Suomalaisen ruuan lipunkantaja

Tii­na Lam­pis­jär­vi on suo­ma­lai­sen ruu­an brän­din ra­ken­ta­ja, li­pun­kan­ta­ja ja Ruo­ka­tie­to Yh­dis­tyk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja. Nyt hän on jää­mäs­sä eläk­keel­le ja siir­tä­mäs­sä hy­vil­lä mie­lin, mut­ta hiu­kan hai­ke­a­na seu­raa­jal­leen Anni-Mari Syvä­nie­mel­le Hy­vää Suo­mes­ta -mer­kin vaa­li­mi­sen ja ke­hit­tä­mi­sen.

– Seu­raa­ja­ni on saa­mas­sa ar­vok­kaan pe­rin­nön. Toi­vot­ta­vas­ti hän pi­tää hy­vää huol­ta täs­tä kan­sal­lis­o­mai­suu­des­ta.

Piti tulla agronomi

Tii­na Lam­pis­jär­ves­tä piti tul­la ruu­an alku­tuot­ta­ja, ag­ro­no­mi. Hän pyr­ki ja pää­si­kin opis­ke­le­maan, mut­ta oli­si en­sin ha­lun­nut pi­tää va­paan vuo­den ja kier­rel­lä maa­il­maa. Sii­hen ei tie­de­kun­ta myön­tä­nyt lu­paa ja niin­pä hän luo­pui opis­ke­lu­pai­kas­taan. Kun uu­del­leen haku vuo­den pääs­tä tuli ajan­koh­tai­sek­si, haku­eh­toi­hin oli tul­lut pa­kol­li­nen esi­har­joit­te­lu. Sii­hen ei sil­loi­ses­sa olin­pai­kas­sa, Lon­toos­sa ol­lut mah­dol­li­suut­ta eikä ai­kaa­kaan ol­lut enää riit­tä­väs­ti.

Tii­na Lam­pis­jär­vi vaih­toi val­ti­o­tie­teel­li­seen tie­de­kun­taan opis­ke­le­maan so­si­aa­li­tie­tei­tä. Mut­ta sit­ten miel­tä al­koi pol­tel­la kui­ten­kin ruo­ka-alal­le. Ra­vit­se­mus­tie­tees­tä tuli pää­aine ja so­si­aa­li­tie­teis­tä sivu­aine.

– Opis­ke­lin kau­an ja har­taas­ti. Olin koko opis­ke­lu­ajan töis­sä aina vä­lil­lä opet­ta­ja­na ra­vin­to­la­kou­luis­sa. Suun­nit­te­lin jo aus­kul­toi­tu­mis­ta ihan pä­te­väk­si opet­ta­jak­si. Tein vie­lä lap­sen­kin en­nen Vii­kis­tä val­mis­tu­mis­ta, Tii­na Lam­pis­jär­vi nau­rah­taa.  Hä­nen mie­les­tään työ­e­lä­mään tu­tus­tu­mi­nen opis­ke­lun lo­mas­sa oli kui­ten­kin vain hyö­dyk­si.

Ravitsemus ja liikunta kohtaavat

En­sim­mäi­nen työ­paik­ka val­mis­tu­mi­sen jäl­keen löy­tyi sil­loi­sen Kan­san­ter­veys­lai­tok­sen (THL) syö­vän­eh­käi­syn ra­vin­to­tut­ki­muk­ses­ta. Mut­ta sit­ten kurs­si­ka­ve­ri hou­kut­te­li Tii­na Lam­pis­jär­ven ur­hei­lu­ra­vit­se­muk­sen pa­riin Kun­to­ur­hei­lu­liit­toon.

– Työ Kun­to­ur­hei­lu­lii­tos­sa oli 1980-lu­vun lop­pu­puo­lel­la in­nos­ta­vaa. Sil­loin tun­tui, että teim­me  mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä ja saim­me pal­jon ai­kaan. Laa­dim­me maan en­sim­mäi­set ur­hei­li­jan ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­set, joi­den idea le­vi­si kun­to­ur­hei­lun pa­ris­ta laji­liit­toi­hin­kin. Ke­hi­tin ra­vit­se­mus­val­men­nus­ta ja pyö­ri­tin kou­lut­ta­ja­ren­gas­ta, jos­sa ra­vit­se­mus­alan kol­le­gat kier­si­vät ah­ke­ras­ti val­men­ta­ja­kou­lu­tuk­sis­sa ker­to­mas­sa ra­vin­non mer­ki­tyk­ses­tä ur­hei­li­jan ke­hi­tyk­ses­sä.

Läm­möl­lä Tii­na Lam­pis­jär­vi muis­te­lee myös ve­tä­mään­sä val­ta­kun­nal­lis­ta Kiin­to­Nai­nen -kam­pan­jaa. Sii­nä lii­kun­nan ja ra­vit­se­muk­sen am­mat­ti­lai­set ko­ko­si­vat pi­tä­jiin nais­ryh­miä iloi­seen yh­des­sä­o­loon op­pi­maan en­tis­tä pa­rem­pia elä­män­ta­po­ja.

– Kiin­to­Nai­nen -ryh­miä saat­taa vie­lä­kin olla toi­min­nas­sa jos­sain päin maa­ta, hän ar­ve­lee.

Ur­hei­lu­jär­jes­töis­sä ku­lui kaik­ki­aan 15 vuot­ta. Vä­lil­lä Lam­pis­jär­vi toi­mi Voi­mis­te­lu­lii­ton lei­vis­sä, mut­ta pa­la­si kun­to- ja ter­veys­lii­kun­nan oh­jel­ma­pääl­li­kök­si Kun­to­lii­kun­ta­liit­toon.  Työn­kuva hi­lau­tui vä­hi­tel­len ra­vit­se­muk­ses­ta en­tis­tä enem­män lii­kun­nan ja kou­lu­tuk­sen puo­lel­le.

– Ra­ken­sim­me lii­kun­ta­jär­jes­töil­le val­ta­kun­nal­li­sen kun­to- ja ter­veys­lii­kun­nan oh­jaa­jien kou­lu­tus­jär­jes­tel­män, joka edel­leen­kin toi­mii. Opet­ta­juus näyt­tää aina kiin­nos­ta­neen. Lie­kö isän­pe­rin­töä, Tii­na Lam­pis­jär­vi miet­tii. Isä oli maa­lais­kan­sa­kou­lun opet­ta­ja.

Taistelua suomalaisen ruuan puolesta

Vuon­na 2002 Tii­na Lam­pis­jär­vi ha­keu­tui uu­sil­le uril­le mark­ki­noi­maan ja puo­lus­ta­maan suo­ma­lais­ta ruo­kaa. Hä­nes­tä tuli Fin­food – Suo­men Ruo­ka­tie­to ry:n toi­min­nan­joh­ta­ja. Nyt piti pe­reh­tyä ja ra­ken­taa laa­jat ver­kos­tot maam­me ruo­ka­jär­jes­tel­mään. Työ­sar­ka on ol­lut moni­puo­li­nen ja tun­tu­nut koko ajan tär­ke­äl­tä ja tar­peel­li­sel­ta.

Fin­foo­din juu­ret ulot­tu­vat 1958 pe­rus­tet­tuun Pel­ler­von PR-kes­kuk­seen ja sen seu­raa­jaan Maa­ta­lous­alan tie­do­tus­kes­kuk­seen (MAT), jot­ka pal­ve­li­vat alku­tuo­tan­non vies­tin­tä­tar­pei­ta.

1990-lu­vul­la al­koi näyt­tää sel­väl­tä, että Suo­mi liit­tyy EU:n jä­se­nek­si ja maas­sa nou­si hätä suo­ma­lai­sen ruu­an pär­jää­mi­ses­tä va­pail­la mark­ki­noil­la. Niin­pä Pel­ler­vo-Seu­ra ja Maa- ja met­sä­ta­lous­tuot­ta­jain Kes­kus­liit­to, MTK pe­rus­ti­vat MAT:n yh­tey­teen Hy­vää Suo­mes­ta -pro­jek­tin vuon­na 1993.

EU-jä­se­nyys to­teu­tui vuon­na 1995. Elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suus ja kaup­pa tu­li­vat mu­kaan suo­ma­lai­sen ruu­an rin­ta­maan ja Fin­food – Suo­men Ruo­ka­tie­to ry pe­rus­tet­tiin vuon­na 1996. Suo­mi sai jä­se­nyy­den alus­sa vii­den vuo­den siir­ty­mä­ajan, jol­loin val­ti­on ra­haa sai käyt­tää ko­ti­mai­sen tuo­tan­non mark­ki­noin­tiin, vaik­ka se muu­toin oli kiel­let­tyä EU:n sisä­mark­ki­noi­ta vää­ris­tä­vä­nä.

Val­ti­on­ra­hoi­tus mah­dol­lis­ti näyt­tä­vät TV-kam­pan­jat, kun Hy­vää Suo­mes­ta -merk­kiä teh­tiin voi­mal­li­ses­ti tun­ne­tuk­si. Kun siir­ty­mä­aika päät­tyi vuon­na 2000, Hy­vää Suo­mes­ta -toi­min­ta piti yk­si­tyis­tää ja ra­hoi­tus siir­tää elin­kei­non har­teil­le.  Maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri­ön ra­hoi­tus suo­ma­lai­sen ruu­an me­ne­kin­e­dis­tä­mi­seen lop­pui. Jopa nimi Fin­food jou­tui vi­ran­o­mais­ten tul­kin­to­jen ham­pai­siin. Sik­si meil­lä on tä­nään Ruo­ka­tie­to Yh­dis­tys ry vies­ti­mäs­sä suo­ma­lai­ses­ta ruu­as­ta ja hal­lin­noi­mas­sa elin­tar­vi­ke­pak­kauk­sis­sa nä­ky­vää Hy­vää Suo­mes­ta -merk­kiä.

Hy­vää Suo­mes­ta –merk­ki on Suo­men ar­vos­te­tuim­pien brän­dien jou­kos­sa. Merk­kiä pi­de­tään suo­ma­lai­sen ruo­ka­ket­jun mer­kit­tä­vim­pä­nä yh­teis­työn saa­vu­tuk­se­na koko EU-kau­del­la.

Ylämäkiä, alamäkiä, yhteistyötä…

Työ suo­ma­lai­sen ruu­an eteen on ol­lut hy­vin an­toi­saa mut­ta pai­koin haas­ta­vaa. Ra­has­ta te­kee aina tiuk­kaa. Elin­tar­vi­ke­ket­jun toi­mi­jat ovat pait­si yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta, myös tois­ten­sa kil­pai­li­joi­ta mark­ki­noil­la. Yh­tei­sen sä­ve­len löy­tä­mi­nen vie ai­kaa, vaa­tii luo­vi­mis­ta ja mo­nes­ti komp­ro­mis­se­ja.

– Työ­höm­me hei­jas­tuu ku­lut­ta­jien ar­vos­tus suo­ma­lai­seen ruo­kaan. Se oli kor­ke­al­la EU-jä­se­nyy­den alku­vai­heis­sa, mut­ta not­kah­ti 2000-lu­vul­la. Kun ra­jat au­ke­ni­vat ja elin­tar­vi­ke­tuon­ti va­pau­tui, me tai­sim­me vil­liin­tyä sii­tä ek­so­tii­kas­ta, että kaik­kea hie­noa ulko­mais­ta sai nyt koti­mar­ke­tis­ta.

Rei­lut kym­me­nen vuot­ta suo­ma­lai­sen ruu­an ar­vos­tus on taas ol­lut vah­vas­sa nou­sus­sa, ko­ti­mai­suu­des­ta on muo­dos­tu­nut py­sy­vä tren­di. Eikä ar­vos­tus ole enää pel­käs­tään isän­maal­lis­ta pro­tek­ti­o­nis­mia, vaan suo­ma­lai­sen ruu­an mer­ki­tyk­sel­li­syys näh­dään laa­jem­min ja moni­puo­li­sem­min jäl­ji­tet­tä­vyy­den, vas­tuul­li­suu­den ja luo­tet­ta­vuu­den kan­nal­ta.  Tii­na Lam­pis­jär­veä ilah­dut­taa, että nuo­ret pol­vet ovat as­tu­mas­sa tie­dos­ta­van ku­lu­tuk­sen etu­rin­ta­maan. Nuo­ret va­kuut­tu­vat Hy­vää Suo­mes­ta –mer­kis­tä, kun ovat tu­tus­tu­neet sen tiuk­koi­hin vaa­ti­muk­siin.

Tii­na Lam­pis­jär­ven mie­les­tä Hy­vää Suo­mes­ta -mer­kin vaa­ti­muk­set on laa­dit­tu vii­saas­ti ja mat­kan var­rel­la nii­tä on vie­lä ki­ris­tet­ty kol­me ker­taa. Kaik­ki ruo­ka­ket­jun toi­mi­jat ovat voi­neet si­tou­tua merk­kiin. Hy­vää Suo­mes­ta -merk­kiä pi­de­tään suo­ma­lai­sen ruo­ka­ket­jun mer­kit­tä­vim­pä­nä yh­teis­työn saa­vu­tuk­se­na koko EU-kau­del­la.

– Ei ole läh­det­ty lep­sui­le­maan, vaan on toi­mit­tu joh­don­mu­kai­ses­ti ja pit­kä­jän­tei­ses­ti jo 25 vuo­den ajan.  Nyt merk­ki kuu­luu Suo­men ar­vos­te­tuim­pien brän­dien jouk­koon.

Ruo­kaa omas­ta maas­ta -tee­ma otet­tiin vuon­na 2012 Hy­vää Suo­mes­ta -mer­kin rin­nal­le an­ta­maan sil­le uut­ta ytyä. Tiuk­ko­jen kri­tee­rien rin­nal­la ha­lut­tiin ve­do­ta myös tun­tei­siin. Yri­tyk­set ot­ti­vat sen mie­luus­ti mu­kaan omaan mai­non­taan­sa. Nyt näyt­tää taas sil­tä, että tun­tei­den ohel­la tur­val­li­suus ja luo­tet­ta­vuus ovat ku­lut­ta­jil­le tär­kei­tä.

… ja ihania onnenkantamoisia

Tii­na Lam­pis­jär­vi ker­too, kuin­ka te­ke­mi­sen tuok­si­nas­sa jo­kin asia vain lok­sah­taa pai­koil­leen lä­hes it­ses­tään.

Si­mo­lai­nen K-kaup­pi­as ha­lu­si Hy­vää Suo­mes­ta -mer­kit hyl­lyn­reu­noi­hin, jot­ta asi­ak­kaat löy­täi­si­vät ko­ti­mai­set tuot­teet hel­pom­min hä­nen kau­pas­taan. Hän ker­toi hank­kees­taan ku­van kera so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Ku­lut­ta­jat in­nos­tui­vat peu­kut­ta­maan. Naa­pu­ri­pi­tä­jäs­tä­kin lu­vat­tiin tul­la Si­mon puo­lel­le ruo­ka­os­tok­sil­le, jos ei omaan mar­ket­tiin saa­da sa­mo­ja hyl­ly­tun­nuk­sia.

Asia ha­vait­tiin no­pe­as­ti myös val­ta­kun­nal­li­ses­ti. Ruo­ka­tie­to tuot­ti ai­neis­to­poh­jat ja peli­sään­nöt hyl­lyn­reu­na­e­ti­ke­teil­le. Nyt hyl­ly­merk­ke­jä on tar­jol­la Kes­kon kaut­ta kai­kil­le K-kau­poil­le. Näin so­mel­la ja ver­kos­to­työl­lä vai­ku­te­taan, mut­ta re­ak­ti­o­no­peut­ta tar­vi­taan.

Ruokavientiä edistämässä

Suo­ma­lai­sen ruu­an haas­tee­na on pääs­tä vien­ti­mark­ki­noil­le, saa­da laa­duk­kail­le tuot­teil­le koti­maa­ta laa­jem­mat mark­ki­nat.

– Elin­tar­vi­ke­te­ol­li­suus on Suo­mes­sa pe­rin­tei­ses­ti kes­kit­ty­nyt koti­mark­ki­naan ja vien­nis­sä on tyy­dyt­ty lä­hin­nä yli­jää­mä­vien­tiin, Lam­pis­jär­vi to­te­aa. Ruo­ka­tie­to eli sil­loi­nen Fin­food tart­tui toi­meen jo 2000-lu­vun puo­li­vä­lis­sä, jol­loin käyn­nis­tim­me Food from Fin­land -hank­keen yri­tys­ten ja osin Sit­ran ra­hoi­tuk­sel­la.

– Pe­rus­tim­me Food from Fin­land -verk­ko­pal­ve­lun ja jär­jes­tim­me ta­pah­tu­mia yh­teis­työs­sä suur­lä­he­tys­tö­jen kans­sa mm. Pie­ta­ris­sa, Ham­pu­ris­sa ja Lon­toos­sa, mut­ta ei se sil­loin vie­lä ot­ta­nut riit­tä­väs­ti tuul­ta. Tai­sim­me olla ai­kaam­me edel­lä. Luo­tu pal­ve­lu myy­tiin eteen­päin, ja se toi­mii ny­kyi­sin osa­na Bu­si­ness Fin­lan­dia.

– Uusi vai­he vien­nin edis­tä­mi­sek­si al­koi vuon­na 2014, kun me Ruo­ka­tie­dos­sa teim­me aloit­teen nos­taa ark­ti­suus ja poh­joi­seen si­jain­tiim­me pe­rus­tu­vat sei­kat eri­lais­ta­maan suo­ma­lais­ta ruo­kaa kan­sain­vä­li­sil­lä mark­ki­noil­la. Yh­des­sä Lu­ken kans­sa ra­ken­sim­me Arc­tic food from Fin­land -kon­sep­tin, jota yri­tyk­set voi­vat hyö­dyn­tää vien­ti­mark­ki­noin­nis­saan. Kon­sep­ti on otet­tu hy­vin vas­taan ja se on saa­nut ja­lan­si­jaa mo­nien vien­ti­toi­mi­joi­den vies­tin­näs­sä, Tii­na Lam­pis­jär­vi iloit­see.

Ruo­ka­tie­dol­le saat­taa tul­la uut­ta vien­tiin liit­ty­vää roo­lia, jos sel­vi­tys­mies Rei­jo Kar­hi­sen ra­por­tin eh­do­tuk­sia ryh­dy­tään to­teut­ta­maan. Kar­hi­nen kar­toit­ti kei­no­ja Suo­men maa­ta­lou­den ja elin­tar­vi­ke­tuo­tan­non kan­nat­ta­vuu­den pa­ran­ta­mi­sek­si. Kar­hi­nen eh­dot­taa suo­ma­lai­sen ruu­an vien­ti­brän­din ra­ken­ta­mis­ta val­ti­o­val­lan ja elin­kei­non yh­teis­työ­nä en­tis­tä voi­mak­kaam­min pa­nos­tuk­sin.

– Eh­do­tuk­siin kuu­luu Hy­vää Suo­mes­ta -merk­kiin pe­rus­tu­va yh­tei­nen laa­tu- ja jäl­ji­tet­tä­vyys­jär­jes­tel­mä, joka vas­taa glo­baa­lien toi­mi­joi­den vaa­ti­muk­siin ja tar­jo­aa sa­mal­la jär­ke­vän alus­tan Suo­mi-brän­din ra­ken­ta­mi­seen, Lam­pis­jär­vi ker­too.

Ruokakasvatuksen eturintamassa

Suo­mi on maa­il­mas­sa edel­lä­kä­vi­jä­mai­ta ruo­ka­kas­va­tuk­sen sa­ral­la. Kym­me­nen vii­me vuo­den ai­ka­na ruo­ka­kas­va­tus on saa­nut meil­lä run­saas­ti huo­mi­o­ta osak­seen. Tut­ki­mus on nos­ta­nut esiin sen mer­ki­tys­tä ja mo­net toi­mi­jat ovat ryh­ty­neet sitä edis­tä­mään.

Ruo­ka­tie­dol­le kou­lu­lai­set ovat aina ol­leet tär­keä koh­de­ryh­mä. Vuon­na 1996 Fin­food ava­si toi­mi­alan en­sim­mäi­se­nä in­ter­ne­tiin koti­si­vut, jon­ne ope­tus­hal­li­tuk­sen ra­hoi­tuk­sel­la koot­tiin oppi­ma­te­ri­aa­li­si­vus­to ruo­ka­ket­juis­ta. Tie­to­poh­jai­nen ja pe­da­go­gi­sel­la asi­an­tun­te­muk­sel­la to­teu­tet­tu oppi­ma­te­ri­aa­li saa­vut­ti opet­ta­jien luot­ta­muk­sen. Kou­luil­le suun­na­tun toi­min­nan kat­to­ter­mik­si otet­tiin ruo­ka­kas­va­tus kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten, kun oppi­ma­te­ri­aa­lien li­säk­si ryh­dyt­tiin tuot­ta­maan eri­lai­sia ope­tus­ko­ko­nai­suuk­sia.

– Vaik­ka re­surs­sim­me ruo­ka­kas­va­tuk­sen yllä­pi­tä­mi­seen ovat var­sin ra­jal­li­set, oppi­ma­te­ri­aa­lien si­vuil­la on edel­leen 15 000 – 20 000 kä­vi­jää vii­kos­sa, Lam­pis­jär­vi ker­too.

Vuon­na 2012 Ruo­ka­tie­to käyn­nis­ti ylä­kou­lu­lai­sil­le tar­koi­te­tun Ruo­ka­visa-osaa­mis­kil­pai­lun esi­ku­va­naan jo pit­kään to­teu­tet­tu Met­sä­visa.  Ta­voit­tee­na on ke­hit­tää kou­lun ruo­ka­kas­va­tus­ta ja li­sä­tä nuor­ten tie­tä­mys­tä ruo­ka­ket­jun vas­tuul­li­suu­des­ta ja vas­tuul­li­ses­ta ku­lut­ta­juu­des­ta.  Tänä vuon­na vi­saan osal­lis­tuu noin 4 000 kou­lu­lais­ta.

Ruo­ka­tie­don to­teut­ta­mal­le Ruo­ka­vi­sal­le myön­net­tiin huh­ti­kuus­sa Alf­red Kor­de­li­nin sää­ti­ön Jaak­ko Kol­mo­sen ra­has­ton ruo­ka­kult­tuu­ri­pal­kin­to. Ruo­ka­visa on edis­tä­nyt an­si­ok­kaas­ti sekä suo­ma­lais­ta ruo­ka­kult­tuu­ria että nuor­ten ruo­ka­kas­va­tus­ta val­ta­kun­nal­li­ses­ti, pal­kin­non pe­rus­te­luis­sa to­de­taan. Ku­vas­sa on Ruo­ka­vi­san lop­pu­kil­pai­lun tun­nel­mia vuon­na 2017. Kuva: Ruo­ka­tie­to/Tomi Auer­sal­mi

Ruo­ka­visa toi­mii verk­ko­vä­lit­tei­ses­ti si­ten, että syk­syl­lä jul­kais­taan uusi oppi­ma­te­ri­aa­li ja vuo­den alus­sa pe­lil­li­nen osaa­mis­kil­pai­lu. Huh­ti­kuus­sa to­teu­tet­ta­vaan lop­pu­kil­pai­luun pää­see kol­me pa­ras­ta jouk­ku­et­ta. Ruo­ka­visa ei ole pelk­kä tie­to­visa. Sii­nä tes­ta­taan myös kä­den­tai­to­ja ja yh­teis­työ­ky­kyä. Ruo­ka­vi­san yh­teis­työ­kump­pa­nei­na ovat Koti­ta­lous­o­pet­ta­jien liit­to ja MTK sekä lop­pu­kil­pai­lun osal­ta tänä vuon­na Fa­zer.

– Päi­vä­koti- ja ala­kou­lu­ikä ovat ruo­ka­kas­va­tuk­sen herk­kyys­vai­hei­ta ja siel­lä pi­täi­si olla mu­ka­na. On hie­noa, että koti­ta­lous on nyt ala­kou­lu­jen­kin ope­tus­suun­ni­tel­mas­sa. Olem­me tuot­ta­neet ala­kou­luil­le oppi­ma­te­ri­aa­le­ja ruu­an rei­teis­tä ja vii­mei­sim­pä­nä Ret­ki kaup­paan ai­neis­ton, joka so­vel­tuu il­mi­ö­muo­toi­seen ope­tuk­seen.  On­gel­ma­na on, että opet­ta­jil­la ei ole kou­lu­tus­ta ruo­ka­kas­va­tuk­seen. Sii­hen et­sim­me ra­hoi­tus­ta.

– Lap­set ja nuo­ret ovat tu­le­vai­suu­den ku­lut­ta­jia ja ruo­ka­ket­jun am­mat­ti­lai­sia – hei­dän ruo­ka­kas­va­tuk­seen­sa tu­li­si pa­nos­taa en­tis­tä enem­män. Näin var­mis­te­taan maa­perä suo­ma­lai­sen ruu­an me­nes­tyk­sel­le myös jat­kos­sa, Tii­na Lam­pis­jär­vi sum­maa.

Kir­joit­ta­ja:

Lee­na Pac­ka­len on eläk­keel­lä ole­va MMM ja toi­mit­ta­ja. Hän on ol­lut te­ke­mäs­sä Ra­vit­se­mus­kat­saus­ta sen alus­ta läh­tien en­sin toi­mi­tus­sih­tee­ri­nä ja sit­ten toi­mi­tus­kun­nan jä­se­ne­nä.

Tii­na Lam­pis­jär­vi on ol­lut Ruo­ka­tie­don toi­min­nan­joh­ta­ja vuo­des­ta 2002 saak­ka. Hän jää teh­tä­väs­tään eläk­keel­le syys­kuus­sa. ”Lap­set ja nuo­ret ovat tu­le­vai­suu­den ku­lut­ta­jia ja ruo­ka­ket­jun am­mat­ti­lai­sia, jo­ten hei­dän ruo­ka­kas­va­tuk­seen­sa tu­li­si pa­nos­taa en­tis­tä enem­män. Näin var­mis­te­taan maa­perä suo­ma­lai­sen ruu­an me­nes­tyk­sel­le myös jat­kos­sa”, Lam­pis­jär­vi sa­noo.