parantaminen ei tapahdu uusilla ohjeilla tai normeilla, niitä on. Mutta lasten toivomuksia ja mielipiteitä kuuluu kuunnella silloin, kun heidän ruokailustaan on kyse”, lehti opasti. ”Ruokarauha parantaisi lasten ravitsemusta”, totesi puolestaan lastenravitsemuksen asiantuntija. Kouluruoka onkin ollut lehden suosikkiaihe vuosikymmenestä toiseen.
Liha-ala mukaan
Vuodesta 1985 lähtien lehden sisältöön toi oman lisänsä liha, kun Liha-alan tiedotus, sittemmin Finfood Lihatiedotus tuli mukaan julkaisijaksi. Liha-ala oli mukana Ravitsemuskatsauksessa 20 vuotta. Lehdessä seurattiin suomalaisten lihankulutusta ja valotettiin lihan roolia ravitsemuksessa. Erityisesti kiinnostivat lihan rasva ja liha raudanlähteenä. Opimme, että suomalaiset siat on jalostettu vähärasvaisiksi eikä paistinrasva imeydy lihaan, vaan jää pannulle.


Euroopan unionin jäsenyys sekä taloudellinen lama ja työttömyys näkyivät myös Ravitsemuskatsauksen sisällöissä. Pohdittiin ruuan turvallisuutta, selvitettiin pakkausmerkintädirektiivejä ja elintarvikkeiden terveysväitteitä, mietittiin elintarvikkeiden täydentämistä ja tutustuttiin funktionaalisiin elintarvikkeisiin sekä geenimuunneltuun ruokaan.
EU:n koulumaitotuki nostatti ravitsemusihmisten niskakarvat pystyyn. Sitä kun ei saisi lainkaan lasten suosimille rasvattomalle ja silloiselle ykkösmaidolle. Pelättiin, että EU opettaa meidät takaisin punaisen maidon juojiksi ja sydäntautien riski kasvaa.
Kouluruuasta ei ole varaa tinkiä
Lehti korosti maksuttoman kouluruuan merkitystä tasavertaisena sosiaalipolittiikana, ”josta ei saa tinkiä etenkään nyt, kun perheiden taloudelliset mahdollisuudet kouluruuan korvaamiseen työttömyyden ja laman vuoksi ovat rajalliset. Ammattilaiset koulukeittiöissä tekevät pienellä rahalla ihmeitä”, lehti muistutti ja käsitteli mm. suomalaista nälkää.
Ravitsemussuosituksia uudistettiin jälleen, mutta samalla ryhdyttiin miettimään, miten ne toteutuvat käytännössä ja tehoaako ravitsemuskasvatus. Ruokailijoista tuli kuluttajia, joiden käyttäytymistä ja valintoja tutkittiin. Lapset ja vanhukset sekä urheilijat ja puolustusvoimat saivat omat ravitsemussuosituksensa, joita lehti esitteli ja kommentoi.
1990-luvun lehtiä kuvaa myös kiinnostus nuorten ravitsemukseen ja ruokailutottumuksiin. Huolta kannettiin makeista välipaloista ja vähäisestä liikunnasta. Toisaalta lehdessä iloittiin siitä, että vielä yläasteellakin kouluruoka ja -maito maistuivat ja valtaosa nuorista osallistui kouluruokailuun. Luumassan kasvattamista liikunnan ja ravitsemuksen avulla kasvuvuosina painotettiin.
Naisten ruokaa ja miesten
”Suomessa nainen päättää edelleen, mitä syödään. Hän useimmiten ostaa ruuan ja valmistaakin sen niin kotona kuin joukkoruokailussakin. Naisten ravitsemus ja heidän asenteensa ruokaa kohtaan ovat kuitenkin hyvin vähän kiinnostaneet tutkijoita”, lehti pahoitteli vuonna 1993, mutta korjasi tilannetta paneutumalla naisten ja tyttöjen ruokailuun ja terveyteen useaan otteeseen. Erityisesti osteoporoosin ehkäisy, ravinto ja liikunta sekä lihavuus, yletön hoikkuusihanne ja syömishäiriöt puhuttivat.
Mutta tasapuolisuuden nimissä lehti julkaisi myös katsauksen miesten ravitsemuksesta otsikolla Miehet ovat toisinsyöjiä: ”Miesten suhde ruokaan on suora ja mutkaton ja he pelkäävät uusia makuja kuin lapset”, lehti kertoi, mutta lohdutti, että miehetkin ovat muuttumassa: ”Mitä korkeampi koulutus, sitä naisellisemmat ruokatavat.”
Rasva ja kolesteroli putkahtavat esiin useaan kertaan vuosikymmen aikana julkaistuissa lehdissä. Lukijoille koetettiin selkiyttää tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien, pitkien ja lyhyiden rasvahappojen merkitystä ravitsemuksessa ja sairauksien riskitekijöinä. Hyvä ja huono kolesteroli tulivat tutuiksi. Transrasvahapot saivat huutia ja antioksidantit otettiin avuksi vapaita radikaaleja vastaan. Rasvattomista rasvoistakin kirjoitettiin osana kevytruokavaliota.
Seleenin saantia seurattiin ja sen lisääminen lannoitteisiin todettiin oikeaksi keinoksi parantaa suomalasten niukkaa seleenin saantia.
Masentava lihavuus
Lihavuus ja laihduttamisen vaikeus ovat olleet lehden kestoaiheita kaikkina vuosikymmeninä. ”Lihavuuteen suhtautumisessa, sen hoidossa ja ehkäisyssä kaivataan uutta ajattelutapaa ja uusia keinoja, jotta nykyiset masentavat hoitotulokset saadaan valoisammiksi”, lehti peräänkuulutti laajasti lihavuutta ja sen kulttuuritaustaa, perimää ja elintapoja käsittelevässä numerossa. Erityisesti lasten lisääntyvä lihavuus huoletti.


Millenium toi mukanaan keskusteluun ruuan monet muutkin merkitykset kuin vain ravitsemuksen. Kestävän kehityksen ideologia nosti esiin luomutuotannon ja lähiruuan. Moni kuluttaja mielsi niille myös terveysvaikutteita, vaikkei niiden ravitsemuksellisessa sisällössä voitu osoittaa eroja tavanomaisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin. Kuluttajia kiinnosti entistä enemmän ruuan puhtaus ja terveysvaikutteisuus, mutta ruuasta etsittiin myös elämyksellisyyttä ja nautintoa samalla, kun yksilöllisyys leimasi muutakin elämäntyyliä.
Ruokailun historiaa ja tulevaisuutta
Millenium antoi aiheen katsoa ruokailua sekä taaksepäin että tulevaisuuteen. Lehdessä oli kiinnostava katsaus viime vuosisadan ruokaan. Vuosisadan alun vaatimattomasta omavaraisruokailusta ja sotien tuomasta ruokapulasta ja säännöstelystä tultiin markettien runsaisiin elintarvikevalikoimiin. ”Kiinankaali kiritti kasviksia”, lehti toteaa ja kertoo, kuinka kiinankaali 1970-luvulla opetti meidät syömään salaattia ja raivasi tietä nykypäivän runsaille salaattivalikoimille. Samanlainen kulutuspiikki syntyi hedelmien puolella, kun opimme juomaan appelsiinimehuja.
Vuosisadan alussa maitokaupassa myytiin kulutusmaitoa, kermaa ja piimää. Tämän päivän marketin maitohylly pursuaa erilaisia maitoja, kermoja, rahkoja, jogurtteja, vanukkaita ja kastikkeita joka makuun. Ja kirjoa lisäävät vielä vegaaniset maitotuotteita korvaavat tuotteet.
”Funktionaalista valmisruokaa luonnonmukaisesti tuotettuna”, siinä oli lehden tekemän kyselytutkimuksen anti tulevaisuuden ruualle vuonna 2020. Valtioneuvosto puolestaan linjasi ruokailua aina vuoteen 2030 asti ruokapoliittisessa selonteossaan: ”Suomalaiset kuluttajat syövät maukasta, terveellistä, kestävästi tuotettua ja turvallista ruokaa.”
Karppaajat hylkäsivät leivän
Jos aikaisempina vuosikymmeninä oli ruokavalion ”pahiksen” rooli rasvoilla, niin nyt sen saivat hiilihydraatit. ”Kokemusasiantuntijoiden” eli karppaajien keskusteluissa likasankoon lensivät leivät, puurot ja perunat. Ennestäänhän valkoinen vehnä ja sokeri olivat jo harvoin syötävien herkkujen listalla oikeiden asiantuntijoiden suosituksesta. ”Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei ole perusteltua suositella, mutta ei sen herättämää kiinnostusta kannata tyrmätäkään, sillä se tarjoaa oivan pohjan keskustelulle ruokavalioiden eduista ja haitoista”, lehtemme opasti.
2000-luvulla kiinnostuttiin maahanmuuttajien ravitsemuksesta: ”Vieraaseen maahan muuttava perhe omaksuu uudesta kulttuurista helpoimmin herkut. Karkit, jäätelöt, sipsit ja mehut hiipivät ruokavalioon ennemmin kuin peruna ja jauhelihakastike”, lehti raportoi.
Elintarvikkeiden täydennystä D-vitamiinilla seurattiin tarkasti. Vuosikymmenen lopussa Ravitsemusneuvottelukunnan D-vitamiinityöryhmä suosittelikin, että maitoon lisätään tuplasti D-vitamiinia eli yksi mikrogramma 100 grammaan tuotetta.
Lukijat viisastuivat myös sellaisista asioista kuin glykemiaindeksi ja nutrigenomiikka tai omiikkatutkimusmenetelmät.
Maitoa monipuolisesti
Maito ja maitovalmisteet ovat olleet luonnollisesti hyvin esillä Ravitsemuskatsauksessa. Vuosikymmenten aikana maitoa on käsitelty mm. proteiinin, A- ja D-vitamiinin ja kalsiumin lähteenä sekä luuston, hampaiden ja suoliston hyvinvoinnissa. Maito monipuolistaa kasvisruuan ja koulu- ja päiväkotiruuan. Se on oiva välipalajuoma. Se on myös osoittautunut hyväksi palautusjuomaksi rankassa urheilussa ja kuntoilussa.
Maito voitti ruokajuomien ympäristövertailun vuonna 2010. ”Maito on suositeltavin ruokajuoma, kun otetaan huomioon sekä juoman ravintosisältö että ilmastovaikutukset”, lehti kirjoitti.
Oranssi paketti käsilaukkuun
Ravitsemuskatsauksen ulkoasu on aina ollut asiallisen vaatimaton. Toimituskunta uskoi asiasisällön vetävän ilman värikuvia ja taitollisia kikkailuja. Kysymys oli myös taloudellinen. Silloisella painotekniikalla kuvien ja värien lisääminen olisi nostanut kustannuksia huimasti. Halusimme, että lehti voitiin toimittaa halukkaille maksutta. Ilman kuvia lehden taitto myös onnistui toimitussihteerin ruokapöydällä kirjapainon palstaliuskoista leikkaamalla ja liimaamalla.
On ulkoasu toki varovasti muuttunut vuosien saatossa ja 1990-luvulle tultaessa kokokin suureni jo Aku Ankan mittoihin. Vuonna 1996 lehden ulkoasun uudistus annettiin ammattilaisten käsiin ja viestintätoimisto Unique loi sille vauhdikkaan ilmeen ja ryhdikkäät sivusheemat. Niillä onkin sitten menty aina 2010-luvulle saakka.
Yksi ulkoasuseikka on säilynyt lehden historian alusta lähtien: oranssi väritys. Mietimme pitkään lehden kannen väriä. Keskustelussa kävivät maidon sinivalkoiset sävyt. Vihreääkin sovitettiin ruuan ja ravitsemuksen väriksi, mutta sitten oranssi voitti. Oranssi on huomioväri. Halusimme Ravitsemuskatsauksen erottuvan työpöytien paperipinoista ja muistuttavan itsestään vaikkapa matkalukemiseksi työmatkoille. Työmatkalukeminen oli motiivina myös sille, että lehden koko haluttiin pitää ”käsilaukkuun sopivana.”
No, tämä kaikki on mennyttä aikaa. Digitaalinen lehti mahtuu vaikka kännykkään, sivumääriä ei tarvitse rajoittaa painoarkeille, värien ja kuvien lisääminen on helppoa ja linkkien avulla lukijan voi viedä hyvinkin syvälle aiheeseen.
Kirjoittaja:
Leena Packalen on eläkkeellä oleva MMM ja toimittaja. Hän on ollut tekemässä Ravitsemuskatsausta sen alusta lähtien ensin toimitussihteerinä ja sitten toimituskunnan jäsenenä. ”Lapsestaan” on vaikea luopua, vaikka olisi jo aika luottaa siihen, että muutkin osaavat.

Tänä vuonna julkaistaan Ravitsemuskatsauksen 40. vuosikerta. Kuvaaja: KL