Ruokakulttuuria rakennetaan tavallisessa arjessa

Syö­mi­nen on ih­mi­sel­le bi­o­lo­gi­ses­ti vält­tä­mä­tön­tä, mut­ta ruu­al­la on val­ta­vas­ti myös mui­ta mer­ki­tyk­siä. Ruo­ka­kult­tuu­rin pro­fes­so­ri Mari Niva Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­ta sa­noo, että ruo­ka ker­too pal­jon esi­mer­kik­si sii­tä, mil­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa eläm­me, kuin­ka vau­rai­ta olem­me ja mis­sä mää­rin olem­me yk­si­löl­li­siä ja yh­tei­söl­li­siä.

– Ruo­ka on vah­va iden­ti­tee­tin ra­ken­ta­ja. Se ker­too, kei­tä olem­me ja mi­ten ero­tum­me muis­ta. Sil­lä, mitä syöm­me, on var­sin iso­ja seu­rauk­sia ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin­kin kan­nal­ta, Niva to­te­aa.

Ni­van mu­kaan jos­kus vie­lä­kin kuu­lee pu­hut­ta­van, ett­ei Suo­mes­sa ole ruo­ka­kult­tuu­ria tai ai­na­kaan ta­val­li­sil­la ih­mi­sil­lä ei ole sen kans­sa mi­tään te­ke­mis­tä. Pro­fes­so­ri tyr­mää täl­lai­sen kä­si­tyk­sen.

– Ruo­ka­kult­tuu­ria on kaik­ki se, mitä ja mis­sä syöm­me. Suo­ma­lai­set luo­vat ruo­ka­kult­tuu­ria aina ar­jes­sa syö­des­sään. Ruo­ka­pal­ve­luil­la on mer­kit­tä­vä roo­li ruo­ka­kult­tuu­rin muok­kaa­mi­ses­sa. Myös vil­je­li­jät, kaup­pa, te­ol­li­suus ja me­dia ovat sitä ra­ken­ta­mas­sa, Niva se­lit­tää.

Suomalaiset ravitsemussuositukset ovat edistykselliset

Suo­mes­sa to­teu­te­tuis­sa ku­lut­ta­ja­tut­ki­muk­sis­sa tär­keim­pi­nä ruu­an va­lin­taan vai­kut­ta­vi­na te­ki­jöi­nä nou­se­vat tyy­pil­li­ses­ti esiin maku, ter­veel­li­syys, hin­ta ja ko­ti­mai­suus. Niva us­koo, että näi­den mer­ki­tys säi­lyy kor­ke­al­la jat­kos­sa­kin. Sen li­säk­si vii­me ai­koi­na ovat ko­ros­tu­neet eet­ti­syy­teen ja vas­tuul­li­suu­teen liit­ty­vät näkö­kul­mat. Ruo­ka­kes­kus­te­lun tee­mo­ja ovat nyt myös kes­tä­vä ke­hi­tys, il­mas­ton­muu­tos, eläin­ten hy­vin­voin­ti ja so­si­aa­li­nen oi­keu­den­mu­kai­suus.

Ni­van mie­les­tä suo­ma­lai­set ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­set ovat ol­leet edis­tyk­sel­li­set, sil­lä jo ny­kyi­sis­sä, vuon­na 2014 jul­kais­tuis­sa suo­si­tuk­sis­sa ote­taan kan­taa kes­tä­vyy­teen.

– Ruo­ka­tot­tu­mus­ten pi­täi­si edis­tää ter­veyt­tä, mut­ta olla sa­mal­la myös ym­pä­ris­tön kan­nal­ta kes­tä­viä. Us­kon, että tu­le­vis­sa ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­sis­sa kes­tä­vyy­den ko­ros­ta­mi­nen jat­kuu ja vah­vis­tuu, Niva sa­noo.

Moraalinen vastuu vaatii lihankulutuksen vähentämistä

Tänä vuon­na esil­le nos­tet­tu pla­ne­taa­ri­sen ruo­ka­va­li­on mal­li on Ni­van mu­kaan hyvä esi­merk­ki sekä ter­veel­li­ses­tä että ym­pä­ris­tön kan­nal­ta kes­tä­väs­tä ta­vas­ta to­teut­taa ruo­ka­va­lin­to­ja.

– Jos tätä ta­voi­tet­ta koh­ti men­nään, se mer­kit­see eläin­pe­räi­sen ruu­an ja var­sin­kin li­han­ku­lu­tuk­sen mer­kit­tä­vää vä­he­ne­mis­tä sa­mal­la, kun kas­vi­pe­räi­sen ruu­an ku­lu­tus kas­vaa. Tä­män­suun­tai­nen muu­tos on jo me­neil­lään, mut­ta se he­rät­tää vie­lä vas­ta­rin­taa.

Esi­mer­kik­si syk­syn mit­taan ot­si­koi­hin nous­sut kohu yli­o­pis­to­ra­vin­to­lan pää­tök­ses­tä luo­pua nau­dan­li­han käy­tös­tä osoit­taa, että asia on han­ka­la. Ni­van mu­kaan kes­kus­te­lua on kui­ten­kin jat­ket­ta­va ja li­han­ku­lu­tuk­sen vä­hen­tä­mi­seen on mie­tit­tä­vä kei­no­ja.

– Län­si­mai­sis­sa yh­teis­kun­nis­sa li­han­ku­lu­tus on mel­ko kor­ke­al­la ta­sol­la, jo­ten mo­raa­li­nen vas­tuu oli­si saa­da sitä vä­he­ne­mään. Sa­maan ai­kaan kui­ten­kin tie­de­tään, että liha on tär­keä osa moni­puo­lis­ta ruo­ka­va­li­o­ta ja ruo­ka­kult­tuu­ri­amme. Asen­ne­ilma­pii­rin muu­tos­ta on jo ta­pah­tu­nut. Ku­lut­ta­ja­jouk­ko, jon­ka mu­kaan li­haa voi­si osit­tain kor­va­ta kas­vi­pro­te­ii­nin läh­teil­lä, on kas­va­nut.

Nau­dan­li­hal­la on liha­kes­kus­te­lus­sa usein kaik­kein nä­ky­vin roo­li. Sian­liha sen si­jaan unoh­de­taan mel­kein ko­ko­naan, vaik­ka se on Suo­mes­sa edel­leen käy­te­tyin liha­laa­tu.

– Sian­liha on aika nä­ky­mä­tön mei­dän ruo­ka­pu­heis­sam­me. Ehkä se joh­tuu sii­tä, että sian­li­haa syö­dään pal­jon osa­na leik­ke­lei­tä ja liha­val­mis­tei­ta, Niva poh­tii.

Suomessa on vahva maitokulttuuri

Ni­van mu­kaan Suo­mi on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut mai­to­maa ja meil­lä on vah­va mai­to­kult­tuu­ri. Mai­don ku­lu­tuk­ses­sa on ta­pah­tu­nut vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa iso­ja muu­tok­sia. Vie­lä 1950-lu­vun lo­pus­sa juo­tiin tila­mai­toa, mut­ta se al­koi vä­hi­tel­len kor­vau­tua ku­lu­tus- ja täys­mai­dol­la. Sen jäl­keen siir­ryt­tiin ke­vyt­mai­toon ja edel­leen ras­vat­to­maan mai­toon.

– Vii­me vuo­si­na myös ras­vat­to­man mai­don ku­lu­tus on ol­lut las­ku­suun­nas­sa. Vesi on ruo­ka­juo­ma­na en­tis­tä suo­si­tum­paa, mut­ta myös kas­vi­juo­mat ovat val­taa­mas­sa mai­don paik­kaa. Sa­maan ai­kaan, kun mai­don juo­mi­nen vä­he­nee, sitä käy­te­tään kui­ten­kin yhä run­saas­ti muis­sa muo­dois­sa, ku­ten juus­to­na, jo­gurt­ti­na ja rah­ka­na, Niva mai­nit­see.

Kir­joit­ta­ja:

ETM Kris­ta Kor­pe­la-Ko­so­nen on toi­mit­ta­ja ja vies­tin­tä­y­rit­tä­jä, joka kir­joit­taa työk­seen ra­vit­se­muk­ses­ta ja ter­vey­des­tä.

Läh­de:

Am­mat­ti­keit­ti­ö­o­saa­jat ry:n 50-vuo­tis­juh­la­se­mi­naa­ri 24.10.2019 Hel­sin­gis­sä.

Ruo­ka­kult­tuu­rin pro­fes­so­ri Mari Ni­van mie­les­tä suo­ma­lai­set ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­set ovat edis­tyk­sel­li­set, sil­lä niis­sä huo­mi­oi­daan myös kes­tä­vät ruo­ka­va­lin­nat. Läh­de: VRN