Ravintoaineiden saantia voidaan selvittää biomarkkereiden avulla
Oletko juonut edellisten 24 tunnin kuluessa appelsiinimehua? Siinä tapauksessa virtsastasi pitäisi löytyä proliinibetaiinia. Se on yhdiste, jota voidaan ravitsemustutkimuksessa hyödyntää appelsiinimehun käyttöä kuvaavana biomarkkerina.
Biomarkkeri on biologinen merkkiaine, jonka avulla voidaan tutkia esimerkiksi tietyn ruoka- tai ravintoaineen saantia. Se voi kuvata myös tutkittavan henkilön ravitsemustilaa tai ravintoaineen määrää ja aineenvaihduntaa elimistössä. Yksittäisten ravintoaineiden ohella hyvä biomarkkeri voi antaa tietoa myös kokonaisista ruokavaliotyypeistä.
– Sopivan biomarkkerin valinta edellyttää, että tietää, mitä on mittaamassa, sanoo ravitsemustieteen dosentti Riitta Freese Helsingin yliopistosta.
Monelle ravintoaineelle ei ole biomarkkeria
Freesen mukaan sosiaalisen median keskusteluja seuratessa voi virheellisesti syntyä käsitys, että yhden analysoitavaksi lähetettävän hius- tai verinäytteen avulla voi saada tietoa kymmenistä eri ravintoaineista ja niiden tilanteesta omassa elimistössä. Ihan näin yksinkertaista biomarkkereiden käyttö ei kuitenkaan ole.
Monelle ravintoaineelle ei edes ole olemassa kaikkiin tilanteisiin sopivaa biomarkkeria.
– Hankala ravintoaine on muun muassa sinkki. Sen puutosta kuvaa seerumin sinkkipitoisuus, mutta normaalisaannin alueella ei ole sopivaa biomarkkeria. Rasvan saannillekaan ei ole biomarkkeria, vaikka eri rasvahappojen saantia voidaankin biomarkkereilla mitata, Freese kertoo.
Mitataanko päiviä, viikkoja vai kuukausia?
Biomarkkereiden mittaamiseen tarvitaan usein veri- tai virtsanäyte, mutta yhtä lailla tutkittava biomarkkeri voi löytyä puna- tai valkosoluista, lihas- tai rasvakudoksesta, posken limakalvolta, syljestä, hiuksista, kynsistä tai ulosteesta. Sekin vaikuttaa, kuinka pitkän ajanjakson ravitsemuksesta halutaan tietoa.
Esimerkiksi C-vitamiinin saannista muutamien lähipäivien kuluessa saadaan tietoa, kun tutkitaan C-vitamiinin pitoisuutta virtsassa tai veren plasmassa. Jos taas halutaan tietää, kuinka paljon C-vitamiinia on saatu vaikkapa kahdeksan edeltäneen viikon aikana, tutkittavaksi pitääkin ottaa valkosoluja.
Läheskään aina biomarkkeri ei ole kiinnostuksen kohteena oleva ravintoaine sellaisenaan. Se voi olla myös ravintoaineen aineenvaihduntatuote, kantajaproteiini tai entsyymi, jonka aktiivisuuteen ravintoaine elimistössä vaikuttaa. Hyvä esimerkki tästä on entsyymi glutationiperoksidaasi, jonka tuotantoon elimistö tarvitsee seleeniä. Siksi elimistön seleenitilannetta voidaan selvittää tämän entsyymin aktiivisuutta mittaamalla.

Läheskään aina biomarkkeri ei ole kiinnostuksen kohteena oleva ravintoaine sellaisenaan. Se voi olla myös ravintoaineen aineenvaihduntatuote, kantajaproteiini tai entsyymi, jonka aktiivisuuteen ravintoaine elimistössä vaikuttaa. Kuva: Pexels

Läheskään aina biomarkkeri ei ole kiinnostuksen kohteena oleva ravintoaine sellaisenaan. Se voi olla myös ravintoaineen aineenvaihduntatuote, kantajaproteiini tai entsyymi, jonka aktiivisuuteen ravintoaine elimistössä vaikuttaa. Kuva: Pexels

Läheskään aina biomarkkeri ei ole kiinnostuksen kohteena oleva ravintoaine sellaisenaan. Se voi olla myös ravintoaineen aineenvaihduntatuote, kantajaproteiini tai entsyymi, jonka aktiivisuuteen ravintoaine elimistössä vaikuttaa. Kuva: Pexels

Läheskään aina biomarkkeri ei ole kiinnostuksen kohteena oleva ravintoaine sellaisenaan. Se voi olla myös ravintoaineen aineenvaihduntatuote, kantajaproteiini tai entsyymi, jonka aktiivisuuteen ravintoaine elimistössä vaikuttaa. Kuva: Pexels

Läheskään aina biomarkkeri ei ole kiinnostuksen kohteena oleva ravintoaine sellaisenaan. Se voi olla myös ravintoaineen aineenvaihduntatuote, kantajaproteiini tai entsyymi, jonka aktiivisuuteen ravintoaine elimistössä vaikuttaa. Kuva: Pexels

Läheskään aina biomarkkeri ei ole kiinnostuksen kohteena oleva ravintoaine sellaisenaan. Se voi olla myös ravintoaineen aineenvaihduntatuote, kantajaproteiini tai entsyymi, jonka aktiivisuuteen ravintoaine elimistössä vaikuttaa. Kuva: Pexels
Hyvä biomarkkeri on täsmällinen
Hyvä biomarkkeri kuvaa täsmällisesti nimenomaan kiinnostuksen kohteena olevan ruoka- tai ravintoaineen saantia. Aina näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi proliinibetaiinin esiintyminen virtsanäytteessä ei välttämättä kerro pelkästään appelsiinimehun käytöstä. Eläinkokeissa on havaittu, että myös ruislese voi lisätä proliinibetaiinin eritystä.
Osa ravitsemuksen biomarkkereista sopii yksilötason tutkimukseen, osa antaa luotettavaa tietoa vain väestötasolla. Vain muutamat biomarkkerit kuvaavat tietyn ravintoaineen absoluuttista saantia. Paljon yleisempää on, että biomarkkeri auttaa arvioimaan ravintoaineen suhteellista saantia eli esimerkiksi sitä, onko ravintoaineen saanti keskimääräisellä tai riittävällä tasolla.
Kirjoittaja:
ETM Krista Korpela-Kosonen on toimittaja, viestintäyrittäjä ja sanojen ammattilainen, joka kirjoittaa työkseen ravitsemuksesta ja terveydestä.
Lähde:
Dosentti Riitta Freese puhui ravinnon biomarkkereista Suomen ravitsemustieteen yhdistyksen seminaarissa 22.3.2019 Helsingissä.

Biomarkkeri on biologinen merkkiaine, jonka avulla voidaan tutkia esimerkiksi tietyn ruoka- tai ravintoaineen saantia. Appelsiinimehun käytöllekin on olemassa biomarkkeri. Kuva: Pexels