Painonhallinta – oikeaa syömistä vai sopusointuista oloa?

Tut­ki­mus­ten mu­kaan suo­ma­lai­set syö­vät en­tis­tä ter­veel­li­sem­min ja moni­puo­li­sem­min, mut­ta lii­kaa ku­lu­tuk­seen näh­den. Puls­kis­tu­va kan­sa kamp­pai­lee ki­lo­jen­sa kans­sa eri­lai­sin kei­noin. Tais­te­lun tu­lok­set ovat vä­es­tö­tut­ki­mus­ten pe­rus­teel­la kui­ten­kin heik­ko­ja.

Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kus sel­vit­ti osa­na Itä-Suo­men yli­o­pis­ton koor­di­noi­maa moni­tie­teis­tä Ku­lut­ta­jat pai­non­hal­lin­nan mark­ki­noil­la -han­ket­ta (2009–2011), mitä pai­non­hal­lin­ta suo­ma­lai­sil­le mer­kit­see ja mi­ten pai­noa py­ri­tään hal­lit­se­maan. Hank­kees­sa on mu­ka­na kuu­si yli­o­pis­toa, tut­ki­mus­lai­tos­ta ja am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lua eri puo­lil­ta Suo­mea ja sitä ra­hoit­ta­vat näi­den li­säk­si Tekes ja kah­dek­san ko­ti­mais­ta elin­tar­vi­ke­y­ri­tys­tä. Tut­ki­muk­ses­sa pa­neu­dut­tiin pai­non­hal­lin­nan ar­ki­siin käy­tän­töi­hin. Me­ne­tel­mä­nä oli­vat ryh­mä­kes­kus­te­lut.

Kah­dek­saan kes­kus­te­luun osal­lis­tui yh­teen­sä 47 nais­ta ja 21 mies­tä, jot­ka oli­vat 38–77-vuotiaita, ko­toi­sin pää­kau­pun­ki­seu­dul­ta ja jä­se­niä Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kuk­sen yllä­pi­tä­mäs­sä ku­lut­ta­ja­pa­nee­lis­sa. Osal­lis­tu­jien ikä­ja­kau­ma hei­jas­taa pa­nee­lin ra­ken­net­ta, jos­sa pai­not­tu­vat keski-ikäi­set ja van­hem­mat ikä­ryh­mät.

Painonhallinta-sana tulkitaan eri tavoin

Lä­hes kai­kil­la osal­lis­tu­jil­la oli pai­non­pu­do­tus­ko­ke­muk­sia, ja osa  ra­por­toi laih­dut­ta­van­sa jat­ku­vas­ti. Kuu­del­la kym­me­nes­tä pai­no­in­dek­si oli yli 25 kg/m2, jo­ten he edus­ti­vat hy­vin ikäi­si­ään suo­ma­lai­sia.

Ryh­mä­kes­kus­te­luis­sa il­mai­su pai­non­hal­lin­ta sai mo­nen­lai­sia mer­ki­tyk­siä. Yh­tääl­tä sitä pi­det­tiin po­si­tii­vi­sem­pa­na ja peh­me­äm­pä­nä il­mai­su­na kuin laih­dut­ta­mi­nen, toi­saal­ta sen aja­tel­tiin ker­to­van kaik­ki­al­le tun­keu­tu­vas­ta hal­lin­nan vaa­ti­muk­ses­ta. ”Hal­lit­se elä­mää, hal­lit­se it­se­ä­si, hal­lit­se pai­no­a­si”, ku­va­si yksi kes­kus­te­li­ja yh­teis­kun­taa, jos­sa kai­ken­lai­nen hil­lit­tö­myys ai­heut­taa syyl­li­syy­den­tun­tei­ta. Pai­non­hal­lin­ta saat­toi mer­ki­tä ta­voi­tet­ta pi­tää pai­no va­kaa­na, ra­jo­jen aset­ta­mis­ta ja mit­taa­mis­ta tai oi­ke­an­lais­ta syö­mis­tä, mut­ta myös hy­vää oloa. Kriit­ti­sim­mät ym­mär­si­vät pai­non­hal­lin­nan vä­li­neek­si saa­vut­taa ”meil­le luo­tu kuva ihan­ne­nai­ses­ta, ihan­ne­var­ta­los­ta, ihan­ne­tyy­pis­tä”, oma­koh­tai­sis­sa ku­vauk­sis­sa se saat­toi olla myös ”mah­do­ton yh­tä­lö” tai ”vält­tä­mä­tön paha”.

Kes­kus­te­lu­jen pe­rus­teel­la ku­lut­ta­jat sekä erot­ta­vat että yh­dis­tä­vät pai­non­hal­lin­nan ja laih­dut­ta­mi­sen. Sil­loin, kun näkö­kul­ma­na oli yli­pai­nos­ta eroon pää­se­mi­nen, laih­dut­ta­mi­nen ja pai­non­hal­lin­ta voi­tiin aja­tel­la toi­si­aan seu­raa­vik­si vai­heik­si: en­sin pai­noa pu­do­te­taan, sit­ten se py­ri­tään pi­tä­mään va­kaa­na. Vä­hem­män on­gel­ma­läh­töi­sis­sä näkö­kul­mis­sa ko­ros­tui pai­non­hal­lin­ta koko­nais­val­tai­se­na pro­jek­ti­na, joka kos­ket­taa kaik­kia ih­mi­siä pai­nos­ta riip­pu­mat­ta. Ta­voit­tee­na saat­toi myös olla pai­non­hal­lin­ta, jos­sa pai­no ei ai­na­kaan nou­se ja ide­aa­li­ta­pauk­ses­sa se hi­taas­ti mut­ta var­mas­ti las­kee.

Mihin hyvät painonhallinta-aikeet kompastuvat?

Pai­noa py­rit­tiin hal­lit­se­maan eri­lai­sin kei­noin. Kes­kus­te­luis­sa pu­hut­tiin pal­jon pai­non­hal­lin­nan kan­nal­ta hy­vis­tä ja huo­nois­ta elin­tar­vik­keis­ta, mut­ta myös muus­ta ar­ki­ses­ta te­ke­mi­ses­tä:  syö­tiin moni­puo­li­ses­ti, ter­veel­li­ses­ti ja sään­nöl­li­ses­ti, kiin­ni­tet­tiin huo­mi­o­ta ruo­an mää­rään ja an­nos­ko­koi­hin, sal­lit­tiin koh­tuul­li­set, hal­li­tut nau­tin­not, teh­tiin ruo­ka itse, käy­tiin vaa’alla, lii­kut­tiin, et­sit­tiin tu­kea asi­an­tun­ti­joil­ta ja ver­tai­sil­ta ja kuun­nel­tiin omaa ke­hoa.

Hy­vät ai­keet tör­mä­si­vät kui­ten­kin lu­kui­siin pul­miin, joi­ta kes­kus­te­li­jat nos­ti­vat ky­sy­mät­tä esiin: koh­tuu­des­sa on vai­kea py­syä, so­pi­vaa ruo­an mää­rää on vai­kea ar­vi­oi­da, eri­lai­set her­kut ai­heut­ta­vat ylit­se käy­mät­tö­miä hou­ku­tuk­sia ja ”rat­ke­a­mi­sia”, ikä tuo ki­lo­ja, joi­den ka­ris­ta­mi­nen on vai­ke­am­paa kuin nuo­re­na ja arki­e­lä­män kii­reet han­ka­loit­ta­vat ruo­kai­lun ryt­mit­tä­mis­tä. Kes­kus­te­luis­sa ku­vat­tiin myös ras­kai­ta elä­män­vai­hei­ta ja stres­siä, joi­hin liit­tyi tun­ne­syö­mis­tä tai vä­lin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä sii­tä, mitä syö. Kiin­nos­ta­vaa kyl­lä, ei-pai­non­pu­dot­ta­jien kes­kus­te­luis­sa täl­lai­set oma­koh­tai­set on­gel­mat ei­vät nous­seet esiin.

Eri ruokien soveltuvuus painonhallintaan

Ter­veel­li­nen syö­mi­nen lii­tet­tiin mo­nin ta­voin pai­non­hal­lin­taan. Näh­tiin, että ”ide­aa­li­ti­las­sa” ne yh­dis­ty­vät ja ovat ”luon­nol­li­nen kom­bi­naa­tio”. Sa­mal­la huo­mau­tet­tiin, että ”ter­veel­li­sel­lä­kin ruo­al­la saa kyl­lä it­sen­sä li­ha­vak­si” ja ”epä­ter­veel­li­sel­lä voi laih­tua”.

Ter­veel­li­syys ja pai­non­hal­lin­ta kiin­nit­tyi­vät toi­siin­sa myös kes­kus­te­lui­hin si­säl­ty­nees­sä kir­jal­li­ses­sa teh­tä­väs­sä, jos­sa osal­lis­tu­jat ar­vi­oi­vat 20 eri­lai­sen elin­tar­vik­keen so­vel­tu­vuut­ta pai­non­hal­lin­taan. Tu­los­ten pe­rus­teel­la pai­non­hal­lin­taan so­pi­vat par­hai­ten kä­sit­te­le­mät­tö­mät elin­tar­vik­keet, joi­ta ylei­ses­ti pi­de­tään myös ter­veel­li­si­nä (esim. ome­na, broi­le­ri, lohi, ryp­si­öljy, ruis­lei­pä). Huo­noi­ten so­vel­tu­via puo­les­taan oli­vat ma­ke­at ja ras­vai­set väli­pa­lat tai al­ko­ho­li sil­loin­kin, kun tuot­teet oli eri­tyi­ses­ti suun­nat­tu pai­non­hal­lit­si­joil­le (esim. ate­ri­an­kor­vi­ke­pa­tuk­ka, hy­vin­voin­ti­juo­ma, ke­vyt­olut).

 Jul­ki­nen kes­kus­te­lu eri ener­gi­a­ra­vin­to­ai­nei­den pa­rem­muu­des­ta pai­non­hal­lin­nas­sa nä­kyi sii­nä, että hii­li­hyd­raat­te­ja (kui­tu­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta) kri­ti­soi­tiin, pro­te­ii­ne­ja ar­vos­tet­tiin ja ras­vo­ja niin väl­tet­tiin kuin suo­sit­tiin. Ke­vyt­tuot­teis­ta käy­tiin kii­vas­ta­kin kes­kus­te­lua, jos­sa kiis­tel­tiin tuot­tei­den us­kot­ta­vuu­des­ta, luon­nol­li­suu­des­ta ja maus­ta, mut­ta myös sii­tä, aut­ta­vat­ko ne lo­pul­ta pai­non­hal­lin­nas­sa vai ei­vät.

Kuka opastaisi kohtuuteen?

Yksi­mie­li­siä ol­tiin sii­tä, että pai­non­hal­lin­nan avain on koh­tuul­li­suus. ”Ky­sy­mys on sii­tä mää­räs­tä”. Koh­tuul­li­suu­den ide­aa­lis­sa huo­mio siir­tyy ruo­as­ta sen syö­jään, ja vas­tuul­li­sek­si toi­mi­jak­si aset­tuu yk­si­lö ha­lui­neen ja ky­kyi­neen hil­li­tä nii­tä. Kun koh­tuul­li­suus kui­ten­kin usein jää saa­vut­ta­mat­to­mak­si ide­aa­lik­si, saa­vat yk­sit­täis­ten elin­tar­vik­kei­den ener­gi­a­si­säl­löt ja koos­tu­muk­set pai­non­hal­lin­ta­kes­kus­te­lus­sa run­saas­ti huo­mi­o­ta. Oli­si­ko niin va­lis­tus­työs­sä kuin ruo­ka-alan yri­tyk­sis­sä hyvä poh­tia en­tis­tä enem­män sitä, mi­ten ih­mi­siä voi­tai­siin tu­kea pyr­ki­myk­sis­sä koh­tuul­li­suu­teen?

Kir­joit­ta­ja:

Mari Niva, eri­kois­tut­ki­ja
Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kus

Hal­lit­se elä­mää, hal­lit­se it­se­ä­si, hal­lit­se pai­no­a­si

Mari Niva, eri­kois­tut­ki­ja, Ku­lut­ta­ja­tut­ki­mus­kes­kus