Maidontuotannon vastuullisuus on monisäikeistä

”Kyl­lä minä tie­dän, naa­pu­ril­la­kin asia toi­mi näin!” Tie­dät­kö sen tun­teen, kun koh­taat asi­as­taan var­man ih­mi­sen, joka tyr­mää asi­an­tun­te­muk­se­si itse­var­moil­la kom­men­teil­laan? Itse­var­muus hä­kel­lyt­tää ja oman asi­an­tun­te­muk­sen ää­rel­lä voi tun­tea it­sen­sä ko­vin pie­nek­si – on­han maa­il­ma kui­ten­kin aika moni­mut­kai­nen paik­ka, jos­sa mo­net asi­at riip­pu­vat toi­sis­taan.

Il­mi­öl­le on nimi: Dun­ning-Kru­ge­rin il­miö eli yli­ver­tai­suus­vi­nou­ma. Mitä vä­hem­män ih­mi­nen tie­tää, sitä itse­var­mem­pi hän on. Tie­to­mää­rän li­sään­ty­es­sä epä­var­muus li­sään­tyy ja sik­si asi­an­tun­ti­ja voi tun­tea it­sen­sä jär­käh­tä­mät­tö­män kom­men­tin edes­sä ko­vin riit­tä­mät­tö­mäk­si.

Sama il­miö voi tul­la vas­taan, kun pu­hu­taan mai­don­tuo­tan­non vas­tuul­li­suu­des­ta. Mai­don­tuo­tan­non vas­tuul­li­suu­del­la on mo­nia puo­lia, joi­ta ei voi se­lit­tää pel­kän hii­li­ja­lan­jäl­jen pe­rus­teel­la. Ku­lut­ta­jien huo­li il­mas­ton­muu­tok­ses­ta on kui­ten­kin ai­heel­lis­ta. Sik­si näi­tä säi­kei­tä on tär­ke­ää tuo­da mu­kaan kes­kus­te­luun.

Maito on monien ravintoaineiden lähde

Mai­don­tuo­tan­to on pa­ran­ta­nut vä­es­töm­me hy­vin­voin­tia pit­kään. Tuo­tan­toa alet­tiin li­sä­tä Suo­mes­sa 1800-lu­vun näl­kä­vuo­sien jäl­keen, kun huo­mat­tiin, että mo­net vil­je­ly­kas­vit ovat var­sin hal­lan­ar­ko­ja. Nur­mi ei ole yhtä hal­lan­ar­kaa kuin mo­net vil­jat. Poh­joi­ses­sa hy­vin me­nes­ty­nyt nur­mi ei ole kui­ten­kaan sel­lai­se­naan ih­mi­sen hy­väk­si­käy­tet­tä­vis­sä.

Mai­don­tuo­tan­nol­la saam­me jat­ko­ja­los­tet­tua nur­men kui­dun ener­gi­ak­si sa­moin kuin nur­men typ­pi­yh­dis­teet kor­kea-ar­voi­sek­si val­ku­ai­sek­si. Art­tu­ri Il­ma­ri Vir­ta­nen kek­si nur­mi­re­hul­le säi­lön­tä­me­ne­tel­män, jon­ka avul­la edis­tet­tiin 1900-lu­vun alku­puo­len vä­es­tön riit­tä­vää pro­te­ii­nin ja A-vi­ta­mii­nin saan­tia. Kek­sin­tö li­sä­si huo­mat­ta­vas­ti tuon aika­kau­den ih­mis­ten hy­vin­voin­tia.

Ny­kyi­sin pro­te­ii­nin ja A-vi­ta­mii­nin saan­ti on tur­vat­tu useis­ta eri elin­tar­vi­ke­läh­teis­tä, mut­ta mai­to on edel­leen huo­mat­ta­va kal­siu­min, pro­te­ii­nin, jo­din, D-vi­ta­mii­nin, B12 -vi­ta­mii­nin ja ribo­fla­vii­nin (B2-vi­ta­mii­ni) läh­de. Kal­siu­min riit­tä­vä saan­ti eten­kin nuo­ruus­vuo­si­na tur­vaa luus­ton hy­vin­voin­tia ja eh­käi­see os­te­o­po­roo­sia van­hem­mal­la iäl­lä. Mai­don hyvä­laa­tui­sen ja hy­vin imey­ty­vän pro­te­ii­nin an­si­os­ta lap­set ja nuo­ret saa­vat ra­ken­nus­ai­nei­ta kas­vuun­sa.

Fin­Ra­vin­to 2017 -tut­ki­muk­sen mu­kaan kal­siu­min ja ribo­fla­vii­nin saan­ti tur­va­taan ai­kuis­vä­es­tös­sä ensi­si­jai­ses­ti mai­to­val­mis­teil­la. Jo­dia saa­daan toi­sek­si eni­ten mai­to­val­mis­teis­ta heti jo­di­oi­dun suo­lan jäl­keen. Suo­ma­lais­ten jo­din saan­tia tark­kail­laan, sil­lä se on juu­ri ja juu­ri riit­tä­väl­lä tai lä­hes riit­tä­väl­lä ta­sol­la. Mai­to­tuot­teil­la on vas­tuul­li­nen teh­tä­vä mo­nien suo­ja­ra­vin­to­ai­nei­den läh­tee­nä. On huo­mi­oi­ta­va, että mai­don ra­vin­to­aine­ti­heyt­tä ei huo­mi­oi­da hii­li­ja­lan­jäl­ki­las­ken­nas­sa.

Nautakarjatalous edistää ravinteiden kiertoa ja monimuotoisuutta

Mikä te­kee mai­don­tuo­tan­nos­ta vas­tuul­lis­ta tääl­lä poh­jo­lan pe­ru­koil­la? Kar­jaa ei pi­det­ty alun pe­rin ensi­si­jai­ses­ti li­han eikä mai­don, vaan lan­nan ta­kia. Lan­ta oli ensi­si­jais­ta lan­noi­tet­ta vil­je­ly­kas­veil­le en­nen te­ol­lis­ten lan­noit­tei­den yleis­ty­mis­tä. Tämä ”rus­kea kul­ta” pa­ran­taa ty­pen, ka­liu­min, fos­fo­rin ja mui­den ra­vin­tei­den sekä hii­len kier­to­kul­kua ta­kai­sin maa­han ja siel­tä uu­del­leen hyö­dyn­net­tä­väk­si. Ra­vin­tei­den ta­kai­sin­kier­rol­la on mer­kit­tä­vä vai­ku­tus nur­mi­vil­je­lyn hii­li­ta­see­seen. Mo­net ym­pä­ris­tö­jär­jes­töt ja ym­pä­ris­tö­alan asi­an­tun­ti­jat ovat kii­tet­tä­väs­ti tuo­neet esil­le toi­vet­ta vil­ja- ja kar­ja­vil­je­ly­ti­lo­jen yh­teis­työs­tä kier­to­ku­lun tur­vaa­mi­sek­si.

Nau­ta­kar­jan pe­rin­tei­nen lai­dun­käyt­tö edis­tää mo­nien eliö­la­jien säi­ly­vyyt­tä. Pe­rin­ne­bi­o­toop­pe­ja oli 1800-lu­vul­la noin 1,5 mil­joo­naa heh­taa­ria, kun vas­taa­va luku on ny­ky­ään noin 20 000 heh­taa­ria. Nämä ym­pä­ris­töt ovat laji­rik­kai­ta, ja noin 30 pro­sent­tia uhan­a­lai­sis­ta la­jeis­ta elää niil­lä. Lin­tu­ha­vain­nois­ta tar­kas­ti kir­jaa pi­tä­nyt ra­di­kaa­li ym­pä­ris­tö­fi­lo­so­fi Pent­ti Lin­ko­la mai­nit­si Suo­men Kuva­leh­den haas­tat­te­lus­sa käyt­tä­vän­sä mai­to­tuot­tei­ta juu­ri kar­ja­ta­lou­den bio­di­ver­si­teet­tiä yllä­pi­tä­vis­tä syis­tä.

Mai­don­tuo­tan­to ku­lut­taa vet­tä, jota Suo­mes­sa on run­saas­ti. On vas­tuul­lis­ta tuot­taa mai­toa ym­pä­ris­tös­sä, jos­sa on vet­tä saa­ta­vil­la, eikä pa­hen­taa vesi­pu­laa. Ve­den puu­te kos­kee mo­nia mai­ta maa­il­man­laa­jui­ses­ti. Suo­mi voi­si edis­tää ve­den vien­tiä mai­to­tuot­tei­den vien­nin kaut­ta.

Nurmen tuotanto on vastuullista

Leh­mien re­hun eli nur­men tuo­tan­to on vas­tuul­lis­ta. Se li­sää sy­vän, laa­jan ja ti­he­än juu­ris­ton ja koko kas­vu­kau­den hyö­dyn­tä­vän yh­teyt­tä­mi­sen an­si­os­ta hii­len si­tou­tu­mis­ta maan alle.  Vie­lä ei ole var­maa tie­toa sii­tä, kuin­ka pal­jon nur­men tuo­tan­to vä­hen­tää nau­ta­kar­jan­tuo­tan­non hii­li­ja­lan­jäl­keä, mut­ta Lu­ken nur­mi­tut­ki­ja Pert­tu Vir­ka­jär­ven mu­kaan vä­hen­nys liik­kuu ki­ven­näis­mail­la 15 – 30 pro­sen­tin tie­tä­mil­lä ny­kyi­sis­tä mai­don hii­li­ja­lan­jäl­ki­las­kel­mis­ta.

Vir­ka­jär­vi li­sää, että moni­vuo­ti­si­na kas­vei­na nur­mi­kas­vit suo­jaa­vat maa­ta ja vä­hen­tä­vät si­ten eroo­si­o­ta ja sen mu­ka­na huuh­tou­tu­vaa kiin­to­ai­nes­fos­fo­ria. Uu­sim­pien ko­ti­mais­ten tu­los­ten mu­kaan nur­mil­ta huuh­tou­tuu­kin fos­fo­ria ai­em­min ole­tet­tua vä­hem­män, vaik­ka niil­lä käy­te­tään kar­jan­lan­taa. Nur­mea voi­daan vil­jel­lä maa­ta­lous­mail­la, jos­sa mui­den vil­je­ly­kas­vien vil­je­ly ei on­nis­tui­si. Nur­mi­vil­je­ly tur­vaa pro­te­ii­nin saan­tia pai­kal­li­siin tar­pei­siim­me, sil­lä mer­kit­tä­vim­mät ruu­ak­si käy­te­tyt pal­ko­kas­vit kas­va­te­taan lauh­ke­am­man il­mas­ton mais­sa.

Mai­don­tuo­tan­non vas­tuul­li­suus on moni­säi­keis­tä. Sen esil­le­tuo­mi­nen asi­oi­ta yk­sin­ker­tais­ta­vas­sa kes­kus­te­lus­sa on haas­ta­vaa, mut­ta si­tä­kin tär­ke­äm­pää. Voim­me vain toi­voa, että asi­an­tun­te­mus­ta ar­vos­te­taan täs­sä­kin asi­as­sa, ei­vät­kä yk­sin­ker­tais­tuk­set vie voit­toa, ku­ten Dun­ning-Kru­ger -il­mi­ös­sä on tyy­pil­lis­tä.

Kir­joit­ta­ja:

Tii­na Sirk­jär­vi on Mai­to ja Ter­veys ry:n mai­don ja ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­ja, ra­vit­se­mus­tie­teen mais­te­ri­o­pis­ke­li­ja sekä MMM (koti­e­läin­ten ra­vit­se­mus­tie­de).

Tii­na Sirk­jär­vi tun­tee sekä eläin­ten että ih­mis­ten ra­vit­se­muk­sen.