Miten lääkitys vaikuttaa ikääntyneen ravitsemukseen?

Ikään­ty­nei­den ra­vit­se­mus­ta tu­ke­va ruo­ka­va­lio pe­rus­tuu ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­siin. Ruo­ka­va­lio rää­tä­löi­dään yk­si­löl­li­ses­ti mah­dol­li­set sai­rau­det ja lää­ki­tyk­set huo­mi­oi­den. Ruo­kai­le­mi­ses­ta ei pidä teh­dä lii­an vai­ke­aa ja moni­mut­kais­ta eikä ruo­ka­va­li­on moni­puo­li­suut­ta pidä ra­joit­taa lääk­kei­den ja ruu­an yh­teis­vai­ku­tus­ten pe­los­sa. Ikään­ty­nei­den pa­ris­sa työs­ken­te­le­vien tu­lee tun­nis­taa ta­val­li­sim­mat lääk­kei­den ai­heut­ta­mat ra­vit­se­mus­hai­ta, jot­ta lää­ke­hoi­to voi­daan to­teut­taa op­ti­maa­li­ses­ti ra­vit­se­mus­ti­lan heik­ke­ne­mät­tä.

Ikään­ty­mi­seen liit­ty­vät fy­si­o­lo­gi­set muu­tok­set ja sai­rau­det voi­vat muut­taa lää­ke­ai­nei­den ja ra­vin­to­ai­nei­den vai­ku­tuk­sia eli­mis­tös­sä. Lääk­keet voi­vat vai­kut­taa eri ta­voin ruo­ka­ha­luun ja ruu­an­sula­tus­ka­na­van toi­min­taan ja si­ten ikään­ty­neen ra­vit­se­mus­ti­laan. Lää­ke­hoi­don to­teu­tus­ta on syy­tä huo­mi­oi­da ra­vit­se­muk­sen näkö­kul­mas­ta huo­li­mat­ta sai­rauk­sien mää­räs­tä.

Sään­nöl­li­nen ate­ri­a­ryt­mi edis­tää lää­ke­hoi­don on­nis­tu­mis­ta, sil­lä lääk­keet muis­te­taan usein ot­taa sa­maan ai­kaan ruu­an kans­sa. Ruo­ka voi kui­ten­kin muut­taa lää­ke­ai­neen vai­ku­tuk­sia. Ylei­sem­min pu­hu­taan imey­ty­mi­seen koh­dis­tu­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta.

Ny­ky­ään on käy­tös­sä hy­vin hie­no­vi­ri­tet­ty­jä lää­ke­muo­to­ja, ku­ten en­te­ro- ja de­pot­tab­let­te­ja. Lää­ke­ai­nei­den vai­ku­tus­me­ka­nis­mit ovat tar­kem­pia kuin kau­an käy­tös­sä ol­lei­den lääk­kei­den.  Esi­mer­kik­si en­te­ro­tab­le­tit on hyvä ot­taa tyh­jään vat­saan eikä ruu­an yh­tey­des­sä. Ruu­an kans­sa otet­tu­na ne voi­vat jää­dä ma­haan pit­käk­si ai­kaa, jol­loin nii­den teho voi hei­ken­tyä.

Lääke imeytyy ikääntyneellä hitaammin

Iän li­säk­si sai­raus sekä mak­san ja mu­nu­ais­ten va­jaa­toi­min­ta vai­kut­ta­vat lää­ke­va­lin­taan. Lääk­keen imey­ty­mi­nen al­kaa ikään­ty­neel­lä hi­taam­min, kos­ka ikään­ty­mi­sen myö­tä ruu­an­sula­tus­ka­na­van toi­min­ta muut­tuu. Li­säk­si ve­den osuus ke­hos­sa pie­ne­nee, li­has­ten mää­rä vä­he­nee, ras­van osuus ke­hos­sa kas­vaa ja mak­san ve­ren­kier­to voi hei­ken­tyä. Nämä ke­hon fy­si­o­lo­gi­set muu­tok­set voi­vat vai­kut­taa vesi­liu­kois­ten lääk­kei­den te­hoon, hait­ta­vai­ku­tus­ten il­maan­tu­mi­seen ja ras­va­liu­kois­ten lääk­kei­den vai­ku­tus­ai­koi­hin. Vai­ku­tus­ten seu­rauk­se­na lääk­kei­den pois­tu­mi­nen eli­mis­tös­tä voi hi­das­tua.

Vesi­liu­koi­sia lää­ke­ai­nei­ta ovat mm. di­gok­sii­ni, jota käy­te­tään sy­dä­men va­jaa­toi­min­nan hoi­dos­sa ja anti­bi­oo­teis­ta ke­fa­los­po­rii­nit, joi­ta käy­te­tään mm. iho­in­fek­ti­oi­den hoi­dos­sa. Ras­va­liu­koi­sia lää­ke­ai­nei­ta ovat esim. sie­ni­lääk­keet (at­so­li­joh­dan­nai­set) ja bent­so­di­at­se­paa­mit (di­at­se­paa­mi) sekä bee­ta­sal­paa­jat (prop­ra­no­lo­li).

Lääke saattaa kuivattaa suuta

Ikään­ty­mi­sen seu­rauk­se­na syl­ki­rau­has­ten toi­min­ta heik­ke­nee. Jos jat­ku­vas­sa käy­tös­sä on use­am­pi kuin nel­jä lää­ket­tä, syl­jen­e­ri­tyk­sen mää­rä voi vä­hen­tyä mer­kit­tä­väs­ti. Kui­va suu vai­keut­taa ruu­an pu­res­ke­lua ja nie­le­mis­tä, mis­tä voi seu­ra­ta vä­hen­ty­nyt­tä syö­mis­tä, pai­non­las­kua ja ra­vit­se­mus­ti­lan heik­ke­ne­mis­tä.

Syl­jen­e­ri­tys­tä vä­hen­tä­viä lää­ke­ai­nei­ta ovat esi­mer­kik­si al­ler­gi­a­oi­rei­den tai ihon ku­ti­naan käy­tet­tä­vät anti­his­ta­mii­nit.  Tri­syk­li­set ma­sen­nus­lääk­keet, Par­kin­so­nin tau­din hoi­dos­sa käy­tet­tä­vä le­vo­do­pa ja voi­mak­kaat kipu­lääk­keet, ku­ten opi­oi­dit (esim. ko­de­ii­ni ja mor­fii­ni) vä­hen­tä­vät syl­jen­e­ri­tys­tä.

Le­vo­do­pa-lää­ki­tyk­sen yh­tey­des­sä on muis­tet­ta­va, ett­ei sitä ote­ta yh­des­sä pro­te­ii­nin­pi­toi­sen ruu­an kans­sa, vaan tyh­jään vat­saan. Ruu­an si­säl­tä­mä pro­te­ii­ni hi­das­taa lääk­keen vai­ku­tus­ta, sil­lä le­vo­do­pa on ra­ken­teel­taan ami­no­hap­po.

An­ti­ko­li­ner­git, joi­ta käy­te­tään virt­san­kar­kai­lun (esim. ok­si­bu­ti­nii­ni), keuh­ko­ah­tau­ma­tau­din (esim.ip­rat­ro­pium) ja ast­man (esim. sal­bu­ta­mol) hoi­toon, ai­heut­ta­vat suun kui­vu­mis­ta. Näi­den lääk­kei­den yh­tey­des­sä on hyvä muis­taa juo­da riit­tä­väs­ti, huo­leh­tia ham­mas­hy­gie­ni­as­ta ja käyt­tää tar­vit­ta­es­sa suu­ta kos­tut­ta­via tuot­tei­ta. An­ti­ko­lie­ner­ge­jä käy­te­tään vä­he­ne­väs­sä mää­rin, sil­lä ne hei­ken­tä­vät kog­ni­ti­o­ta.

Makuhäiriöt voivat haitata ravitsemusta

Tie­tyt lääk­keet voi­vat ai­heut­taa maku­häi­ri­öi­tä. Esi­mer­kik­si tyy­pin 2 di­a­be­tek­sen hoi­toon käy­tet­tä­vä met­for­mii­ni, nu­kah­ta­mis­lääk­kee­nä käy­tet­ty tso­pik­lo­ni ja sys­tee­mi­set sie­ni­lääk­keet (ter­bi­na­fii­ni) voi­vat ai­heut­taa me­tal­lin­ma­kua var­sin­kin, jos suu on kui­va.

Eräät lääk­keet, ku­ten kal­sium­ka­na­van­sal­paa­ja ni­fe­di­pii­ni ja epi­lep­si­a­lää­ke fen­tyo­ii­ni, voi­vat ai­heut­taa ike­nien lii­ka­kas­vua.  Ne voi­vat lau­kais­ta myös vai­kei­ta lima­kal­vo­re­ak­ti­oi­ta, ku­ten haa­vau­mia. Eri­lai­set lima­kal­vo­vau­ri­ot ja maku­häi­ri­öt voi­vat tun­tua pa­hal­ta. Sil­loin syö­mi­ses­tä ja juo­mi­ses­ta voi tul­la epä­miel­lyt­tä­vää ja ate­ri­oi­ta saat­taa jää­dä vä­liin.

Osa lääkkeistä aiheuttaa vatsavaivoja

Vat­sa­vai­vo­ja ai­heut­ta­via lääk­kei­tä ovat tu­leh­dus­kipu­lääk­keet (esim. ibu­pro­fee­ni- ja eto­ri­kok­si­bi­val­mis­teet), anti­bi­oo­tit, me­tot­rek­saat­ti, bis­fos­fo­naa­tit ja rau­ta­val­mis­teet.  Vat­sa­vai­vat, ku­ten nä­räs­tys, vas­tan är­sy­tys, um­me­tus ja ri­pu­li, voi­vat hei­ken­tää ra­vit­se­mus­ti­laa. Esi­mer­kik­si nä­räs­tyk­sen ai­heut­ta­man epä­miel­lyt­tä­vän tun­teen vuok­sia ate­ri­oi­ta saat­taa jää­dä vä­liin.

Ri­pu­lin ta­kia lää­ke kul­keu­tuu eli­mis­tös­sä no­pe­am­min eikä ehdi imey­tyä. Vai­ku­tus­aika ly­he­nee ja lääk­keen teho voi hei­ken­tyä.

Vah­vat kipu­lääk­keet, ma­sen­nus­lääk­keet, diu­ree­tit ja kal­sium­ka­na­van sal­paa­jat voi­vat ai­heut­taa um­me­tus­ta. Um­me­tuk­sen hoi­dos­sa käy­te­tään usein lak­sa­tii­via. Kun lak­sa­tii­vi hel­pot­taa vat­san toi­min­taa, sa­mal­la ruu­an ja lääk­kei­den kul­ku ruu­an­sula­tus­ka­na­vas­sa no­peu­tuu. Tämä voi vai­kut­taa lääk­keen imey­ty­mi­seen.

Ravintoaineiden imeytyminen voi heikentyä

Ikään­ty­mi­sen seu­rauk­se­na ma­han suo­la­hap­poa erit­tä­vien pa­rie­taa­li­so­lu­jen toi­min­ta vä­hi­tel­len heik­ke­nee ja suo­la­ha­pon eri­tys vä­he­nee. Pro­to­ni­pump­puin­hi­biit­to­ri (PPI eli lan­sop­rat­so­li tai pan­top­rat­so­li) on ma­han lima­kal­voa suo­jaa­vaa lää­ke­aine, jota käy­te­tään esi­mer­kik­si pit­kien tu­leh­dus­kipu­lää­ke- ja kor­ti­so­ni­kuu­rien yh­tey­des­sä. PPI-lääk­keet vai­kut­ta­vat pa­rie­taa­li­so­lui­hin ja es­tä­vät suo­la­ha­pon eri­tys­tä.

Pit­kä­ai­kai­ses­sa käy­tös­sä ris­ki­nä on ra­vin­to­ai­nei­den ja tiet­ty­jen vi­ta­mii­nien (sink­ki, rau­ta, C- ja B12-vi­ta­mii­ni) imey­ty­mi­sen vä­he­ne­mi­nen.  Sik­si PPI-lääk­kei­den pit­kä­ai­kai­sen käy­tön tu­lee ta­pah­tua lää­kä­rin oh­jauk­ses­sa. Tar­vit­ta­es­sa ikään­ty­neen riit­tä­vää ra­vin­to­ai­nei­den saan­tia voi­daan tur­va­ta moni­vi­ta­mii­ni­val­mis­teel­la tai klii­ni­sel­lä ra­vin­to­aine­val­mis­teel­la.

Tau­luk­koon on koot­tu esi­merk­ke­jä lää­ke­ai­neis­ta, jot­ka ai­heut­ta­vat eri­lai­sia ra­vit­se­muk­seen vai­kut­ta­via hait­to­ja. Klik­kaa tau­luk­ko isom­mak­si

Painonnousu haittavaikutuksena

Jot­kin iäk­käil­lä käy­tös­sä ole­vat lääk­keet voi­vat ai­heut­taa hait­ta­vai­ku­tuk­se­na pai­non­nou­sua. Täl­lai­sia lääk­kei­tä ovat muun mu­as­sa kor­ti­so­ni, ma­sen­nus­lääk­keet, in­su­lii­ni, sta­tii­nit, osa epi­lep­sia- ja kipu­lääk­keis­tä (pre­ga­ba­lii­ni ja pi­olg­li­tat­so­ni) ja met­for­mii­ni. Esi­mer­kik­si ma­sen­nus­lääk­keet ja sta­tii­nit voi­vat li­sä­tä ruo­ka­ha­lua ja miel­ty­mys­tä ener­gi­a­ti­hei­siin ruo­kiin.

Pai­non­muu­tok­set ovat yk­si­löl­li­siä, eikä nii­den ris­kiä pys­ty­tä tar­kas­ti en­nus­ta­maan.  Lää­ke yk­si­nään ei ai­heu­ta li­ho­mis­ta, vaan taus­tal­la vai­kut­ta­vat myös elin­ta­vat. Sään­nöl­li­nen ate­ri­a­ryt­mi ja ikään­ty­neen kun­nol­le so­pi­va päi­vit­täi­nen lii­kun­ta tu­ke­vat lää­ki­tyk­sen on­nis­tu­mis­ta.

Kir­joit­ta­ja:

Heli Bollst­röm on pro­vii­so­ri ja far­ma­si­an toh­to­ri, joka opis­ke­lee ra­vit­se­mus­tie­det­tä Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa ja ha­lu­aa ja­kaa tut­kit­tua tie­toa lääk­keis­tä ja ra­vit­se­muk­ses­ta.

Ikään­ty­mi­seen liit­ty­vät fy­si­o­lo­gi­set muu­tok­set ja sai­rau­det voi­vat muut­taa lää­ke­ai­nei­den ja ra­vin­to­ai­nei­den vai­ku­tuk­sia eli­mis­tös­sä. Lääk­keet voi­vat vai­kut­taa ikään­ty­neen ruo­ka­ha­luun ja ruo­an­sula­tus­ka­na­van toi­min­taan ja si­ten ra­vit­se­mus­ti­laan. Kuva: Pi­xa­bay