Työssä parasta on tekemisen meininki

Ra­vit­se­muk­sen tut­ki­mus­me­ne­tel­mät, vä­es­tön ra­vit­se­mus ja sen seu­ran­ta, elin­tar­vik­kei­den koos­tu­mus­tie­to, ra­vin­to­in­ter­ven­ti­ot, elin­tar­vik­kei­den tur­val­li­suus ja pal­jon muu­ta. Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen tut­ki­mus­pääl­li­kön Lii­sa Vals­tan asi­an­tun­ti­juus ra­vit­se­muk­ses­sa on laa­jal­la poh­jal­la. Taus­tal­la on myös vuo­sia työ­tä Eu­roo­pan uni­o­nin ruo­ka­tur­van ja jä­sen­mai­den yh­den­mu­kais­te­tun ra­vit­se­mus­tie­don ke­ruun ke­hit­tä­jä­nä.

Työt maa­il­mal­la ovat opet­ta­neet täl­le poh­jim­mil­taan ujol­le, mut­ta ute­li­aal­le tut­ki­jal­le, että elä­mä an­taa enem­män, kun ei pel­kää ih­mi­siä.

Lii­sa Vals­tan tie ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­jak­si on vi­vah­tei­kas. Luon­non­tie­teet oli­vat suo­sik­ki­ai­nei­ta kou­lus­sa, ja abi­vuon­na eten­kin ra­vit­se­mus ja ter­veys al­koi­vat kiin­nos­taa. Pää­sy yli­o­pis­toon lu­ke­maan lää­ke­tie­det­tä tai ra­vit­se­mus­tie­det­tä tys­sä­si kui­ten­kin yli­op­pi­las­vuon­na.  Väli­vuo­si ku­lui kie­li­kurs­sil­la Eng­lan­nis­sa ja muun mu­as­sa Tuk­hol­man ja Hel­sin­gin sai­raa­loi­den keit­ti­öis­sä tis­ka­ten ja pe­ru­noi­ta kuo­rien.

Seu­raa­va­na ke­vää­nä opis­ke­lu­ovet au­ke­si­vat mo­neen paik­kaan. Lii­sa Vals­ta va­lit­si ra­vit­se­mus­tie­teen, joka on­kin tar­jon­nut run­saas­ti kiin­nos­ta­via ja pal­kit­se­via töi­tä.

Ravitsemustoksikologialle oli kysyntää

Kun Lii­sa Vals­tan puo­li­so vuon­na 1983 sai Kel­logg-Sää­ti­ön sti­pen­din USA:han, hän ryh­tyi et­si­mään myös it­sel­leen siel­tä opis­ke­lu­paik­kaa. Sil­loi­set opet­ta­jat pro­fes­so­ri Ant­ti Ahl­ström ja do­sent­ti Rit­va Sep­pä­nen kan­nus­ti­vat ra­vit­se­mus­tok­si­ko­lo­gi­aan. Sen asi­an­tun­te­mus­ta oli Suo­mes­sa vain vä­hän. Do­sent­ti Sep­po Sal­mi­sen neu­voil­la löy­tyi Ore­gon Sta­te Uni­ver­si­ty, joka sopi sekä Lii­san että puo­li­son met­sä­tie­teel­li­siin ta­voit­tei­siin.

Lii­sa Vals­ta opis­ke­li Ore­go­nis­sa kak­si vuot­ta ja muun mu­as­sa tut­ki kala­mal­lin avul­la, mi­ten eli­mis­tön ent­syy­mit ja ra­vin­non anti­kar­si­no­gee­ni­set, syö­pää eh­käi­se­vät yh­dis­teet, muun­ta­vat mak­sa­syö­pää ai­heut­ta­via home­myrk­ky­jä vaa­rat­to­mik­si. Tiuk­ka bio­ke­mi­al­li­nen la­bo­ra­to­ri­o­tut­ki­mus tuli hal­lin­taan.

Ame­ri­kas­ta Vals­ta pa­la­si yli­o­pis­tol­le Viik­kiin, kun sai ra­vit­se­mus­tie­teen as­sis­ten­tin pai­kan.

– Olin 36-vuo­ti­as ja sain elä­mä­ni en­sim­mäi­sen va­ki­tui­sen työ­pai­kan. Sii­hen asti olin teh­nyt pät­kä­töi­tä, mut­ta ei tu­le­vai­suus ol­lut kos­kaan oi­ke­as­taan huo­les­tut­ta­nut. Asi­oil­la on ta­pa­na jär­jes­tyä eten­kin, jos pää­ta­voit­tee­na ei ole pyr­kiä ase­miin.

Väi­tös­kir­ja oli aluil­laan. Tar­koi­tus oli rot­ta­ko­kein tut­kia, mikä vai­ku­tus ra­vin­non anti­ok­si­dan­teil­la, hai­tal­lis­ta ha­pet­tu­mis­ta eh­käi­se­vil­lä ai­neil­la, ku­ten bee­ta­ka­ro­tee­nil­la, voi­si olla eli­mis­tön hait­ta-ai­nei­den kä­sit­te­lys­sä. Sit­ten bee­ta­ka­ro­tee­ne­ja saa­neet ro­tat al­koi­vat voi­da huo­nos­ti, eikä tut­ki­mus­ta voi­tu jat­kaa. Myös sat­tu­ma puut­tui pe­liin.

Ja mehän se tehdään

Ke­vääl­lä 1988 tut­ki­mus­pro­fes­so­ri Ant­ti Aro sil­loi­sel­ta Kan­san­ter­veys­lai­tok­sel­ta oli pi­tä­mäs­sä se­mi­naa­ria ra­vit­se­mus­tie­teen opis­ke­li­joil­le. Hän to­te­si, ett­ei ryp­si­öl­jyn mer­ki­tys­tä ra­vit­se­muk­ses­sa tun­ne­ta kun­nol­la. Sitä pi­täi­si tut­kia ih­mi­sil­lä.

– Mar­ja Mu­ta­sen aloit­tees­ta pää­tim­me, että me­hän se teh­dään, vaik­ka kaik­ki oli­vat sitä miel­tä, ett­ei se Vii­kin re­surs­seil­la tule on­nis­tu­maan – ei ai­na­kaan erit­täin kont­rol­loi­dus­sa tut­ki­mus­a­se­tel­mas­sa.

Niin vain nämä kak­si tar­mo­kas­ta nais­ta avus­ta­ji­neen ruok­ki­vat yh­dek­sän viik­koa 60 hen­gen tut­ki­mus­jouk­koa. He tar­jo­si­vat koe­hen­ki­löil­le 90 pro­sent­tia päi­vän ener­gi­as­ta, ja syö­ty­jen ruo­kien koos­tu­mus ana­ly­soi­tiin tark­kaan. Käy­te­tyn ta­va­ran liik­kees­tä han­kit­tiin jät­ti­suu­ri jää­kaap­pi ja ope­tus­keit­tiö- ja lei­po­mo­ti­lat saa­tiin tut­ki­mus­ruo­kien val­mis­tuk­seen, pun­ni­tuk­seen ja pak­kaa­mi­seen. Lii­sa Vals­tal­la oli auto ja hä­nel­le lan­ke­si­vat os­tos­mat­kat tuk­kuun. 25 ki­lon jau­ho­sä­kit sai­vat kyy­tiä.

Se­mi­naa­ri­huo­nee­seen loih­dit­tu Ra­vin­to­la Ryp­se­ria tar­jo­si tut­kit­ta­vil­le joka arki­päi­vä lou­naan. Läh­ties­sään he sai­vat mu­kaan­sa pah­vi­laa­ti­kol­li­sen ruo­kaa ja vii­kon­lo­puik­si kak­si. Pah­vi­laa­ti­koi­ta ko­ris­ti Mau­ri Kun­nak­sen suun­nit­te­le­ma logo, ko­les­te­ro­li­mo­le­kyy­liä ta­ko­va ”Sep­pä Ko­les­te­ro­li­nen”.

 – Tämä te­ke­mi­sen mei­nin­ki ja tal­koo­hen­ki ovat aina ol­leet työ­e­lä­män suo­la. Tie­don ja ko­ke­muk­sen ja­ka­mi­nen ovat kan­ta­neet sil­loin Vii­kis­sä ja myö­hem­mis­sä­kin haas­teis­sa, Vals­ta sa­noo.

Hel­sin­gin ryp­si­öljy­tut­ki­mus I val­mis­tui ja sii­tä huo­lel­li­ses­ti kont­rol­loi­dut syöt­tö­ko­keet Vii­kis­sä läh­ti­vät ke­hit­ty­mään. Tie­to ryp­si­öl­jyn myön­tei­sis­tä vai­ku­tuk­sis­ta ras­va-ai­neen­vaih­dun­taan vah­vis­tui. Ryp­si­öl­jyä oli toki tut­kit­tu Vii­kis­sä ai­kai­sem­min­kin koe-eläi­mil­lä, mut­ta sil­loin sen hai­tal­li­sen eru­ka­ha­pon ta­kia. Vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa ryp­si­la­jik­keet ovat muut­tu­neet ja tut­ki­muk­sen syyt kään­ty­neet pää­la­el­leen.

Pari kenkälaatikollista reikäkortteja 

1970-1980-lu­vun vaih­tees­sa alet­tiin pu­hua ruo­kien ra­vin­to­aine­ti­hey­des­tä. Suo­ma­lais­ten ra­vin­non laa­tu­mit­ta­rin poh­jak­si oli tuol­loin tar­jol­la vain pari ken­kä­laa­ti­kol­lis­ta rei­kä­kort­te­ja, toi­ses­sa re­sep­ti­tie­to­kan­ta, toi­ses­sa raa­ka-ai­nei­den ra­vin­to­si­säl­tö. Lii­sa Vals­ta siir­tyi 1990-lu­vun tait­tees­sa yli­o­pis­tol­ta Kan­san­ter­veys­lai­tok­sen eri­kois­tut­ki­jak­si. Ra­vin­to­in­ter­ven­ti­oi­den rin­nal­la elin­tar­vik­kei­den koos­tu­mus­tie­to­jen ko­ko­a­mi­nen ja yllä­pito eli ny­kyi­sin Fi­ne­li-tie­to­pank­ki on sii­tä asti ol­lut yksi hä­nen työ­sar­kan­sa.

KTL:n Elin­tar­vik­keet ja so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­ta (ELSA) –tut­ki­muk­ses­sa ah­ke­rat väi­tös­kir­jan te­ki­jät to­teut­ti­vat suo­ma­lais­ten ruo­kien gly­ke­mia-in­dek­sien tie­to­kan­nan. Elin­tar­vik­kei­den bio­ak­tii­vis­ten ai­nei­den koos­tu­mus­tie­to­ja koot­tiin niin kas­vi­est­ro­gee­neis­ta kuin kas­vi­ste­ro­leis­ta­kin.

Lii­sa Vas­tan väi­tös­kir­ja val­mis­tui ja toh­to­rin arvo lii­tet­tiin ni­men eteen vuon­na 1996. Do­sen­tuu­ri tuli vuon­na 2001. Ruuh­ka­vuo­siin si­säl­tyy myös kak­si äi­tiys­lo­maa ja yksi oma­koti­talo­pro­jek­ti.

Berlusconin pöydässä

Lii­sa Vals­ta toi­mi Suo­men edus­ta­ja­na Eu­roo­pan elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suus­vi­ran­o­mai­sen (EFSA) ra­vit­se­mus­tut­ki­mus­ten tie­teel­li­ses­sä ver­kos­tos­sa. EFSA:n si­vuil­ta sat­tui sil­mään työ­paik­ka­il­moi­tus, jos­sa ra­vit­se­mus­tie­de mai­nit­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran ha­ki­joi­den pä­te­vyys­vaa­ti­muk­sis­sa.

– Hain paik­kaa, jota en ku­vi­tel­lut saa­va­ni. Jou­lu­na 2008 tuli il­moi­tus, että olen nk. ly­hy­el­lä lis­tal­la ha­ki­joi­den jou­kos­sa. Tam­mi­kuus­sa 2009 paik­kaa tar­jot­tiin ja pää­tös piti il­moit­taa 10 päi­vän ku­lu­es­sa, Vals­ta muis­te­lee. Hän päät­ti men­nä EFSA:aan ai­na­kin vuo­dek­si.

EFSA oli aloit­ta­nut toi­min­tan­sa Brys­se­lis­sä, mut­ta Ita­li­an pää­mi­nis­te­ri Sil­vio Ber­lus­co­ni on­nis­tui lob­baa­maan vi­ras­ton Ita­li­an Par­maan. Lii­sa Vals­tan EFSA-keik­ka ve­nyi kaik­ki­aan vii­dek­si ja puo­lek­si vuo­dek­si. Hän toi­mi siel­lä van­hem­pa­na asi­an­tun­ti­jana ja al­tis­tus­tii­min ve­tä­jä­nä. Kuin­ka ol­la­kaan, elin­tar­vik­kei­den koos­tu­mus­tie­dot ja tie­to­pank­kien ke­hit­tä­mi­nen oli­vat siel­lä­kin työ­pöy­däl­lä sa­moin kuin ruu­an­käyt­tö­tut­ki­mus­ten har­mo­ni­soin­ti EU-mais­sa. Alus­sa ei ol­lut edes ra­vin­to­ai­nei­den las­ken­ta­oh­jel­maa, mut­ta se­hän ra­ken­net­tiin.

– Yh­des­sä osaa­mi­nen oli­kin pa­ras­ta EFSA:n työ­ilma­pii­ris­sä. It­sen­sä jou­tui pa­ne­maan li­koon täy­sil­lä, mutt­ei kos­kaan jä­tet­ty pu­laan. Lii­sa Vals­ta muis­taa läm­möl­lä esi­mies­tään, joka opet­ti, että joh­ta­mi­nen on pal­ve­lu­am­mat­ti.

Kol­me ker­taa kuus­sa etä-äiti mat­kus­ti pit­käk­si vii­kon­lo­puk­si ja lo­mil­le Suo­meen. ”Yk­sin­huol­ta­ja­isä” pyö­rit­ti ar­kea.

– Oli­han se per­heel­le aika epä­ta­val­lis­ta ai­kaa, mut­ta on­nis­tui ja kyl­lä kan­nat­ti. Opin pal­jon sel­lais­ta, mitä en muu­al­la oli­si op­pi­nut, Vals­ta sum­maa.

Eu­roo­pan elin­tar­vi­ke­tur­val­li­suus­vi­ran­o­mai­nen (EFSA) oli Lii­sa Vals­tan työ­paik­ka 5,5 vuot­ta. Työ­teh­tä­viin kuu­lui mm. ruu­an­käyt­tö­tut­ki­mus­ten har­mo­ni­soin­ti EU-mais­sa.

Takaisin THL:n tutkijaksi

Lii­sa Vals­ta pa­la­si ta­kai­sin THL:een eri­kois­tut­ki­jak­si vuon­na 2015 ja on vii­me vuo­det ol­lut tut­ki­mus­pääl­lik­kö sekä Kan­san­ter­vey­den tie­to­poh­ja­tii­min ve­tä­jä. Oman tii­min teh­tä­vä­ken­täs­sä huol­ta tuot­ta­vat ra­vit­se­mus­tut­ki­muk­sen inf­ra­struk­tuu­rin uu­si­mis­tar­peet sekä ikä­ih­mis­ten ra­vit­se­mus­ti­lan­ne.

– Ai­kuis­vä­es­tön ra­vit­se­mus on ol­lut seu­ran­nas­sa pit­kään, mut­ta me emme tie­dä oi­kein mi­tään yli 75-vuo­ti­ai­den ra­vit­se­muk­ses­ta. Joi­ta­kin tut­ki­muk­sia on, mut­ta niis­sä­kin on saa­tet­tu käyt­tää työ­i­käi­sil­le so­pi­via me­ne­tel­miä, jot­ka ei­vät ker­ro lain­kaan koko to­tuut­ta vähä­ruo­kais­ten iäk­käi­den ti­lan­tees­ta.

Ta­lous­haas­teet ras­saa­vat tut­ki­mus­me­ne­tel­mien ke­hit­tä­mis­tä. Ra­vit­se­mus­las­ken­ta­oh­jel­mat ovat pe­räi­sin 2000-lu­vun alus­ta.

– Ne ovat tois­tai­sek­si toi­mi­neet, mut­ta pu­las­sa ol­laan, jos ei pian jos­tain löy­dy ra­haa uu­den pol­ven oh­jel­mien ke­hit­tä­mi­seen. Tar­vit­tai­siin kvant­ti­hyp­py, jot­ta saa­tai­siin laa­du­kas mo­der­ni ra­vit­se­mus­tut­ki­muk­sen vä­li­neis­tö koko Suo­meen. Jos ra­vit­se­mus­tut­ki­muk­sen las­ken­ta­jär­jes­tel­mät ja elin­tar­vik­kei­den koos­tu­mus­tie­to ra­pau­tu­vat, ra­pau­tuu koko ra­vit­se­mus­tut­ki­mus, Vals­ta sa­noo.

Ruokamurrokseen oikeudenmukaisuutta

Huo­li il­mas­ton­muu­tok­ses­ta on ai­heut­ta­nut ruo­ka­mur­rok­sen. THL on mu­ka­na kah­des­sa pro­jek­tis­sa, joil­la sel­vi­te­tään, mi­ten il­mas­tol­le edul­li­nen ruo­ka­va­li­on muu­tos vai­kut­taa tuo­tan­nos­sa, syö­mi­ses­sä ja ter­vey­des­sä. Ke­nel­le muu­tos on mah­dol­li­nen, ke­nen so­si­o­e­ko­no­mi­nen ase­ma tai muut syyt te­ke­vät muu­tok­sen han­ka­lak­si.

Omas­sa ruo­ka­va­li­os­saan Lii­sa Vals­ta ei he­vin luo­vu kah­vi­mai­dos­ta eikä maus­ta­mat­to­mas­ta jo­gur­tis­ta – ell­ei tämä ruo­ka­mur­ros sii­hen sit­ten pa­ko­ta. Hän kan­nus­taa kaik­kia yh­des­sä syö­mi­seen, mut­ta jou­tuu asi­as­ta muis­tut­ta­maan it­sel­leen­kin jat­ku­vas­ti.

Kylmiä väreitä uuninluukuista

Mik­ro­his­to­ria on Lii­sa Vals­tan ra­kas har­ras­tus. Har­to­lan iso­isän ar­kis­tois­ta löy­tyy su­vun esi­van­hem­pien ja su­ku­lais­ten kir­jeen­vaih­toa ja mui­ta muis­to­ja, jot­ka joh­dat­ta­vat digi­maa­il­man uu­me­niin et­si­män su­vun his­to­ri­an kään­ne­koh­tia.

– Aja­tel­la, mikä mah­dol­li­suus mik­ro­his­to­ri­oin­tiin ny­ky­ään on­kaan, kun sa­no­ma­leh­det ja muut tie­to­läh­teet on di­gi­toi­tu yli sa­dan vuo­den ajal­ta taak­se­päin, Vals­ta iloit­see.

Kyl­miä vä­rei­tä ja in­nos­tuk­sen huu­maa ovat ai­heut­ta­neet muun mu­as­sa eräät uu­nin­luu­kut. Maal­ta Har­to­las­ta löy­ty­neet pii­rus­tuk­set kau­niis­ta hir­si­ta­los­ta joh­dat­ti­vat Lii­sa Vals­tan Ve­nä­jän Kar­ja­laan, en­ti­seen Käki­sal­meen Rau­han­ka­dun ja Lin­na­ka­dun kul­mauk­seen. Sii­nä se kau­nis hir­si­talo oli edel­leen voi­mis­saan. Hä­nen iso­i­sän­sä oli ra­ken­nut­ta­nut sen Pie­ta­ris­sa työs­ken­nel­les­sään, mut­ta myy­nyt sen pa­lat­tu­aan Suo­meen val­lan­ku­mouk­sen ja­lois­ta. Jat­ko­sota puo­les­taan toi Vals­tan isän käy­mään ta­los­sa. Isä muis­te­li uu­nin­luu­kuis­ta tun­nis­ta­neen­sa ta­lon sa­mak­si, jos­sa oli viet­tä­nyt lap­suu­den ke­siä. Ta­lon jo­kai­nen ju­gend-uu­nin­luuk­ku oli eri­lai­nen.

– Käki­sal­mi­seu­ras­ta saa­tu­jen tie­to­jen ja tul­kin avus­tuk­sel­la jär­jes­tyi pää­sy ta­loon, joka nyt oli Pu­nai­nen täh­ti -leh­den toi­mi­tus. Pää­toi­mit­ta­ja ja tulk­ki var­maan ajat­te­li­vat, että hul­lu­ja suo­ma­lai­sia, kun kyy­kin ku­vaa­mas­sa kaa­ke­li­uu­nin­luuk­ku­ja, Lii­sa Vals­ta nau­raa.

Ra­kas har­ras­tus mik­ro­his­to­ria on joh­dat­ta­nut Lii­sa Vals­tan sel­vit­tä­mään oman su­vun his­to­ri­an kään­ne­koh­tia. Käki­sal­mel­la Vals­ta tu­tus­tui hir­si­ta­loon, jon­ka hä­nen iso­i­sän­sä on sata vuot­ta sit­ten ra­ken­nut­ta­nut.

Musiikkia, tarinoita ja metsänhoitoa

Kuo­ro­lau­lu on toi­nen har­ras­tus, jos­ta Lii­sa Vals­ta am­men­taa hy­vää miel­tä ja vas­ta­pai­noa työn vaa­ti­muk­sil­le. 40 vuot­ta sit­ten ys­tä­vys­ten pe­rus­ta­ma ka­ma­ri­kuo­ro Sym­paat­ti ko­koon­tuu joka vuo­si jou­lun alla har­joit­te­le­maan jou­lu­kon­sert­tia, joka on tänä vuon­na 20. jou­lu­kuu­ta Van­has­sa kir­kos­sa. Toi­nen tra­di­tio on vap­pu­päi­vän aamu­ta­paa­mi­nen, jos­sa kuo­ron mie­het lau­la­vat se­re­na­din Di­a­na-puis­ton pat­saal­le. Kuo­ro­lai­set ovat lau­la­neet myös tois­ten­sa häis­sä, toh­to­ri­ka­ron­kois­sa ja merk­ki­päi­vil­lä.

Ta­ri­na­te­at­te­ri on Lii­sa Vals­tan kol­mas har­ras­tus, joka ruok­kii kor­vien vä­liä ja pi­tää elä­vä­nä. Ta­ri­na­te­at­te­ris­ta on tart­tu­nut mu­kaan ryh­mä­työ­me­ne­tel­miä, joi­ta saat­toi so­vel­taa jopa EFSA:n vuo­si­na.

Hyö­ty­lii­kun­taa ker­tyy esi­mer­kik­si met­sän­hoi­don mo­nis­ta työ­vai­heis­ta. Mö­kil­lä ka­las­te­taan, sou­del­laan, me­lo­taan ja mar­jas­te­taan. Uin­ti ja maas­to­hiih­to ovat Lii­sa Vals­tan lem­pi­la­jit.

Kir­joit­ta­ja:

Lee­na Pac­ka­len on eläk­keel­lä ole­va MMM ja toi­mit­ta­ja. Hän on ol­lut te­ke­mäs­sä Ra­vit­se­mus­kat­saus­ta sen alus­ta läh­tien en­sin toi­mi­tus­sih­tee­ri­nä ja sit­ten toi­mi­tus­kun­nan jä­se­ne­nä.

Lii­sa Vals­ta työs­ken­te­lee tut­ki­mus­pääl­lik­kö­nä Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­ses­sa. Moni­puo­li­nen työ­ura ra­vit­se­muk­sen asi­an­tun­ti­jana on si­säl­tä­nyt myös kan­sain­vä­li­siä teh­tä­viä.