Miten ravitsemus hoituu sote-Suomessa?
Elämme nyt isojen ratkaisujen aikaa. Maakuntauudistus etenee, ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien säädösten eduskuntakäsittely on jo loppusuoralla. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, väliaikaishallinto aloittaa kesäkuussa, maakuntavaalit pidetään syksyllä ja uudet valtuustot aloittavat työnsä vuoden alussa.
Monen ravitsemuksen ammattilaisen työnantaja vaihtuu ja toimintatavat muuttuvat. Yksi asia silti pysyy: hyvästä ravitsemuksesta ja ruokapalveluista huolehtiminen on edelleen tärkeää. Jatkossa sitä täytyy tehdä entistä enemmän yhteistyössä muiden kanssa.
Maakuntastrategia linjaa terveyden tavoitteet
Maakunnille tulee uudessa järjestelmässä paljon valtaa. Ne vastaavat jatkossa alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, mutta myös monista muista ruokaan liittyvistä tehtävistä, kuten alueellisesta alkoholihallinnosta, maatalouden tuotantopanosten turvallisuudesta ja elintarvikevalvonnasta.
Moni ravitsemusterapeutti ja ruokapalvelujen ammattilainen löytää itsensä ensi vuonna maakunnan palkkalistoilta. Paikallistasolla tehdyistä ratkaisuista riippuu pitkälti se, miten maakunnissa edistetään ravitsemusta.
Maakunnat tulevat tekemään omat maakuntastrategiansa, joissa tieto alueen hyvinvoinnin tilasta auttaa linjaamaan tavoitteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle. Strategisella tasolla olisi hyvä ottaa kantaa myös hyvän ravitsemuksen edistämiseen alueella. Maakuntastrategia ohjaa muun muassa alueen palvelustrategiaa, jossa kerrotaan mitä palveluja asukkaille tarvitaan ja miten ne sovitetaan yhteen. Maakuntien yhteistyövelvoite on vahva, ja niille tulee myös vastuu palvelujen yhteensovittamisesta eri sektoreiden ja toimijoiden välillä.
Kunnat vaikuttavat kouluruokailuun
Toisaalta kunnat vastaavat jatkossakin laaja-alaisesta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, johon ravitsemuskin kuuluu. Esimerkiksi kunnallisen varhaiskasvatuksen ja koulujen ruokapalvelut ja ravitsemuskasvatus ovat edelleen asioita, joihin liittyvät ratkaisut tehdään kuntatasolla. Kunta voi päätöksillään vaikuttaa esimerkiksi välipalojen ja aterioiden saatavuuteen ja laatuun leikkipuistoissa, liikuntapaikoilla, harrasteympäristöissä ja kunnan tarjoamissa palveluissa. Kunta voi esimerkiksi päättää, että kouluissa ja oppilaitoksissa ei ole limsa- ja makeisautomaatteja.
Kunnan ruokapalvelut voidaan järjestää monella tavalla, mutta keskeistä on hyödyntää kilpailutuksessa ja hankinnoissa ravitsemuslaadun kriteereitä. Kuntien hyvinvointikertomuksiin olisi hyvä saada ravitsemuksen tavoitteet väestöryhmittäin. Lisäksi tulisi sopia yhteistyössä käytännön toimenpiteet sekä niiden vastuutahot, seuranta ja arviointi. Maakuntien ravitsemuksen ammattilaisten osaamisen tulee olla tässä kuntien tukena.
Asukkaiden lautasille terveyttä ja hyvinvointia
Jotta kuntien ja maakuntien asukkaiden lautasilta löytyisi tulevaisuudessa terveyttä ja hyvinvointia, on hyvä huolehtia siitä, että ravitsemusasiat ovat vahvasti mukana toiminnan suunnittelussa. Tulevat maakuntavaalit ovat vaikuttamisen paikka. Käytännön työssä tärkeitä ovat hyvinvointistrategiat, yhteistyöryhmät, indikaattoreiden kehittäminen, ravitsemussuositusten hyödyntäminen ja riittävän osaamisen varmistaminen.
Ravitsemus ja ruokaketjun toiminta pellolta pöytään vaikuttavat yksilön terveyden lisäksi myös yhteisöön ja koko alueen elinvoimaan. Ruoka on myös kulttuuria, yhdessäoloa, osallisuutta ja hyvää arkea. Ei siis ole yhdentekevää, mitä lautaselle laitetaan.
Kirjoittaja:
Neuvotteleva virkamies, FT, VTM Sirpa Sarlio edistää terveellistä, kestävää ja houkuttelevaa ruokaa sosiaali- ja terveysministeriössä. Kesäisin hän harrastaa kokeiluja siirtolapuutarhassa ja keräilyä lähimetsissä.
Ehdotuksia ravitsemuksen edistämiseksi:
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kannanotto: Ravitsemuksella rakennetaan hyvinvointia ja elinvoimaa kuntiin ja maakuntiin.
Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry:n kannanotto: Vaikuttavaa ravitsemushoitoa riittävillä ravitsemusterapiaresursseilla.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Ruokatuotanto kantaa kuntaa.