Hiilihydraattien laatu vaatii edelleen huomiota
Ravinnon hiilihydraatit ovat olleet julkisessa ravitsemuskeskustelussa pitkään kielteisessä valossa. Ilmiön juuret ovat 1970-luvulla Yhdysvalloissa lanseeratussa vähähiilihydraattisessa Atkinsin ruokavaliossa, jossa korostetaan hiilihydraattien haitallisuutta ja eläinperäisten rasvojen hyötyjä painonhallinnassa.
1950-luvulla alkanut keskustelu sokerin haitallisuudesta terveydelle on selvästi kiihtynyt viimeisen vuosikymmenen aikana, kun sokereiden aineenvaihdunnallisia vaikutuksia on alettu ymmärtää syvällisemmin. Lihavuuden jatkuva yleistyminen on merkittävä kansanterveyden haaste myös Suomessa. Se pitää yllä julkista keskustelua hiilihydraattien ja terveyden välisistä yhteyksistä.
Kuitupitoisten hiilihydraattien käyttöä tulisi lisätä
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan huomio tulee kiinnittää hiilihydraattien määrän ohella erityisesti niiden laatuun. 2010-luvun alussa raportoitu hiilihydraattien vähäisyys suomalaisten ruokavaliossa näkyy edelleen. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan 18−74-vuotiaista aikuisista noin 70 prosenttia saa suositukseen nähden liian vähän hiilihydraatteja eli alle 45 prosenttia kokonaisenergian saannista (E%).
Hiilihydraattien laadun kannalta tärkeä havainto on kuidun saannin riittämättömyys. Vain 21 prosenttia naisista ja 27 prosenttia miehistä saavuttaa suositellun kuidun saannin, joka on 25-35 grammaa vuorokaudessa.
Hiilihydraattien vähäisyyden vastapuolena aikuisten ruokavaliossa korostuu rasva, jota kolmannes saa suositusta runsaammin (>40 E%). Erityisesti tyydyttynyttä rasvaa saadaan liikaa, sillä 95 prosenttia väestöstä ylittää suosituksen ylärajan (10 E%).
Suomalaisilla on varaa lisätä hiilihydraattien saantia kuitupitoisen täysjyväviljan sekä kasvisten, hedelmien ja marjojen muodossa samalla karsien ruokavaliosta runsasrasvaisia maito- ja lihavalmisteita. Näillä muutoksilla vahvistetaan tasapainoista ruokavalion kokonaisuutta, joka on yksilöiden ja koko väestön terveyden kivijalka.
Hiilihydraattien laatua korostettava myös lihavuuskeskustelussa
Tutkimusnäyttöä kuitupitoisen ravinnon terveyshyödyistä kertyy jatkuvasti lisää. Kuidun saannin yhteys alhaisempaan painoon on havaittu lukuisissa satunnaistetuissa kontrolloiduissa kokeissa sekä suurissa havainnoivissa väestötutkimuksissa. Samansuuntaisia tuloksia vyötärölihavuudessa nähtiin myös osana väitöskirjaani toteutetussa meta-analyysissä, jossa yhdistimme tietoja kolmesta vuosina 2000-2007 kerätystä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestöaineistosta.
Tutkittavien ruokavaliota mitattiin koko ruokavalion kattavalla frekvenssityyppisellä ruuankäyttökyselyllä, joka myös validoitiin osana väitöskirjatutkimusta. Poikkileikkausasetelmassa havaittiin 20 prosenttia pienempi vyötärölihavuuden riski kuidun saannin korkeimmassa neljänneksessä verrattuna matalimpaan. Ruokavaliostaan vähän hiilihydraatteja ja sakkaroosia saavat henkilöt olivat analyysissamme todennäköisemmin lihavia (BMI vähintään 30 kg/m2).
Sakkaroosia koskeva tulos viittaa tarpeeseen eritellä lisätyt ja luontaiset sokerit toisistaan. FinRavinto-tutkimusten perusteella tiedetään, että 20-30 prosenttia ruokavalion sisältämästä sakkaroosista voi tulla hedelmistä, marjoista ja kasviksista, jotka kuuluvat tasapainoiseen ruokavalioon.
Tavoitteena lisätyn sokerin saannin rajoittaminen
Lisätyn sokerin saannin tarkastelu täydentää näkökulmaa hiilihydraattien laadusta ruokavaliossa. WHO:n kansainvälisen suosituksen ja suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan lisätyn sokerin saannin tulisi pysyä alle 10 prosentissa kokonaisenergiansaannista.
Lisätyllä sokerilla tarkoitetaan sakkaroosia, fruktoosia, glukoosia ja muita vastaavia sokerivalmisteita, joita käytetään sellaisenaan tai lisätään elintarvikkeeseen tai ruokaan niiden valmistuksen ja syönnin yhteydessä. WHO määrittelee vältettäviksi sokereiksi myös täysmehut ja täysmehutiivisteet. Lisättyihin sokereihin ei lasketa sellaisenaan syötyjen ja ruoanvalmistuksessa käytettyjen hedelmien, kasvisten ja marjojen luontaisesti sisältämiä sokereita.
Lisätyistä sokereista on eniten tutkittu sokeroituja juomia, joiden runsaan käytön on havaittu lisäävän lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Mekanismi yhteyksien taustalla on juomien myötä tuleva ylimääräinen energia. Koko ruokavaliosta peräisin olevaa lisättyä sokeria on tähän mennessä tutkittu huomattavasti vähemmän kuin sokeroituja juomia.

Makeuttamattomat ja vähän sokeria sisältävät maitovalmisteet sopivat osaksi terveellistä ruokavalion kokonaisuutta. Kuva: Studio Elido/Margit Lindholm

Makeuttamattomat ja vähän sokeria sisältävät maitovalmisteet sopivat osaksi terveellistä ruokavalion kokonaisuutta. Kuva: Studio Elido/Margit Lindholm

Makeuttamattomat ja vähän sokeria sisältävät maitovalmisteet sopivat osaksi terveellistä ruokavalion kokonaisuutta. Kuva: Studio Elido/Margit Lindholm

Makeuttamattomat ja vähän sokeria sisältävät maitovalmisteet sopivat osaksi terveellistä ruokavalion kokonaisuutta. Kuva: Studio Elido/Margit Lindholm

Makeuttamattomat ja vähän sokeria sisältävät maitovalmisteet sopivat osaksi terveellistä ruokavalion kokonaisuutta. Kuva: Studio Elido/Margit Lindholm

Makeuttamattomat ja vähän sokeria sisältävät maitovalmisteet sopivat osaksi terveellistä ruokavalion kokonaisuutta. Kuva: Studio Elido/Margit Lindholm
Runsas lisätyn sokerin saanti kielii heikommista ruokavalinnoista
Tutkin omassa väitöskirjassani lisätyn sokerin yhteyksiä muuhun ruuankäyttöön 4874 aikuista kattavassa THL:n DILGOM-aineistossa. Tässä tutkimuksessa 25-74-vuotiaiden ruokavalion sakkaroosista ja fruktoosista 40 prosenttia oli luontaista ja loput 60 prosenttia lisättyä.
Lisätyn sokerin saanti oli yhteydessä nuorempaan ikään, pienempään kuidun saantiin sekä vähäisempään kasvisten, hedelmien, rukiin ja kalan käyttöön. Lisäksi havaittiin yhteys lisätyn sokerin ja voin tai voi-kasviöljyseosten käytön välillä. Tulokset tukevat suositusta rajoittaa lisätyn sokerin määrää ruokavaliossa.
Havainto siitä, että lisätyn sokerin saanti on suurempaa nuoremmissa ikäryhmissä, sai vahvistusta myös FinRavinto 2017 -tutkimuksesta, jossa makeisten ja miehillä myös sokeroitujen juomien käyttö oli suurempaa 18-44-vuotiailla verrattuna sitä vanhempiin.
Paras keino vähentää lisättyjä sokereita on vähentää sokeroitujen juomien, makeisten, makeiden leivonnaisten ja välipalatuotteiden käyttöä. Sokerilla makeutetuista maitovalmisteista kannattaa valita käyttöön vaihtoehtoja, joissa sokerin määrää on vähennetty. Valikoimissa on runsaasti myös tuotteita, joissa ei ole lainkaan lisättyä sokeria.
Tavoitteita tulisi väestötasolla tukea myös terveyspoliittisin toimin. Tärkeitä vaikuttamisen keinoja ovat joukkoruokailun ja julkisten ruokaympäristöjen kehittäminen niin, että tasapainoista ruokavaliota on helpompi noudattaa.
Tutkimustyö lisätyn sokerin parissa jatkuu
Lisätyn sokerin saannin arviointi väestöaineistoissa on haasteellista, koska elintarvikkeiden koostumustietokannat eivät ainakaan vielä sisällä tietoa elintarvikkeiden sisältämistä lisätyistä sokereista. Lisätyn sokerin saannin arviointi tuotteista on myös kuluttajalle vaikeaa, koska elintarvikevalmistajia ohjataan EU-asetuksissa ilmoittamaan vain kokonaissokereiden määrä tuotteessa.
Tällä hetkellä yritetään kansainvälisesti luoda standardoitua tapaa laskea lisätyn sokerin saanti, jotta suositusten toteutumisen arviointi ja tutkimustyö aiheen ympärillä helpottuisi. Tämä koskee myös suomalaisia tutkimuksia, joissa on useimmiten käytetty sakkaroosia lisätyn sokerin likiarvona. THL:ssa kehitetään parhaillaan väitöskirjassani kuvattua prototyyppiä lisätyn sokerin saannin laskennasta hyödyntäen kansallista elintarvikkeiden koostumustietokantaa (Fineli®) ja sen elintarvikeluokituksia.
Kirjoittaja:
Erikoistutkija, FT, ETM Niina Kaartinen on aikuisväestön ravitsemuksen asiantuntija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.
Lähteet:
Kaartinen N. Carbohydrates in the diet of Finnish adults: Focus on intake assessment and associations with other dietary components and obesity. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2018.
Lundqvist A, Männistö S, Jousilahti P, Kaartinen N, Mäki P, Borodulin K. Lihavuus. Teoksessa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S (toim.). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTerveys 2017 -tutkimus. Raportti 4/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018.
Nordic Council of Ministers. Nordic Nutrition Recommendations 2012. Integrating nutrition and physical activity. Copenhagen: Norden 2014.
Reynolds A, Mann J, Cummings J, Winter N, Mete E, Te Morenga L. Carbohydrate quality and human health: a series of systematic reviews and meta-analyses. Lancet 2019;393:434-45.
Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K (toim.). Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Raportti 12/2018, 239 sivua. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Helsinki: Juvenes Oy 2014.
WHO. Guideline: Sugars intake for adults and children. Geneva: World Health Organization 2015.

Suomalaisten lautasille tarvitaan lisää kuitupitoisten hiilihydraattien lähteitä: kasviksia, marjoja, hedelmiä ja täysjyväviljaa.