– Olen naisten kasvattama mies, elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm naurahtaa. Lapsuus kului äidin ja sisarten hoivissa, eläinlääketieteellisessä opiskelukaverit olivat valtaosin naisia. Naisvaltainen on nykyinen työympäristökin ruokaturvan parissa ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa. Ja kotona isää kasvattavat vaimo ja neljä tytärtä.
Sebastian Hielmin vastuulle kuuluu ruoka hyvin laajasti.
– Oikeastaan kaikki mikä menee ihmisten ja eläinten suusta sisään kuuluu toimenkuvaan. Vastuualue on laajentunut, kun ravitsemusasiat ovat jakautuneet sosiaali- ja terveysministeriöstä myös maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle. Meillä maa- ja metsätalousministeriössä on nyt arvioni mukaan kolminkertainen määrä ravitsemuksen asiantuntijoita verrattuna sosiaali- ja terveysministeriön miehitykseen.
Ruoka on turvallista
– Suomalainen ruoka on turvallista. Me olemme tehneet työmme kunnolla. Valvonta toimii. Elintarvikkeissa ei tarvitse pelätä tarttuvia tauteja, ei lääke- tai kasvinsuojeluaineiden jäämiä. Elintarvikkeiden terveysriskit ovat olemattomat, Hielm kertoo.
Elintarvikkeita valvoo noin 3000 virkamiestä, kunnissa noin 2000 ja ruokavirastossa 1000. Valvojien joukko on vielä paljon laajempi, jos mukaan lasketaan yritysten omavalvontavastaavat. Hygieniapassijärjestelmä on myös mainio lisä elintarvikkeiden turvallisuuden ylläpidossa. Jo 1,2 miljoonaa ruuan kanssa tekemisissä olevaa kansalaista on hankkinut hygieniapassin, mikä taitaa olla maailmanennätys.
– Hygieniapassi avaa suorittajalleen elintarvikehygienian perusasiat. Se ensimmäisessä kesätyöpaikassaan oleva teinipoikakin tietää, ettei lattialle pudonnutta nakkia saa nostaa takasin pakkauslinjastolle.
Ryhtiliike olisi paikallaan
Sebastian Hielmin mukaan ravitsemushaitat muodostavat 10 000-kertaisen uhkan terveydellemme verrattuna elintarvikkeiden mahdollisiin epäpuhtauksiin.
Vaikka ruuan turvallisuus on huipussaan, sairaiden ihmisten määrä ei vähene. Lihominen jatkuu ja sen myötä monet kansansairaudet uhkaavat terveyttämme.
– Ryhtiliike olisi paikallaan. Vähemmän rasvaa ja suolaa, enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Nämä yksinkertaiset keinot ovat kyllä tiedossa, mutta miten niiden noudattaminen on niin vaikeaa.
– Ehkä meillä on jokin sisäänrakennettu tarve tehdä syntiä. Lakeja säätämällä ravitsemushaittoja ei ainakaan saa korjatuksi, Sebastian Hielm arvelee.
Terveellinen ruoka halvemmaksi
Sebastian Hielm sanoo olevansa pragmaatikko. Raha ratkaisee syömisessäkin. Jos terveellinen ruoka olisi halvempaa kuin epäterveellinen, se ohjaisi kuluttajien ruokailutottumuksia. Ravitsemusneuvottelukunta on esittänyt, että kasviksilta, hedelmiltä ja marjoilta poistettaisiin arvonlisävero kokonaan, jolloin ne olisivat selvästi nykyistä halvempia kaupassa. Epäterveellisten elintarvikkeiden arvonlisäveroa voisi vastaavasti nostaa. Alvittomuus olisi helppo toteuttaa vain kassakoneet ohjelmoimalla. Valmisteveron kautta asian hoitaminen olisi paljon mutkikkaampaa.
Valtionvarainministeriö kuitenkin vastustaa. Se haluaa kaikelle ruualle saman arvonlisäveron. Rajanveto terveellisen ja epäterveellisen välillä on kuulemma hankalaa. Tähänkin Sebastian Hielmillä on ratkaisu:
– Aloitetaan Maailman terveysjärjestön WHO:n taulukosta. Siinä on kuvattu ne epäterveelliset elintarvikkeet, joita ei saisi markkinoida lapsille. Eli turha väittää, että rajanveto olisi vaikeaa.
Myös lounasruokailun tuella voisi ohjailla kansalaisten ruokailutottumuksia. Tuen ehtona voisi olla esimerkiksi sydänmerkillisiä aterioita. Kasvis- ja kalavoittoisen aterian lounasseteli voisi olla halvempi kuin liha-aterioiden.
Vähävaraiset ihmiset eivät muuta ruokailutottumuksiaan terveellisempään suuntaan, koska siihen ei ole varaa. Valinta kaupassa osuu halpaan mahantäytteeseen, joka ei edistä terveyttä. Sebastian Hielm myöntää, että on poliittisesti vaikeaa ohjailla kansalaisten ruokatapoja.
– Ehkä epäterveellisesti syövät vielä kiittäisivät 60-vuotispäivillään terveydestään, kun hinnat pakottivat syömään nuoruudessa kasviksia.
Perustana tutkimustieto
Eläinlääkärinä Sebastian Hielm kokee olonsa kotoisaksi Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa ravitsemuksen huippuasiantuntijoiden joukossa.
– Ehkä osaan tehdä ne kansalaisen ja kuluttajan kannalta tärkeät tyhmät kysymykset, jotta tutkimustiedon syvyyksistä tullaan lähemmäs arkitietoa. Ehkäpä minun tehtäväni puheenjohtajana on välittää ravitsemuksen tutkimustietoa muualle.
Nykyisessä kokoonpanossaan Valtion ravitsemusneuvottelukunta on tieteellisempi kuin takavuosina, jolloin mukana olivat myös elintarviketuotannon edustajat. Neuvottelukunnan suositukset perustuvat tieteelliseen näyttöön, eivätkä aja elintarviketeollisuuden tai maatalouden etuja niin kuin julkisessa keskustelussa on joskus väitetty.
Neuvottelukunnassa saattaa ilmetä jonkin verran vääntöä asioiden painotuksessa, mutta muutoin se on työssään hyvin yksimielinen. Tuotannon näkemyksiin ja kehityssuunnitelmiin neuvottelukunta tutustuu sidosryhmätapaamisissa.
Reagoijasta herättelijäksi
– Voisimme olla herättelijöitä, nykyistä aloitteellisempia ja nostaa julkiseen keskusteluun tärkeitä ravitsemuksen ja kansanterveyden asioita. Nyt tahtoo olla niin, että reagoimme muiden nostamiin kysymyksiin, Sebastian Hielm muotoilee neuvottelukunnan roolia. Samalla hän kuitenkin toteaa, että neuvottelukunnalla on vain vähän resursseja. Sen rahat ovat kuluneet suositusten ja niiden painotuotteiden tekemiseen.
Nyt neuvottelukunta koettaa kulisseissa vaikuttaa poliitikkoihin, jotta budjetteihin saataisiin rahaa ravitsemusseurannan laajentamiseen. Me tiedämme, miten aikuisväestö eli 18-74 -vuotiaat syövät. Heidän elintapojaan on seurattu säännöllisesti vuosikymmeniä.
– Mutta meillä ei ole mitään tutkittua tietoa lasten tai nykyteinien ruokailutottumuksista. Se paljastui hyvin alkuvuoden energiajuomahässäkässä. Syytä huoleen on, kun tiedetään, että neljännes yläkoulun pojista ja viidennes tytöistä on ylipainoisia. Eikä meillä myöskään seurata yli 74-vuotiaiden ravitsemusta. Seuranta pitäisi saada nollasta sataan, kuten muissakin Pohjoismaissa, Sebastian Hielm esittää.
Kunnon ruokaa myös amislaisille
Neuvottelukunta julkaisi viime vuonna varhaiskasvatuksen ruokasuositukset terveyttä edistävä ruuan tarjoilusta ja ruokakasvatuksesta. Nyt työlistalla ovat suositukset toisen asteen opiskelijoille. Erityisen huolen kohteena ovat ammattikoululaiset.
– Amislaisten lounas tahtoo olla se Alepasta ostettu tupakka-aski ja lihapiirakka, Sebastian Hielm huokaa. Kun koulutusta on ulkoistettu ja lähiopetusta oppilaitoksessa on vähennetty, ei oikein ole paikkaa, josta saisi kunnon ruokaa. Kysymys kuuluukin, miten kuntien tulisi järjestää keskiasteen opiskelijoille kelvollinen ruokailu.
Viime aikojen kiivas keskustelu vanhusten hoidon laiminlyönneistä koskee myös ruokailua. Edelliset ikäihmisten ravitsemussuositukset ovat vuodelta 2010 ja odottavat päivitystä.
Kouluruokasuositukset ovat ajan tasalla, mutta Sebastian Hielm ottaisi ruokakasvatukseen nykyistä tiukemman otteen.
– Järjestelmää pitäisi muuttaa niin, että opettajilla olisi kannustin syödä yhdessä lasten kanssa. Aikuisten opastuksella ja esimerkillä saataisiin etenkin alakoululaiset tottumaan monipuoliseen syömiseen ja nauttimaan hyvin suunnitellun aterian kaikki osat.
Suosituksia päivitetään jatkuvasti
Pohjoismaisten ravitsemussuositusten kuudes päivityskierros on alkanut. Uudet suositukset saataneen vuonna 2022. Sen jälkeen katsotaan, miten ne vaikuttavat omiin kansallisiin ruokasuosituksiimme. Sebastian Hielm arvelee, että ainakin kestävyys, ilmastonmuutos sekä vegaanit ja muut lukuisat ruokavaliot keskusteluttavat suositusten päivittämisessä.
– Pohjoismaiden ministerineuvoston julkaisemilla ravitsemussuosituksilla on painoarvoa. Ne toimivat esimerkkinä Maailman terveysjärjestössä ja monissa Euroopan maissa.
Julkisuudessa moititaan, että ravitsemussuositukset ovat vanhanaikaiset ja ajastaan jäljessä. Niitä kuitenkin päivitetään jatkuvasti. Tutkimustietoon perustuvat suositukset eivät vain valmistu hetkessä. Taustalla on valtava määrä tutkimusten vertailua ja kriittistä analyysiä.
Tomaattifriikki saaristoviljelijä
Sebastian Hielm paljastaa olevansa intohimoinen tomaatinkasvattaja jo toisessa polvessa. Porvoon ulkosaariston kasvihuoneessa kasvaa kymmeniä perinnetomaattien lajikkeita merilevästä kompostoituneessa mullassa. Viljelytaito on opittu äidiltä ja kastelussa auttaa sisko.
Ruokamieheltä sujuu paitsi viljely myös ruuanvalmistus. Ensimmäiset hyödylliset opit ovat äidin peruja ja kesätyöpaikoista joukkoruokailun parissa. Muutama vuosi Italiassa FAO:n asiantuntijana kartuttivat lisää keittotaitoja.
Kirjoittaja:
Leena Packalen on eläkkeellä oleva MMM ja toimittaja. Hän on ollut tekemässä Ravitsemuskatsausta sen alusta lähtien ensin toimitussihteerinä ja sitten toimituskunnan jäsenenä.
Ravitsemuskatsaus 2-2019Vastuullisuus13.6.2019