Kannattaako karkkipäivä?

Kark­ki­päi­vä kek­sit­tiin alun pe­rin Ruot­sis­sa 1950-lu­vul­la ham­mas­ka­riek­sen eh­käi­syyn. Suo­ma­lai­set ham­mas­lää­kä­rit ko­pi­oi­vat kark­ki­päi­vän 1970-lu­vul­la. Sitä mark­ki­noi­tiin pien­ten las­ten van­hem­mil­le yh­te­nä kei­no­na juu­ria ylei­nen ham­mas­ka­ries suo­ma­lais­las­ten suis­ta.

Kir­joit­ta­jan pro gra­du -työs­sä osa­na DA­GIS-tut­ki­mus­ta ha­vait­tiin, että lä­hes 2/3 tut­kit­ta­vis­ta lap­sis­ta viet­ti kark­ki­päi­vää. Lap­set, joil­la oli kark­ki­päi­vä, sai­vat ruo­ka­va­li­os­taan enem­män li­sät­tyä so­ke­ria kuin ne, joil­la kark­ki­päi­vää ei ol­lut. Tut­ki­mus­a­se­tel­mas­ta joh­tu­en ei voi sa­noa, että ero ryh­mien vä­lil­lä joh­tuu yk­sin­o­maan kark­ki­päi­väs­tä.

Tut­ki­muk­ses­ta voi kui­ten­kin pää­tel­lä, että kark­ki­päi­vä ei vält­tä­mät­tä ole hyvä kei­no ra­joit­taa las­ten so­ke­rin­saan­tia. Ai­em­min on ha­vait­tu, että ruo­kien käy­tön ra­joit­ta­mi­nen li­sää kiin­nos­tus­ta ra­joi­tet­ta­vaa ruo­kaa koh­taan. Kun ra­joi­tus pois­tuu, alun pe­rin kiel­let­tyä ruo­kaa saa­te­taan syö­dä suu­ria mää­riä.

Kielloista kohti joustavaa ruokasuhdetta

Lap­set ovat luon­tai­ses­ti per­so­ja ma­ke­al­le. Mo­net lap­set ra­kas­ta­vat kark­kia. Oli­si hyvä poh­tia, kan­nat­taa­ko kar­kin kieh­to­vuut­ta en­ti­ses­tään li­sä­tä ra­joit­ta­mal­la sen saan­tia vain yh­teen päi­vään vii­kos­sa. Toi­saal­ta van­hem­pien teh­tä­vä on jol­la­kin kei­nol­la ra­joit­taa ma­kei­den herk­ku­jen mää­rää. Ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­sis­sa ne kuu­lu­vat kol­mi­on hui­pun sat­tu­miin.

Kont­rol­li, sään­nöt ja kiel­lot ei­vät kui­ten­kaan kuu­lu tasa­pai­noi­seen ruo­ka­suh­tee­seen. Jous­ta­va suh­tau­tu­mi­nen her­kut­te­luun on yh­tey­des­sä esi­mer­kik­si on­nis­tu­nee­seen pai­non­hal­lin­taan. Van­hem­pien oli­si­kin hyvä miet­tiä mik­si lap­sil­le on kark­ki­päi­vä ase­tet­tu: Onko pel­ko­na hal­lit­se­ma­ton her­kut­te­lu, jos sil­le ei ole sään­tö­jä? Onko her­kut­te­lu per­hees­sä sal­lit­tu vain ker­ran vii­kos­sa?

Karkkipäivä ei opeta kohtuullisuutta

Epä­ter­veel­li­sek­si­kin miel­le­tyis­tä ruois­ta on lupa naut­tia hy­vil­lä mie­lin. Sil­le on syyn­sä, mik­si sat­tu­mat ovat suo­si­tus­py­ra­mi­din hui­pul­la: ter­veel­li­seen ruo­ka­va­li­oon mah­tuu ruo­kia, joi­den ai­noa funk­tio on mais­tua hy­väl­tä – ra­vin­to­si­säl­lös­tä viis. Her­kut­te­lun jäl­keen säi­lyy to­den­nä­köi­sem­min hyvä mie­li, kun an­nos­koko py­syy koh­tuul­li­se­na. Niin ei vält­tä­mät­tä käy kark­ki­päi­vä­nä, jos na­mia on pan­tat­tu koko viik­ko.

Yh­den her­kut­te­lu­päi­vän si­jaan voi­si olla jär­ke­väm­pää naut­tia vaik­ka­pa pie­ni jäl­ki­ruo­ka il­lal­li­sel­la. Kyl­läi­se­nä herk­ku­jen an­nos­koko jää mal­til­li­sek­si, eikä herk­ku­himo pää­se kas­va­maan mah­dot­to­mak­si. Ker­ran vii­kos­sa pi­det­tä­vä kark­ki­päi­vä voi opet­taa, että herk­kua on syö­tä­vä, kun sitä on saa­ta­vil­la – vaikk­ei te­ki­si mie­li­kään. On­han seu­raa­vaan ker­taan vie­lä pit­kä aika.

Kark­ki­päi­väl­lä saa­te­taan eh­käis­tä ka­ries­ta. Koh­tuul­li­suut­ta tai jous­ta­vaa suh­tau­tu­mis­ta her­kut­te­luun se ei kui­ten­kaan ope­ta.

Kir­joit­ta­ja:

ETM Lau­ra Kai­nu on koh­tuu­des­ta ja jous­ta­vas­ta ruo­ka­suh­tees­ta kiin­nos­tu­nut ra­vit­se­mus­tie­tei­li­jä, joka ra­kas­taa ui­mis­ta. Hän työs­ken­te­lee asi­an­tun­ti­ja­teh­tä­vis­sä lei­po­mo­te­ol­li­suu­des­sa.

Kan­nat­taa­ko kar­kin kieh­to­vuut­ta li­sä­tä ra­joit­ta­mal­la sen saan­tia vain yh­teen päi­vään vii­kos­sa? Kuva: Kris­ta Kor­pe­la-Ko­so­nen