Ravitsemus on ruuan tärkein tehtävä. Siitä huolimatta ravitsemusta ei nykyisen kansainvälisen käytännön mukaan pääsääntöisesti huomioida ruuan elinkaariarvioinnissa. Luonnonvarakeskuksen tutkija Merja Saarinen sanoo, että ravitsemus tulisi sisällyttää arvioinnin jokaiselle tasolle.
– Maapallon rajat on saavutettu, olemme keskellä ekologista kriisiä. Tämä aiheuttaa suuren muutospaineen ihmisten ruokatottumuksille. Kestävä muutos tarvitsee tuekseen luotettavaa tietoa. Ravitsemuksellisesti hyvin erilaisten tuotteiden ilmastovaikutusta ei voi vertailla, jos ravitsemusta ei oteta arvioinnissa huomioon, Saarinen toteaa.
Hyödylliset ja haitalliset ravintoaineet huomioon
Elinkaariarviointi on eniten käytetty menetelmä ruokatuotteiden ympäristövaikutusten arvioinnissa ja vertailussa. Merja Saarinen kehitti ja arvioi viime vuoden lopulla tarkastetussa väitöskirjassaan menetelmiä, joilla ravitsemus voidaan kytkeä ruuan elinkaariarviointiin tuote- ja ateriatasoilla, joilla kuluttajat tekevät ruokavalintojaan.
Elinkaariarvioinnissa ympäristövaikutukset ilmoitetaan toiminnallista yksikköä kohti, esimerkiksi ilmastovaikutus hiilidioksidiekvivalentteina (CO2-ekv) lihakiloa kohti. Ruuan ympäristövaikutuksia voidaan elinkaariarvioinnissa tarkastella kolmella tasolla: ruokavalion, aterian ja tuotteiden tasolla. Saarisen väitöskirjassa kehitettiin arviointiin ravitsemuksellisia toiminnallisia yksiköitä.
Parhaiten ravitsemus voidaan sisällyttää ruuan elinkaariarviointiin terveydelle hyödyllisiin ravintoaineisiin perustuvan ravintoaineindeksin avulla. Terveydelle haitalliset ravintoaineet liitetään tarkasteluun erillisellä indeksillä. Ekologisesti ja ravitsemuksellisesti kestävät ruokatuotteet voidaan määrittää käyttämällä näitä kahta arviointitapaa rinnakkain.
– Tällainen arviointitapa kertoo tuotteen ilmastotehokkuudesta eri ravintoaineiden lähteenä, Saarinen kertoo.
Yksittäisiin ravintoaineisiin perustuvaa arviointia voidaan lisäksi käyttää täydentävänä menetelmänä ravintoaineisiin, joiden saantiin liittyy haasteita. Tällainen arviointitapa kertoo tuotteen ilmastotehokkuudesta tietyn ravintoaineen lähteenä.
Kattavampi kuva ruuan ilmastovaikutuksista
Uusi arviointimenetelmä laajentaa kuvaa erilaisten ruokatuotteiden ilmastovaikutuksista. Saarisen mukaan esimerkiksi naudanlihan ilmastokuormitus pienenee suhteessa muihin eläin- ja kasviperäisiin proteiinin lähteisiin, kun ravitsemus sisällytetään arviointiin.
Ruokatuotteen kestävyydestä saadaan kattava kuva, kun myös jalostusvaihe ja kuluttajan käyttäytyminen ruuanvalmistuksessa otetaan arvioinnissa huomioon. Siksi ruuan elinkaariarvioinnin tulisi perustua syötäväksi valmistettuihin ruokiin yksittäisten kypsentämättömien raaka-aineiden sijaan.
Saarinen kertoo, että ruuan ravintosisällön huomioivan elinkaariarvioinnin kehitystyötä jatketaan. Toistaiseksi ei ole esimerkiksi päätetty, mitkä ravintoaineet maidon elinkaariarvioinnissa pitäisi sisällyttää ravintoaineindeksiin mukaan.
Kirjoittaja:
Krista Korpela-Kosonen
Lähde:
Merja Saarisen esitykset 7.5.2019 Elintarvikepäivässä, 17.5.2019 Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen kevätseminaarissa ja Maitoaamussa 28.5.2019 Helsingissä. Lähteenä lisäksi www.luke.fi
Lue lisää:
Merja Saarisen väitöskirja Including nutrition in the life cycle assessment of food products