Tästä tulevaisuuteen – millaista on 2020-luvun kotitalousopetus?

Pro­fes­so­ri Päi­vi Palo­joki poh­tii kir­joi­tuk­ses­saan 2020-lu­vun koti­ta­lous­o­pe­tus­ta. Ku­vaa­ja Tuo­mo Aal­to

Koti­ta­lous, jos mikä, on oppi­aine, jos­sa opi­taan joka päi­vä ar­jes­sa tar­vit­ta­via tie­to­ja ja tai­to­ja. Sen on ko­ro­na-ke­vät 2020 opet­ta­nut kai­kil­le var­sin konk­reet­ti­ses­ti. Koti­ta­lou­den kir­jat on mo­nis­sa ko­deis­sa kai­vet­tu esiin ja niis­tä on et­sit­ty pe­rus­ruo­ka­oh­jei­ta, nii­tä ihan tut­tu­ja ja tur­val­li­sia, mut­ta sil­ti hy­vän­ma­kui­sia ja hy­vin­voin­tia edis­tä­viä.

 Kestävä kotitalous korostaa hiilikädenjälkeä

Kes­tä­väs­tä ke­hi­tyk­ses­tä pu­hu­taan pal­jon, mut­ta koti­ta­lous­o­pe­tuk­ses­sa kes­tä­vä ke­hi­tys tuo­daan ar­kis­ten tai­to­jen ta­sol­le. Kes­tä­vä toi­min­ta ar­jes­sa tar­koit­taa sitä, että teh­dään vas­tuul­li­sia va­lin­to­ja, jois­sa huo­mi­oi­daan ym­pä­ris­tön ja mui­den ih­mis­ten hy­vin­voin­ti. Toi­min­nan pe­rus­ta­na on käy­tän­töön hel­pos­ti siir­ret­tä­vis­sä ole­va tie­to, joka voi­daan ot­taa va­lin­ta­ti­lan­tees­sa käy­tän­töön. Koti­ta­lou­den kai­kil­la osa-alu­eil­la voi toi­mia kes­tä­väs­ti.

Hii­li­ja­lan­jäl­jen si­jas­ta ko­ros­te­taan hii­li­kä­den­jäl­keä: mitä jo­kai­nen meis­tä voi teh­dä hil­li­täk­seen yli­ku­lu­tus­ta ja il­mas­ton­muu­tok­sen kan­nal­ta ei-toi­vot­tu­ja tot­tu­muk­sia. Täl­lä koti­ta­lous­o­pet­ta­jat ha­lu­a­vat vä­hen­tää nuor­ten il­mas­to­ah­dis­tus­ta. Jo­kai­nen voi omal­la toi­min­nal­laan ja omas­sa ar­jes­saan eh­käis­tä il­mas­ton­muu­tos­ta.

Oppi­tun­neil­la ruu­an­val­mis­tuk­ses­sa ja lei­von­nas­sa kiin­ni­te­tään huo­mi­o­ta raa­ka-ai­nei­den alku­pe­rään ja tuo­tan­to­ta­paan, suo­si­taan lä­hel­lä tuo­tet­tua ja va­li­taan mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan luo­mua. Kas­vis­ten ja kas­vis­ruo­kien mää­rää on li­sät­ty. Väl­te­tään tuot­ta­mas­ta ruo­ka­hä­vik­kiä. Suo­si­taan tuot­tei­ta, joi­den pak­kaus­ma­te­ri­aa­lit voi­daan kier­rät­tää.

Käy­tän­nön te­ke­mi­nen opet­taa ja ruo­ka on koti­ta­lous­o­pet­ta­jan tär­kein työ­vä­li­ne. Opet­ta­jat ko­ros­ta­vat vas­tuul­li­suut­ta ruu­an­val­mis­tuk­seen liit­ty­vien op­pi­mis­teh­tä­vien yh­tey­des­sä, jot­ta ajat­te­lu­ta­pa siir­tyi­si nuor­ten ar­keen. Näi­den mai­nit­tu­jen te­ki­jöi­den osal­ta muu­tos vaik­ka­pa kym­me­nen vuo­den ta­kai­siin ope­tuk­sen käy­tän­töi­hin on hui­ma. Ym­pä­ris­tö­tie­toi­suus on tul­lut jää­däk­seen koti­ta­lous­o­pe­tuk­seen.

Ei pelkästään ruokaa ja ruuanvalmistusta

 Koti­ta­lous ei kui­ten­kaan ole pel­käs­tään ruo­kaa, ruu­an­va­lin­taa ja ruu­an­val­mis­tus­ta. Esi­mer­kik­si sii­vouk­sen ja vaa­te­huol­lon op­pi­mis­teh­tä­vis­sä ko­ros­tuu myös ym­pä­ris­tö­ys­tä­väl­lis­ten pesu- ja puh­dis­tus­ai­nei­den sekä me­ne­tel­mien va­lin­ta. Teks­tii­le­jä ja ko­din ma­te­ri­aa­le­ja py­ri­tään hoi­ta­maan jär­ke­väs­ti, jot­ta ne säi­ly­vät pit­kään käyt­tö­kel­poi­si­na. Toi­min­nas­sa huo­mi­oi­daan ener­gi­aa sääs­tä­vät työ­ta­vat. Tämä liit­tää nä­mä­kin aihe­a­lu­eet vas­tuul­li­seen ku­lut­ta­mi­seen.

Vas­tuul­li­sia va­lin­to­ja teh­dään niin ko­to­na kuin ko­din ulko­puo­lel­la­kin. Ta­va­roi­ta ja pal­ve­lui­ta han­ki­taan vain tar­pee­seen ja jo ole­mas­sa ole­vaa py­ri­tään hyö­dyn­tä­mään ja kier­rät­tä­mään. Mi­kä­li on vält­tä­mä­tön­tä hank­kia uut­ta, huo­mi­o­ta kiin­ni­te­tään val­mis­tus­ma­te­ri­aa­liin ja –olo­suh­tei­siin. Va­lin­nan te­ke­mis­tä hel­pot­taa se, että tuot­teen tai pal­ve­lun elin­kaa­res­ta on saa­ta­vil­la riit­tä­väs­ti tie­toa.

Koti­ta­lou­des­sa pääs­tään hyö­dyn­tä­mään myös muis­sa ai­neis­sa opit­tu­ja tie­to­ja. Esi­mer­kik­si mit­taa­mi­ses­sa tar­vi­taan ma­te­ma­tiik­kaa. Ruu­an­val­mis­tuk­ses­sa, sii­vouk­ses­sa ja vaa­te­huol­los­sa so­vel­le­taan ar­jen ke­mi­an ja fy­sii­kan il­mi­öi­tä. Kult­tuu­riin ja eri­tyi­ses­ti ruo­ka­kult­tuu­riin liit­ty­viä asi­oi­ta voi­daan opis­kel­la yh­teis­työs­sä us­kon­non, his­to­ri­an ja yh­teis­kun­ta­opin ope­tuk­sen kans­sa. Maan­tie­de, us­kon­to ja his­to­ria kun mää­rit­tä­vät pal­jon sitä, mitä eri mais­sa ja ruo­ka­kult­tuu­reis­sa syö­dään.

Tavoitteena ruokaosaaminen

Pe­rus­o­pe­tuk­sen ope­tus­suun­ni­tel­ma mää­rit­te­lee, että ruo­ka­o­saa­mi­nen on kes­kei­nen koti­ta­lous­o­pe­tuk­sen ta­voi­te. Ruo­ka­o­saa­mi­nen tar­koit­taa tun­neil­la ke­hit­ty­vää tai­toa va­li­ta omaa, lä­heis­ten ja ym­pä­ris­tön hy­vin­voin­tia edis­tä­viä ruo­ka-ai­nei­ta ja ate­ri­oi­ta. Ruo­ka­o­saa­mi­nen edel­lyt­tää tie­toa ja tai­toa ruu­an tuot­ta­mi­ses­ta, ruo­ka-ai­nei­den laa­dus­ta ja ruu­an­val­mis­tus­me­ne­tel­mis­tä sekä en­nak­ko­luu­lo­ton­ta suh­tau­tu­mis­ta uu­siin ma­kui­hin ja ruo­kiin.

Ruo­ka­o­saa­mi­seen liit­tyy tai­to ym­mär­tää, että on ole­mas­sa mo­nen­lai­sia ta­po­ja syö­dä hy­vin­voin­tia edis­tä­väl­lä ta­val­la. Hy­vin­voin­tia tuot­taa myös se, että ar­kis­ta ruu­an­va­lin­taa ei tar­vit­se aja­tel­la lii­an moni­mut­kai­se­na asi­a­na. Ruo­ka­in­for­maa­ti­on vii­da­kos­sa on hyvä säi­lyt­tää me­di­a­kriit­ti­syys ja osa­ta erot­taa tut­ki­muk­seen poh­jau­tu­vat asi­at mie­li­pi­teis­tä. Hy­vin­voin­ti­näkö­kul­ma kan­nus­taa poh­ti­maan ruu­an­va­lin­taa omien tot­tu­mus­ten ja vas­tuul­li­suu­den näkö­kul­mas­ta.

Koti­ta­lous­o­pe­tuk­ses­sa opi­taan myös nä­ke­mään ruo­ka ja syö­mi­nen osa­na laa­jem­paa kult­tuu­ris­ta ym­pä­ris­töä. Ta­voit­tee­na on myös op­pi­laan kas­vu koh­ti ruo­ka­si­vis­tys­tä. Ruo­ka­si­vis­tys­tä ovat hy­vät pöy­tä­ta­vat, ruu­an ar­vos­ta­mi­nen ja ruu­as­ta kiit­tä­mi­nen. Ruo­ka­si­vis­ty­nyt ih­mi­nen tun­tee ruu­an raa­ka-ai­neet, osaa val­mis­taa ruo­kaa ja kat­taa pöy­dän ruo­kai­lua var­ten. Kou­lu­ruo­kai­lun ar­vos­ta­mi­nen on osa ruo­ka­si­vis­tys­tä, ja jo­kai­ses­sa kou­lu­ruo­kai­lu­ti­lan­tees­sa har­joi­tel­laan pöy­tä­ta­po­ja.

Muutos on pysyvää

Sel­vää on, että myös koti­ta­lous­o­pe­tuk­sen ken­täl­lä ele­tään muu­tos­ten ai­kaa. Kou­luun ja ope­tus­työ­hön koh­dis­tuu pal­jon muu­tos­pai­nei­ta ja eri­lai­sia odo­tuk­sia. Ko­ro­na-ke­vät 2020 opet­ti mo­nil­le van­hem­mil­le ja op­pi­lail­le var­sin konk­reet­ti­ses­ti, mikä on esi­mer­kik­si kou­lu­ruo­kai­lun mer­ki­tys ja arvo. Muu­tos­ten ää­rel­lä moni opet­ta­ja miet­tii, mi­ten omaa ope­tus­ta voi­si edel­leen ke­hit­tää ja huo­mi­oi­da tai­to­ta­sol­taan eri­lais­ten op­pi­lai­den yk­si­löl­li­set tar­peet. Mis­tä sii­hen löy­tyy ai­kaa ja re­surs­se­ja muu­ten­kin kii­rei­ses­sä kou­lu­ar­jes­sa?

Ku­kaan ei voi val­la­ta kor­ke­aa vuor­ta yh­del­lä harp­pauk­sel­la, mut­ta sen si­jaan voi ede­tä pie­nin as­ke­lin ja teh­dä oman ope­tus­työn ke­hit­tä­mi­ses­tä jat­ku­van tut­ki­van pro­ses­sin. Tä­hän py­ri­tään sys­te­maat­ti­ses­ti opet­ta­jan­kou­lu­tuk­ses­sa, jos­sa työs­ken­te­len. Ajat­te­lu­ta­pa on: mitä kor­ke­am­mal­le oman osaa­mi­sen kans­sa ka­pu­aa, sitä kau­niim­mat ja laa­jem­mat nä­ky­mät avau­tu­vat sil­mien edes­sä. Opet­ta­ja itse hyö­tyy tut­ki­vas­ta ot­tees­ta opet­ta­mi­seen­sa, kos­ka sitä kaut­ta löy­tyy uu­sia pe­da­go­gi­sia näkö­kul­mia omaan ope­tus­työ­hön, mikä tu­kee pys­ty­mi­sen tun­net­ta ja sitä kaut­ta am­ma­til­lis­ta itse­tun­toa.

On­nek­si tätä poh­jus­tus­työ­tä on teh­ty opet­ta­jan­kou­lu­tuk­ses­sa jo pit­kään. Esi­mer­kik­si ke­vään 2020 häm­mäs­tyt­tä­vä yh­den vuo­ro­kau­den ai­ka­na ta­pah­tu­nut digi­loik­ka jää his­to­ri­al­li­sek­si to­dis­teek­si asi­as­ta. Etä­o­pe­tus otet­tiin kou­luis­sa no­pe­as­ti toi­mi­vak­si työ­ka­luk­si ja se tu­lee var­mas­ti jää­mään osak­si opet­ta­jien työ­kalu­va­li­koi­maa. Suo­ma­lai­ses­ta kou­lus­ta ja koti­ta­lous­o­pet­ta­jis­ta saa olla yl­peä!

Kir­joit­ta­ja:

Päi­vi Palo­joki on pro­fes­so­ri ja koti­ta­lous­o­pet­ta­jien kou­lut­ta­ja Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa.

Pro­fes­so­ri Päi­vi Palo­joki poh­tii kir­joi­tuk­ses­saan 2020-lu­vun koti­ta­lous­o­pe­tus­ta. Ku­vaa­ja Tuo­mo Aal­to