”Professori Kansanterveys” on kysytty asiantuntija

– Ei se Veik­ko­lan pa­ran­to­lan sau­na­ran­nas­sa kaar­na­ve­net­tä uit­ta­nut pik­ku­poi­ka oli­si iki­nä voi­nut ku­vi­tel­la ole­van­sa jos­kus Al­kon hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja tai pe­rus­tus­laki­va­li­o­kun­nan asi­an­tun­ti­ja sote-uu­dis­tuk­ses­sa, pro­fes­so­ri Jus­si Hut­tu­nen tuu­mii.

Mut­ta niin vain elä­mä ja en­nen kaik­kea työn puit­teis­sa koh­dal­le sat­tu­neet vai­kut­ta­vat per­soo­nal­li­suu­det ovat vie­neet maal­la ke­si­ään seik­kail­leen hel­sin­ki­läis­po­jan jän­nit­tä­väl­le ja mie­len­kiin­toi­sel­le mat­kal­le val­ta­kun­nan joh­ta­vak­si kan­san­ter­vey­den asi­an­tun­ti­jak­si.

Nuo­re­na mie­he­nä Jus­si Hut­tu­sel­le oli it­ses­tään sel­vää kou­lut­tau­tua lää­kä­rik­si. Esi­ku­va­na oli oma isä, ar­vos­tet­tu ja pi­det­ty lää­kä­ri, psy­ki­at­ri ja yh­teis­kun­ta­vai­kut­ta­ja, joka oli muun mu­as­sa pe­rus­ta­mas­sa Per­he­a­si­ain neu­vot­te­lu­kun­taa ja A-kli­nik­ka­sää­ti­ö­tä. Hut­tu­sen per­heen kol­me muu­ta­kin las­ta löy­si­vät elä­män­uran ter­vey­den­hoi­don pii­ris­tä. Vel­jes­tä tuli psy­ki­at­ri, si­sa­res­ta psy­ko­lo­gi ja psy­ko­te­ra­peut­ti ja 17 vuot­ta nuo­rem­mas­ta pik­ku­vel­jes­tä op­tik­ko.

Ja ter­vey­den­huol­to­suun­taus jat­kuu myös seu­raa­vas­sa pol­ves­sa. Jus­si Hut­tu­sen toi­nen ty­tär on lää­kä­ri ja toi­nen far­ma­seut­ti.

Persoonallisuudet veivät mukanaan

Kan­san­ter­vey­den edis­tä­mi­nen ei ole ol­lut Jus­si Hut­tu­sel­le haa­vei­den täyt­ty­mys tai tie­toi­nen pyr­ki­mys, vaan sii­hen ovat joh­ta­neet sat­tu­ma toi­sen­sa jäl­keen ja elä­mä yleen­sä.

– En ole teh­nyt ura­va­lin­to­ja työn poh­jal­ta. Olen vain ta­van­nut uran eri vai­heis­sa niin mie­len­kiin­toi­sia ja vai­kut­ta­via per­soo­nal­li­suuk­sia, että he ovat vie­neet men­nes­sään ja vii­toit­ta­neen seu­raa­van as­ke­len, Hut­tu­nen pal­jas­taa.

En­sim­mäi­nen per­soo­nal­li­suus oli pro­fes­so­ri Tatu Miet­ti­nen, sy­dän­tau­ti­spe­si­a­lis­ti ja ras­va-aine­tut­ki­ja. Hän sat­tui oh­jaa­maan Jus­si Hut­tu­sen lää­ke­tie­teel­li­seen opis­ke­luun liit­ty­vän eri­kois­työn ja sii­tä yh­teis­työ jat­kui vii­si vuot­ta. Seu­ra­si eri­kois­tu­mi­nen sisä­tau­ti­lää­kä­rik­si ja väi­tös­kir­ja.

Sit­ten Tatu Miet­ti­nen siir­tyi töi­hin Hyk­siin ja Jus­si Hut­tu­nen seu­ra­si mu­ka­na. Siel­lä hän koh­ta­si seu­raa­van vai­kut­ta­jan­sa, pro­fes­so­ri Esko Nik­ki­län. Nik­ki­lä lä­het­ti Jus­si Hut­tu­sen Yh­dys­val­toi­hin toh­to­ri­tut­ki­jak­si. Vas­taan­ot­ta­ja­na oli maa­il­man joh­ta­va li­pi­di­tut­ki­ja Da­niel Stein­berg.

– Sii­tä eteen­päin tut­ki­mus­hank­kee­ni ovat­kin sit­ten liit­ty­neet ko­les­te­ro­liin, li­pi­dei­hin ja ra­vit­se­muk­seen, Hut­tu­nen ker­taa.

USA:sta pa­lat­tu­aan Jus­si Hut­tu­nen toi­mi Hyk­sis­sä sisä­tau­tien apu­lais­yli­lää­kä­ri­nä, kun­nes seu­raa­va per­soo­nal­li­suus as­tui ku­vaan. Sit­tem­min ark­ki­at­rik­si ni­mi­tet­ty Ris­to Pel­ko­nen hou­kut­te­li hän­tä mu­kaan­sa Kuo­pi­on kor­ke­a­kou­lun sisä­tau­ti­opin apu­lais­pro­fes­so­rik­seen.  Mut­ta sit­ten Pel­ko­sen per­he päät­ti­kin, ett­ei se ha­lua muut­taa Kuo­pi­oon, ja han­ke rau­ke­si.

Vaan eipä ai­kaa­kaan, kun Pel­kos­ten si­jas­ta Kuo­pi­oon oli läh­dös­sä toi­nen sy­dän­spe­si­a­lis­ti, pro­fes­so­ri Ka­le­vi Pyö­rä­lä. Hän pyy­si Jus­si Hut­tus­ta mu­kaan­sa tie­tä­mät­tä, että tätä oli sin­ne hou­ku­tel­tu jo ai­kai­sem­min­kin.

Hut­tu­set muut­ti­vat Kuo­pi­oon ja päät­ti­vät, että siel­lä py­sy­tään. Os­tet­tiin mök­ki­pals­ta­kin ja kesä­paik­ka on edel­leen ole­mas­sa.

– Hyvä, ett­ei os­tet­tu jo hau­ta­paik­ko­ja­kin, niin va­kaal­ta ole­mi­nen Kuo­pi­os­sa tun­tui, Jus­si Hut­tu­nen muis­te­lee.

Rutiinilaboratoriosta maailman paras tutkimuslaitos

Kol­me vuot­ta sitä va­kaut­ta kes­ti, kun­nes kut­su kävi taas. Täl­lä ker­taa so­si­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­ön sil­loi­nen kans­li­a­pääl­lik­kö Kari Puro tar­vit­si Jus­si Hut­tus­ta. Kan­san­ter­veys­la­bo­ra­to­rio oli pää­tet­ty muut­taa ru­tii­ni­la­bo­ra­to­ri­os­ta kun­ni­an­hi­moi­sek­si tut­ki­mus­lai­tok­sek­si.

– Se oli pit­kä ja rank­ka pro­ses­si, mut­ta sii­nä on­nis­tut­tiin. 2000-lu­vul­le tul­ta­es­sa Kan­san­ter­veys­lai­tos oli alan­sa kor­ke­a­ta­soi­sin tut­ki­mus­lai­tos maa­il­mas­sa. Huip­pua ei ol­lut vain ra­vit­se­mus­tut­ki­mus. Myös in­fek­tio-, ym­pä­ris­tö-, mie­len­ter­veys- ja gee­ni­tut­ki­mus sai­vat kan­sain­vä­lis­tä tun­nus­tus­ta.

Jus­si Hut­tu­nen toi­mi Kan­san­ter­veys­lai­tok­sen joh­ta­ja­na ja pää­joh­ta­ja­na kaik­ki­aan 25 vuot­ta. Yli tu­han­nen ih­mi­sen lai­tok­sen hal­lin­noin­nin rin­nal­la hän on vie­nyt lu­kui­sia kan­san­ter­vey­teen ja epi­de­mi­o­lo­gi­aan liit­ty­viä tut­ki­mus­hank­kei­ta eteen­päin.

Pää­joh­ta­ja­kau­den jäl­keen­kin Jus­si Hut­tu­sen kä­den­jäl­ki nä­kyy lai­tok­sen his­to­ri­as­sa.  Hän joh­ti sel­vi­tys­työ­tä, jon­ka tu­lok­se­na Kan­san­ter­veys­lai­tos yh­dis­tet­tiin So­si­aa­li- ja ter­veys­alan tut­ki­mus- ja ke­hit­tä­mis­kes­kus Sta­ke­siin ja syn­tyi ny­kyi­nen Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tos.

It­sel­leen mer­kit­tä­vim­mäk­si tut­ki­muk­sek­si Hut­tu­nen mai­nit­see Set­ti-tut­ki­muk­sen, jos­sa yh­teis­työs­sä USA:n kan­sal­li­sen syö­pä­tut­ki­mus­lai­tok­sen kans­sa sel­vi­tet­tiin anti­ok­si­dant­tien, E-vi­ta­mii­nin ja bee­ta­ka­ro­tee­nin, vai­ku­tuk­sia keuh­ko­syö­vän eh­käi­sys­sä.

– Ha­vait­sim­me, ett­ei bee­ta­ka­ro­tee­nis­ta ole hyö­tyä, päin vas­toin se saat­taa olla jopa vaa­rak­si. Tut­ki­muk­ses­ta vä­lit­tyi var­teen­o­tet­ta­vaa tie­toa mui­hin hoi­to- ja eh­käi­sy­tut­ki­muk­siin.

– Ot­ta­kaa vi­ta­mii­nit moni­puo­li­ses­ta ra­vin­nos­ta ja lo­pet­ta­kaa tu­pa­koin­ti, Hut­tu­sen sil­loi­nen ohje keuh­ko­syö­vän eh­käi­syyn kuu­lui.

Kan­san­ter­vey­teen ja ra­vit­se­muk­seen liit­ty­vän tut­ki­muk­sen rin­nal­le tuli myös ra­vit­se­mus­po­li­tiik­ka, kun hä­net va­lit­tiin joh­ta­maan Val­ti­on ra­vit­se­mus­neu­vot­te­lu­kun­taa.

Paljon käytetty sote-veteraani

Jus­si Hut­tu­nen on ol­lut vuo­sien var­rel­la nok­ka­mie­he­nä lu­kui­sis­sa kan­san­ter­vey­den jär­jes­töis­sä, sää­ti­öis­sä ja toi­mi­kun­nis­sa Al­kos­ta Sy­dän­liit­toon ja UKK-ins­ti­tuu­tis­ta Syö­pä­tau­tien tut­ki­mus­sää­ti­öön. Hän on toi­mi­nut sel­vi­tys­mie­he­nä lu­kui­sis­sa val­ti­on­hal­lin­non ja so­si­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon ke­hit­tä­mis­pro­jek­teis­sa. Lää­kä­ri­seu­ra Duo­de­ci­mis­sa hän on ol­lut ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na 1970-lu­vul­ta läh­tien ja vie­lä elä­ke­päi­vi­nä­kin hoi­ta­nut jul­kai­su­toi­min­taa uu­tis­pää­toi­mit­ta­ja­na.

Tätä ny­kyä Jus­si Hut­tu­nen kut­suu it­se­ään sote-ve­te­raa­nik­si, niin usein hän­tä on kuul­tu asi­an­tun­ti­jana sote-uu­dis­tus­ta vään­net­tä­es­sä.

Hä­nen mu­kaan­sa edel­li­nen, kii­ree­seen kaa­tu­nut suun­ni­tel­ma oli huo­no. Sii­nä yri­tet­tiin luo­da mal­lia, joka so­pi­si sekä 1,7 mil­joo­nan ih­mi­sen Uu­del­le­maal­le että 80 000 ih­mi­sen Kes­ki-Poh­jan­maal­le. Sel­lais­ta rat­kai­sua ei tai­da olla.

– Nyt teh­dään uut­ta suun­ni­tel­maa. Tä­mä­kin kon­sep­ti on vai­kea, kun itse­päi­ses­ti pi­de­tään kiin­ni maa­kun­ta­uu­dis­tuk­ses­ta. Nel­jä vuot­ta on li­säk­si ai­van lii­an ly­hyt aika näin laa­jan suun­ni­tel­man lop­puun vie­mi­seen.

Jus­si Hut­tu­nen ei ole me­net­tä­nyt yö­u­ni­aan sote-uu­dis­tuk­sen ta­kia. Ulko­puo­li­se­na asi­an­tun­ti­jana hä­nen ei ole tar­vin­nut teh­dä ki­pe­riä pää­tök­siä eikä osal­lis­tua val­ta­tais­te­luun or­ga­ni­saa­ti­oi­den laa­tik­ko­lei­kis­sä.

Ei yhtään kunnon mokaa

Suo­ma­lais­ten kan­san­ter­vey­den ja ra­vit­se­muk­sen tila on Jus­si Hut­tu­sen mu­kaan hyvä. Näi­tä on vie­ty eteen­päin sekä tut­ki­muk­sen kaut­ta että myös hy­väl­lä on­nel­la.

– Olem­me on­nis­tu­neet te­ke­mään oi­ke­aa ra­vit­se­mus­po­li­tiik­kaa ja so­pi­via va­lin­to­ja, vaikk­ei tut­ki­mus­näyt­tö aina pää­tök­siä teh­tä­es­sä vie­lä ole­kaan ol­lut lo­pul­lis­ta. Myö­hem­min tut­ki­mus on sit­ten to­dis­ta­nut, että oi­ke­as­sa ol­tiin. Yh­tään kun­non mo­kaa emme ole teh­neet, Hut­tu­nen to­te­aa.

Mut­ta ei niin hy­vää, ett­ei oli­si pa­ran­net­ta­vaa. Jus­si Hut­tus­ta huo­les­tut­ta­vat eri­tyi­ses­ti so­si­aa­li­ryh­mien vä­li­set ter­veys­erot. Ne näyt­tä­vät vain kas­va­van, vaik­ka pi­täi­si ta­pah­tua päin­vas­toin.

– Tämä on se sote-uu­dis­tuk­sen­kin iso haas­te.

Kulttuuria ei muuteta yhdessä yössä

Li­ho­mi­nen on toi­nen huo­les­tut­ta­va piir­re suo­ma­lais­ten kan­san­ter­vey­des­sä. Mi­ten suo­ma­lai­set saa­tai­siin laih­tu­maan ja py­sy­mään nor­maa­li­pai­noi­si­na?

– Sii­hen meil­lä ei tai­da olla mi­tään yk­sin­ker­tais­ta kei­noa. Saar­naa­mi­nen ja pa­tis­ta­mi­nen ei­vät ai­na­kaan auta, Hut­tu­nen ar­ve­lee. Mut­ta hän on op­ti­mis­ti­nen. Jos­kus vain kult­tuu­ri muut­tuu niin, ett­ei li­ho­mi­nen enää kuu­lu ta­poi­hin. Kult­tuu­rin muu­tos ei kui­ten­kaan on­nis­tu yli yön, vaan sii­hen saat­taa ku­lua vuo­si­kym­me­niä.

– Aja­tel­laan vaik­ka tu­pa­koin­tia. Kuka oli­si us­ko­nut, että sen suo­sio ka­to­aa näin vä­hiin. En­nen lä­hes kaik­ki polt­ti­vat ja nyt ei juu­ri ku­kaan.

Hy­vään suun­taan on men­ty myös al­ko­ho­lin ku­lu­tuk­ses­sa. Kir­kas­ta vii­naa juo vuo­si vuo­del­ta yhä har­vem­pi. Nyt suo­si­taan vii­niä ja olut­ta. Hu­ma­la­juo­mi­nen ei enää kuu­lu ta­poi­hin.

Mut­ta huo­len häi­vää liit­tyy al­ko­ho­liin­kin. Kun nuo­ret suku­pol­vet ihail­ta­vas­ti vä­hen­tä­vät al­ko­ho­lin ku­lu­tus­taan, niin moni elä­köi­ty­neen ”kos­te­an suku­pol­ven” kas­vat­ti tis­sut­te­lee loh­duk­si yk­si­näi­syy­teen­sä pit­kin päi­vää.

– Ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mä ei kiin­ni­tä tar­peek­si huo­mi­o­ta ikään­ty­nei­den ra­vit­se­muk­seen ja elin­ta­poi­hin. Sik­si tämä al­ko­ho­li­on­gel­ma­kin jää usein huo­maa­mat­ta.

Tiukkapipoisuus ei sovi ravitsemukseen

– Olem­me tut­ki­mus­ken­täs­sä tain­neet kat­soa ra­vit­se­mus­ta ihan lii­kaa yk­sit­täis­ten ra­vin­to­ai­nei­den kan­nal­ta, kun oli­si pi­tä­nyt kat­soa ruo­ka-ai­nei­den ko­ko­nai­suut­ta. Esi­mer­kik­si ka­nan­muna jou­tui ko­les­te­ro­lin vuok­si taka­vuo­si­na pan­naan, mut­ta nyt se on taas sal­lit­tu­jen ruo­ka-ai­nei­den jou­kos­sa. Ko­les­te­ro­lin vas­ta­pai­no­na ka­nan­mu­nas­sa on pal­jon hy­vää. Koko­nais­vai­ku­tus rat­kai­see, Hut­tu­nen poh­tii.

Eri­lai­set ruo­ka­muo­dit le­vi­ä­vät te­hok­kaas­ti so­si­aa­li­sen me­di­an kaut­ta ja ih­mi­siä juok­su­te­taan mil­loin min­kä­kin ide­o­lo­gi­an pe­räs­sä.

– Ja kui­ten­kin ter­veel­li­sen ruu­an va­lin­ta on aika yk­sin­ker­tais­ta. Ras­vaa saa syö­dä, kun­han se on laa­du­kas­ta peh­me­ää ras­vaa. Sama kos­kee hii­li­hyd­raat­te­ja. Jä­te­tään höt­tö­hii­la­rit vä­hem­mäl­le ja syö­dään täys­jyvä­vil­jaa. Sa­mal­la hoi­tu­vat kui­dut­kin kun­toon. Kas­vik­sia, mar­jo­ja ja he­del­miä saa­kin sit­ten syö­dä mie­lin mää­rin.

Jus­si Hut­tu­nen muis­tut­taa myös ruu­an­val­mis­tuk­sen vai­ku­tuk­ses­ta ra­vit­se­muk­seen. Sa­mat ruu­at voi­vat olla ter­veel­li­siä tai epä­ter­veel­li­siä. Uppo­pais­tet­tu rans­kan­pe­ru­na tai pro­ses­soi­tu liha­val­mis­te ei­vät ole sa­mal­la vii­val­la kä­sit­te­le­mät­tö­mien ruo­ka-ai­nei­den kans­sa.

– Mut­ta tiuk­ka­pi­poi­suus ra­vit­se­muk­ses­sa on kiel­let­ty. Hyvä ra­vit­se­mus on sal­li­vaa. Kun arki rul­laa ter­veel­lis­ten, sään­nöl­lis­ten ate­ri­oi­den va­ras­sa, on vä­lil­lä lupa hau­ka­ta herk­ku­ja hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la.

Omas­ta ruo­ka­huol­los­taan hän an­taa täy­den kii­tok­sen vai­mol­leen.

– Hä­nel­lä on tai­to val­mis­taa mau­kas­ta ruo­kaa, joka on sa­mal­la myös ke­vyt­tä ja ter­veel­lis­tä.

Jus­si Hut­tu­sel­la ei ole kos­kaan ol­lut pai­no-on­gel­mia. Sii­tä on pi­tä­nyt huo­len rak­kaus lii­kun­taan.

– Lii­kun­ta on haus­kaa. Se on elä­män suo­la. Kuo­li­sin il­man joka­päi­väis­tä kä­ve­ly- tai juok­su­lenk­kiä. Nuo­rem­pa­na tuli suh­tau­dut­tua lii­kun­taan lii­an to­sik­ko­mai­ses­ti, mut­ta ikä on opet­ta­nut, että kun­toi­li­jan­kin kan­nat­taa va­roa yli­kun­toa.

Kir­joit­ta­ja:

Lee­na Pac­ka­len on eläk­keel­lä ole­va MMM ja toi­mit­ta­ja. Hän on ol­lut te­ke­mäs­sä Ra­vit­se­mus­kat­saus­ta sen alus­ta läh­tien en­sin toi­mi­tus­sih­tee­ri­nä ja sit­ten toi­mi­tus­kun­nan jä­se­ne­nä.

Jus­si Hut­tu­nen toi­mi Kan­san­ter­veys­lai­tok­sen (nyk. THL) joh­ta­ja­na ja pää­joh­ta­ja­na 25 vuot­ta. Hän on vie­nyt eteen­päin lu­kui­sia kan­san­ter­vey­teen ja epi­de­mi­o­lo­gi­aan liit­ty­viä tut­ki­mus­hank­kei­ta.