Painonhallinta – oikeaa syömistä vai sopusointuista oloa?
Tutkimusten mukaan suomalaiset syövät entistä terveellisemmin ja monipuolisemmin, mutta liikaa kulutukseen nähden. Pulskistuva kansa kamppailee kilojensa kanssa erilaisin keinoin. Taistelun tulokset ovat väestötutkimusten perusteella kuitenkin heikkoja.
Kuluttajatutkimuskeskus selvitti osana Itä-Suomen yliopiston koordinoimaa monitieteistä Kuluttajat painonhallinnan markkinoilla -hanketta (2009–2011), mitä painonhallinta suomalaisille merkitsee ja miten painoa pyritään hallitsemaan. Hankkeessa on mukana kuusi yliopistoa, tutkimuslaitosta ja ammattikorkeakoulua eri puolilta Suomea ja sitä rahoittavat näiden lisäksi Tekes ja kahdeksan kotimaista elintarvikeyritystä. Tutkimuksessa paneuduttiin painonhallinnan arkisiin käytäntöihin. Menetelmänä olivat ryhmäkeskustelut.
Kahdeksaan keskusteluun osallistui yhteensä 47 naista ja 21 miestä, jotka olivat 38–77-vuotiaita, kotoisin pääkaupunkiseudulta ja jäseniä Kuluttajatutkimuskeskuksen ylläpitämässä kuluttajapaneelissa. Osallistujien ikäjakauma heijastaa paneelin rakennetta, jossa painottuvat keski-ikäiset ja vanhemmat ikäryhmät.
Painonhallinta-sana tulkitaan eri tavoin
Lähes kaikilla osallistujilla oli painonpudotuskokemuksia, ja osa raportoi laihduttavansa jatkuvasti. Kuudella kymmenestä painoindeksi oli yli 25 kg/m2, joten he edustivat hyvin ikäisiään suomalaisia.
Ryhmäkeskusteluissa ilmaisu painonhallinta sai monenlaisia merkityksiä. Yhtäältä sitä pidettiin positiivisempana ja pehmeämpänä ilmaisuna kuin laihduttaminen, toisaalta sen ajateltiin kertovan kaikkialle tunkeutuvasta hallinnan vaatimuksesta. ”Hallitse elämää, hallitse itseäsi, hallitse painoasi”, kuvasi yksi keskustelija yhteiskuntaa, jossa kaikenlainen hillittömyys aiheuttaa syyllisyydentunteita. Painonhallinta saattoi merkitä tavoitetta pitää paino vakaana, rajojen asettamista ja mittaamista tai oikeanlaista syömistä, mutta myös hyvää oloa. Kriittisimmät ymmärsivät painonhallinnan välineeksi saavuttaa ”meille luotu kuva ihannenaisesta, ihannevartalosta, ihannetyypistä”, omakohtaisissa kuvauksissa se saattoi olla myös ”mahdoton yhtälö” tai ”välttämätön paha”.
Keskustelujen perusteella kuluttajat sekä erottavat että yhdistävät painonhallinnan ja laihduttamisen. Silloin, kun näkökulmana oli ylipainosta eroon pääseminen, laihduttaminen ja painonhallinta voitiin ajatella toisiaan seuraaviksi vaiheiksi: ensin painoa pudotetaan, sitten se pyritään pitämään vakaana. Vähemmän ongelmalähtöisissä näkökulmissa korostui painonhallinta kokonaisvaltaisena projektina, joka koskettaa kaikkia ihmisiä painosta riippumatta. Tavoitteena saattoi myös olla painonhallinta, jossa paino ei ainakaan nouse ja ideaalitapauksessa se hitaasti mutta varmasti laskee.
Mihin hyvät painonhallinta-aikeet kompastuvat?
Painoa pyrittiin hallitsemaan erilaisin keinoin. Keskusteluissa puhuttiin paljon painonhallinnan kannalta hyvistä ja huonoista elintarvikkeista, mutta myös muusta arkisesta tekemisestä: syötiin monipuolisesti, terveellisesti ja säännöllisesti, kiinnitettiin huomiota ruoan määrään ja annoskokoihin, sallittiin kohtuulliset, hallitut nautinnot, tehtiin ruoka itse, käytiin vaa’alla, liikuttiin, etsittiin tukea asiantuntijoilta ja vertaisilta ja kuunneltiin omaa kehoa.
Hyvät aikeet törmäsivät kuitenkin lukuisiin pulmiin, joita keskustelijat nostivat kysymättä esiin: kohtuudessa on vaikea pysyä, sopivaa ruoan määrää on vaikea arvioida, erilaiset herkut aiheuttavat ylitse käymättömiä houkutuksia ja ”ratkeamisia”, ikä tuo kiloja, joiden karistaminen on vaikeampaa kuin nuorena ja arkielämän kiireet hankaloittavat ruokailun rytmittämistä. Keskusteluissa kuvattiin myös raskaita elämänvaiheita ja stressiä, joihin liittyi tunnesyömistä tai välinpitämättömyyttä siitä, mitä syö. Kiinnostavaa kyllä, ei-painonpudottajien keskusteluissa tällaiset omakohtaiset ongelmat eivät nousseet esiin.
Eri ruokien soveltuvuus painonhallintaan
Terveellinen syöminen liitettiin monin tavoin painonhallintaan. Nähtiin, että ”ideaalitilassa” ne yhdistyvät ja ovat ”luonnollinen kombinaatio”. Samalla huomautettiin, että ”terveelliselläkin ruoalla saa kyllä itsensä lihavaksi” ja ”epäterveellisellä voi laihtua”.
Terveellisyys ja painonhallinta kiinnittyivät toisiinsa myös keskusteluihin sisältyneessä kirjallisessa tehtävässä, jossa osallistujat arvioivat 20 erilaisen elintarvikkeen soveltuvuutta painonhallintaan. Tulosten perusteella painonhallintaan sopivat parhaiten käsittelemättömät elintarvikkeet, joita yleisesti pidetään myös terveellisinä (esim. omena, broileri, lohi, rypsiöljy, ruisleipä). Huonoiten soveltuvia puolestaan olivat makeat ja rasvaiset välipalat tai alkoholi silloinkin, kun tuotteet oli erityisesti suunnattu painonhallitsijoille (esim. ateriankorvikepatukka, hyvinvointijuoma, kevytolut).
Julkinen keskustelu eri energiaravintoaineiden paremmuudesta painonhallinnassa näkyi siinä, että hiilihydraatteja (kuituja lukuun ottamatta) kritisoitiin, proteiineja arvostettiin ja rasvoja niin vältettiin kuin suosittiin. Kevyttuotteista käytiin kiivastakin keskustelua, jossa kiisteltiin tuotteiden uskottavuudesta, luonnollisuudesta ja mausta, mutta myös siitä, auttavatko ne lopulta painonhallinnassa vai eivät.
Kuka opastaisi kohtuuteen?
Yksimielisiä oltiin siitä, että painonhallinnan avain on kohtuullisuus. ”Kysymys on siitä määrästä”. Kohtuullisuuden ideaalissa huomio siirtyy ruoasta sen syöjään, ja vastuulliseksi toimijaksi asettuu yksilö haluineen ja kykyineen hillitä niitä. Kun kohtuullisuus kuitenkin usein jää saavuttamattomaksi ideaaliksi, saavat yksittäisten elintarvikkeiden energiasisällöt ja koostumukset painonhallintakeskustelussa runsaasti huomiota. Olisiko niin valistustyössä kuin ruoka-alan yrityksissä hyvä pohtia entistä enemmän sitä, miten ihmisiä voitaisiin tukea pyrkimyksissä kohtuullisuuteen?
Kirjoittaja:
Mari Niva, erikoistutkija
Kuluttajatutkimuskeskus


Hallitse elämää, hallitse itseäsi, hallitse painoasi

Mari Niva, erikoistutkija, Kuluttajatutkimuskeskus